Artikkelit
Kalansyönti ja sydänkuolleisuus
01.05.1987, Duodecim 103: 1502
Tutkimusreferaatti
Kalansyönti ja sydänkuolleisuus
CROMBIE I R, MCLOONE P, SMITH W C S, ym.: Eur Heart J 8: 560-563, 1987
Runsaan kalansyönnin väitetään vähentävän kuolleisuutta sepelvaltimotautiin, ja tälle epidemiologisesti todetulle yhteydelle on myös biologinen pohja. Japanissa kalaa kulutetaan keskimäärin 100 grammaa henkeä kohden päivässä, ja sepelvaltimokuolleisuus on siellä hyvin pieni. Toisaalta Jugoslaviassa ja Sveitsissä käytetään vähän kalaa ja sepelvaltimokuolleisuus on silti vähäinen. Tanskassa ja Norjassa syödään kalaa melkoisesti mutta melkoinen on sydänkuolleisuuskin.
Englantilaiset epidemiologit halusivat selvittää perusteellisesti kalan syönnin ja sydäntautien välisen yhteyden. He rekisteröivät vuodesta 1955 alkaen luotettavista tilastoista sydänkuolleisuuden ja kalan syönnin lisäksi maitotuotteiden, muiden eläinkunnan tuotteiden, lihan, viinin ja vihannesten kulutuksen 21 maasta.
Kalan syönnin ja sydänkuolleisuuden välillä vallitsi negatiivinen korrelaatio, naisilla voimakkaampana kuin miehillä (-0.38 ja -0.47). Korrelaatio näytti pysyneen muuttumattomana 30 vuoden ajan, jolta tilastoja oli käytettävissä. Kussakin ruoka-aineryhmässä kulutus ja kulutusten väliset korrelaatiot näyttivät säilyvän maakohtaisesti muuttumattomina. Maiden välillä on suuriakin eroja.
Sydänkuolleisuuden ja muiden ravintoaineiden kuin kalan välillä vallitsi myös tilastollisesti merkitseviä korrelaatioita, itse asiassa vahvempiakin kuin kalaruoan ja kuolleisuuden välillä. Maitotuotteiden ja lihan käytön suhde sydänkuolleisuuteen oli voimakkaan positiivinen, jopa 0.82. Viinin ja vihannesten kulutuksen ja sepelvaltimokuolleisuuden välinen korrelaatio taas oli voimakkaan negatiivinen, -0.49 ja -0.68. Kun Japanin tiedot jätettiin pois, kalan syönnin suotuisa yhteys sepelvaltimokuolleisuuteen heikkeni ja viinin suotuisa yhteys vahvistui. Kun muut ravintoaineet vakioitiin (stepwise correlation), viini ja voi olivat tärkeimmät sepelvaltimokuolleisuuteen vaikuttavat tekijät, kun taas kalan syönti suhteutui kuolleisuuteen vain heikosti.
Tämäkin selvitys osoittaa, että päätelmien tekeminen yhden muuttujan ja kuolleisuuden välisestä riippuvuudesta on mahdotonta. Epidemiologisista tilastoista voidaan repäistä vaikka millaisia korrelaatioita ja saada aikaan otsikoita lehtiin ja ahdistusta ihmisille. Siis tervettä järkeä syömiseen - ja tieteen tekoon!
ESKO LÄNSIMIES
CROMBIE I R, MCLOONE P, SMITH W C S, ym.: Eur Heart J 8: 560-563, 1987
Runsaan kalansyönnin väitetään vähentävän kuolleisuutta sepelvaltimotautiin, ja tälle epidemiologisesti todetulle yhteydelle on myös biologinen pohja. Japanissa kalaa kulutetaan keskimäärin 100 grammaa henkeä kohden päivässä, ja sepelvaltimokuolleisuus on siellä hyvin pieni. Toisaalta Jugoslaviassa ja Sveitsissä käytetään vähän kalaa ja sepelvaltimokuolleisuus on silti vähäinen. Tanskassa ja Norjassa syödään kalaa melkoisesti mutta melkoinen on sydänkuolleisuuskin.
Englantilaiset epidemiologit halusivat selvittää perusteellisesti kalan syönnin ja sydäntautien välisen yhteyden. He rekisteröivät vuodesta 1955 alkaen luotettavista tilastoista sydänkuolleisuuden ja kalan syönnin lisäksi maitotuotteiden, muiden eläinkunnan tuotteiden, lihan, viinin ja vihannesten kulutuksen 21 maasta.
Kalan syönnin ja sydänkuolleisuuden välillä vallitsi negatiivinen korrelaatio, naisilla voimakkaampana kuin miehillä (-0.38 ja -0.47). Korrelaatio näytti pysyneen muuttumattomana 30 vuoden ajan, jolta tilastoja oli käytettävissä. Kussakin ruoka-aineryhmässä kulutus ja kulutusten väliset korrelaatiot näyttivät säilyvän maakohtaisesti muuttumattomina. Maiden välillä on suuriakin eroja.
Sydänkuolleisuuden ja muiden ravintoaineiden kuin kalan välillä vallitsi myös tilastollisesti merkitseviä korrelaatioita, itse asiassa vahvempiakin kuin kalaruoan ja kuolleisuuden välillä. Maitotuotteiden ja lihan käytön suhde sydänkuolleisuuteen oli voimakkaan positiivinen, jopa 0.82. Viinin ja vihannesten kulutuksen ja sepelvaltimokuolleisuuden välinen korrelaatio taas oli voimakkaan negatiivinen, -0.49 ja -0.68. Kun Japanin tiedot jätettiin pois, kalan syönnin suotuisa yhteys sepelvaltimokuolleisuuteen heikkeni ja viinin suotuisa yhteys vahvistui. Kun muut ravintoaineet vakioitiin (stepwise correlation), viini ja voi olivat tärkeimmät sepelvaltimokuolleisuuteen vaikuttavat tekijät, kun taas kalan syönti suhteutui kuolleisuuteen vain heikosti.
Tämäkin selvitys osoittaa, että päätelmien tekeminen yhden muuttujan ja kuolleisuuden välisestä riippuvuudesta on mahdotonta. Epidemiologisista tilastoista voidaan repäistä vaikka millaisia korrelaatioita ja saada aikaan otsikoita lehtiin ja ahdistusta ihmisille. Siis tervettä järkeä syömiseen - ja tieteen tekoon!
ESKO LÄNSIMIES