Artikkelit
Kolmen ja neljän minuutin kuormitusjaksot polkupyöräergometriassa
01.05.1987, Liikuntatieteellisen seuran julkaisu 112: 56-57 (& E. Ahonen, H. Kröger, J. Siljander, K. Pyörälä)
(ei kuvausta)
Kolmen ja neljän minuutin kuormitusjaksot polkupyöräergometriassa
Tausta ja tarkoitus
Kliinisissä kuormituskokeissa käytetään lukuisia erilaisia kuormitusmalleja, joissa kuormitusjaksojen pituus vaihtelee yleensä yhdestä kuuteen minuuttiin. Kuormitusjaksojen pituus saattaa vaikuttaa kokeista saataviin tuloksiin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, vastaavatko kolmen ja neljän minuutin kuormitusjaksoilla saadut tulokset toisiaan.
Materiaali ja menetelmät
Kuormitusmallien vertailu suoritettiin satunnaistetussa järjestyksessä 20 koetta noin 20-vuotiaalle ja 20 koetta noin 40-vuotiaalle terveelle mieshenkilölle. Koeolosuhteet vakioitiin aterioinnin, tupakoinnin ja vuorokauden ajan suhteen. Kuormitusta lisättiin 50 watin portain. Kunkin portaan lopussa mitattiin syketaajuus, verenpaine ja sykepainetulo. Koetuloksista laskettiin syketaajuutta 170/min vastaava kuormitus (W170) sekä iänmukaista maksimaalista syketaajuutta vastaava kuormitus (Wmax). Kokeissa pyrittiin saavuttamaan vähintään 85 %:n taso iänmukaisesta maksimaalisesta syketaajuudesta.
Päätulokset
Kuormitusjakson pituudella ei ollut kolmen ja neljän minuutin vertailussa merkittävää vaikutusta eri kuormilla todettuihin syketaajuus-, verenpaine ja sykepainetulostasoihin. W170- ja Wmax-arvoissa ei myöskään todettu merkittäviä eroja, joskin keski-ikäisillä koehenkilöillä saatiin kolmen minuutin jaksotuksella hieman korkeammat arvot kuin neljän minuutin jaksoilla.
Pohdinta ja johtopäätökset
Kuormitusjakson pituus saattaa vaikuttaa monin eri tavoin kokeesta saatavaan tulokseen. Lyhyitä jaksoja käytettäessä verenkierron vakiotila saattaa jäädä saavuttamatta, mikä vaikeuttaa mm. fyysisen suorituskyvyn tarkkaa arvioimista. Toisaalta pitkiä jaksoja käytettäessä maksimaalisen hengitys- ja verenkiertoelimistön kuormittumisen saavuttaminen voi vaikeutua ei-sydänperäisten oireiden (mm. jalkojen väsymisen, nivel- ja tukirankaoireiden) takia. Sopivan lyhyitä kuormitusjaksoja käyttäen (esim. kolme minuuttia) voidaan fyysinen suorituskyky mitata luotettavasti mahdollisimman vähäisillä muilla rajoittavilla oireilla.
Merkitys käytännön liikuntatoimen kannalta
Terveillä nuorilla ja keski-ikäisillä miehillä verenkierron vakiotila saavutetaan kolmessa minuutissa, joten tätä pitemmillä jaksoilla ei saatane tavanomaisessa kliinisessä kuormituskokeessa oleellista lisätietoa.
Esa Ahonen, Heikki Kröger, Jukka Siljander, Esko Länsimies ja Kalevi Pyörälä
Tausta ja tarkoitus
Kliinisissä kuormituskokeissa käytetään lukuisia erilaisia kuormitusmalleja, joissa kuormitusjaksojen pituus vaihtelee yleensä yhdestä kuuteen minuuttiin. Kuormitusjaksojen pituus saattaa vaikuttaa kokeista saataviin tuloksiin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, vastaavatko kolmen ja neljän minuutin kuormitusjaksoilla saadut tulokset toisiaan.
Materiaali ja menetelmät
Kuormitusmallien vertailu suoritettiin satunnaistetussa järjestyksessä 20 koetta noin 20-vuotiaalle ja 20 koetta noin 40-vuotiaalle terveelle mieshenkilölle. Koeolosuhteet vakioitiin aterioinnin, tupakoinnin ja vuorokauden ajan suhteen. Kuormitusta lisättiin 50 watin portain. Kunkin portaan lopussa mitattiin syketaajuus, verenpaine ja sykepainetulo. Koetuloksista laskettiin syketaajuutta 170/min vastaava kuormitus (W170) sekä iänmukaista maksimaalista syketaajuutta vastaava kuormitus (Wmax). Kokeissa pyrittiin saavuttamaan vähintään 85 %:n taso iänmukaisesta maksimaalisesta syketaajuudesta.
Päätulokset
Kuormitusjakson pituudella ei ollut kolmen ja neljän minuutin vertailussa merkittävää vaikutusta eri kuormilla todettuihin syketaajuus-, verenpaine ja sykepainetulostasoihin. W170- ja Wmax-arvoissa ei myöskään todettu merkittäviä eroja, joskin keski-ikäisillä koehenkilöillä saatiin kolmen minuutin jaksotuksella hieman korkeammat arvot kuin neljän minuutin jaksoilla.
Pohdinta ja johtopäätökset
Kuormitusjakson pituus saattaa vaikuttaa monin eri tavoin kokeesta saatavaan tulokseen. Lyhyitä jaksoja käytettäessä verenkierron vakiotila saattaa jäädä saavuttamatta, mikä vaikeuttaa mm. fyysisen suorituskyvyn tarkkaa arvioimista. Toisaalta pitkiä jaksoja käytettäessä maksimaalisen hengitys- ja verenkiertoelimistön kuormittumisen saavuttaminen voi vaikeutua ei-sydänperäisten oireiden (mm. jalkojen väsymisen, nivel- ja tukirankaoireiden) takia. Sopivan lyhyitä kuormitusjaksoja käyttäen (esim. kolme minuuttia) voidaan fyysinen suorituskyky mitata luotettavasti mahdollisimman vähäisillä muilla rajoittavilla oireilla.
Merkitys käytännön liikuntatoimen kannalta
Terveillä nuorilla ja keski-ikäisillä miehillä verenkierron vakiotila saavutetaan kolmessa minuutissa, joten tätä pitemmillä jaksoilla ei saatane tavanomaisessa kliinisessä kuormituskokeessa oleellista lisätietoa.
Esa Ahonen, Heikki Kröger, Jukka Siljander, Esko Länsimies ja Kalevi Pyörälä