Artikkelit
Onko verenpaineen vuorokausivaihtelu sittenkin tarua?
01.05.1987, Duodecim 103: 1148-1149
Tutkimusreferaatti
Onko verenpaineen vuorokausivaihtelu sittenkin tarua?
CLARK L A, DENBY L, PREGIBON D, ym.: J Chron Dis 40: 671-681,1987
Verenpaine on unen aikana matalampi kuin päivallä. Pitkäaikaismonitoroinnin avulla oli todettiu täysin selvä sirkadiaaninen rytmi. Nyt Laraghin työryhmä New Yorkista oli analysoitiin 461 verenpainepotilaan vuorokausirekisteröinnit ja suhteuttanut verenpainetason ja sen vaihtelut tutkittavien aktiivisuuteen. Tulosten tilastollinen käsittely oli erittäin perusteellinen ja ansiokas. Kun myös levon ja unen aika käsiteitiin toiminnoiksi ( johon liittyy matala verenpaine), niin koko sirkadiaaninen verenpainevaihtelu hävisi. Vuorokauden aika selitti 30-35 % ja aktiivisuus 36-41 % verenpaineen vaihtelusta, eikä ajan ja aktiivisuuden yhdistäminen lisännyt selitysosuutta. Tutkijaryhmän mielestä verenpaineen arnbulatorinen rekisteröinti on tärkeää, mutta aikaisemmin ei ole ollut mahdollista verrata luotettavasti saman tutkittavan eri kertoina tehtyjä rekisteröintejä. Nyt esitetty menetelmä mahdollistaa tämän. Unen aikana systolinen verenpaine oli 22 mmHg keskimääräistä matalampi, ja esimerkiksi neuvottelu kohotti verenpainetta keskimäärin 9 mmHg.
Tutkittavat olivat verenpainepotilata, joten tuloksia ei voida yleistää. Esimerkiksi vuorotyötä tekeviä tutkimalla olisi nyt mahdollista selvittää, mitkä tekijät selittävät verenpaineen vaillielun. On jännittävää seurata, miten kronobiologit vastaavat.
ESKO LÄNSIMIES
CLARK L A, DENBY L, PREGIBON D, ym.: J Chron Dis 40: 671-681,1987
Verenpaine on unen aikana matalampi kuin päivallä. Pitkäaikaismonitoroinnin avulla oli todettiu täysin selvä sirkadiaaninen rytmi. Nyt Laraghin työryhmä New Yorkista oli analysoitiin 461 verenpainepotilaan vuorokausirekisteröinnit ja suhteuttanut verenpainetason ja sen vaihtelut tutkittavien aktiivisuuteen. Tulosten tilastollinen käsittely oli erittäin perusteellinen ja ansiokas. Kun myös levon ja unen aika käsiteitiin toiminnoiksi ( johon liittyy matala verenpaine), niin koko sirkadiaaninen verenpainevaihtelu hävisi. Vuorokauden aika selitti 30-35 % ja aktiivisuus 36-41 % verenpaineen vaihtelusta, eikä ajan ja aktiivisuuden yhdistäminen lisännyt selitysosuutta. Tutkijaryhmän mielestä verenpaineen arnbulatorinen rekisteröinti on tärkeää, mutta aikaisemmin ei ole ollut mahdollista verrata luotettavasti saman tutkittavan eri kertoina tehtyjä rekisteröintejä. Nyt esitetty menetelmä mahdollistaa tämän. Unen aikana systolinen verenpaine oli 22 mmHg keskimääräistä matalampi, ja esimerkiksi neuvottelu kohotti verenpainetta keskimäärin 9 mmHg.
Tutkittavat olivat verenpainepotilata, joten tuloksia ei voida yleistää. Esimerkiksi vuorotyötä tekeviä tutkimalla olisi nyt mahdollista selvittää, mitkä tekijät selittävät verenpaineen vaillielun. On jännittävää seurata, miten kronobiologit vastaavat.
ESKO LÄNSIMIES