Artikkelit
Tekevätkö vaatteet lääkärin?
01.05.1987, Duodecim 103: 1503
Tutkimusreferaatti
Tekevätkö vaatteet lääkärin?
GJERDINGE D K, SIMPSON D E, TITUS S L: Arch Intern Med 147: 1209-1212, 1987
Hippokrateen ohjeissa lääkäreille mainitaan, että lääkärin on oltava siisti, hyvin puettu ja tuoksuvilla voiteilla voideltu. Lääkärien asu on aina ollut muodollinen (univormu) tai ainakin yläluokkainen. Potilaan ja lääkärin kanssakäymisessä myös sanaton viestintä on tärkeää, ja yleensä ulkoasu on osa siitä. Sadoilta potilailta ja lääkäreiltä tiedusteltiin heidän käsitystään lääkäreiden ja lääkärikollegoiden ulkoasusta. Ulkoasua luokiteltiin asteikolla suositeltava, samantekevä ja ei-suositeltava.
Perinteisestä ulkoasusta esitettiin myönteisiä kannanottoja: miehillä tuli olla lyhyeksi leikatut hiukset, pikkukengät, hoidettu parta, paita ja solmio sekä puvun housut, naisilla vastaavasti sukkahousut, huulipunaa, pikkukengät, paitapusero ja hame. Yhteisiä suosituksia olivat nimitarra ja valkoinen takki.
Negatiivisen arvion saivat miehillä farmarit, lenkkikengät, pitkät hiukset, sandaalit, korvakoru, puukengät ja sukattomuus sekä naisilla housut, urheilusukat, saapikkaat, heiluvat korvakorut ja puukengät. Ylipaino arvioitiin kielteiseksi piirteeksi sekä mies- että naislääkäreille.
Potilaiden käsitykset lääkärille sopivasta ulkoasusta eivät riippuneet merkitsevästi heidän iästään, ansiotasostaan, sukupuolestaan tai koulutustasostaan. Lääkäreiden ja potilaiden näkemykset suositeltavasta ulkoasusta olivat samansuuntaisia, ja lääkärit asettivat kollegoilleen vielä tiukemmat vaatimukset kuin potilaat! Potilaat pitivät nimilappua ensimmäisellä sijalla suosituimmuuslistallaan.
Asiakkaan tyytyväisyyteen vaikuttavat seikat alkavat palvelevan henkilökunnan ulkoasusta. Ainakin yksityissektorilla ulkoasusta huolehtimisen luulisi olevan jokaisen lääkärin edun mukaista. Myös kuntasektorin puolella voimme huolehtia kollegiaalisesti karkeimpien vastenmielisyyttä aiheuttavien piirteiden karsimisesta loukkaamatta kenenkään narsistista omakuvaa.
ESKO LÄNSIMIES
GJERDINGE D K, SIMPSON D E, TITUS S L: Arch Intern Med 147: 1209-1212, 1987
Hippokrateen ohjeissa lääkäreille mainitaan, että lääkärin on oltava siisti, hyvin puettu ja tuoksuvilla voiteilla voideltu. Lääkärien asu on aina ollut muodollinen (univormu) tai ainakin yläluokkainen. Potilaan ja lääkärin kanssakäymisessä myös sanaton viestintä on tärkeää, ja yleensä ulkoasu on osa siitä. Sadoilta potilailta ja lääkäreiltä tiedusteltiin heidän käsitystään lääkäreiden ja lääkärikollegoiden ulkoasusta. Ulkoasua luokiteltiin asteikolla suositeltava, samantekevä ja ei-suositeltava.
Perinteisestä ulkoasusta esitettiin myönteisiä kannanottoja: miehillä tuli olla lyhyeksi leikatut hiukset, pikkukengät, hoidettu parta, paita ja solmio sekä puvun housut, naisilla vastaavasti sukkahousut, huulipunaa, pikkukengät, paitapusero ja hame. Yhteisiä suosituksia olivat nimitarra ja valkoinen takki.
Negatiivisen arvion saivat miehillä farmarit, lenkkikengät, pitkät hiukset, sandaalit, korvakoru, puukengät ja sukattomuus sekä naisilla housut, urheilusukat, saapikkaat, heiluvat korvakorut ja puukengät. Ylipaino arvioitiin kielteiseksi piirteeksi sekä mies- että naislääkäreille.
Potilaiden käsitykset lääkärille sopivasta ulkoasusta eivät riippuneet merkitsevästi heidän iästään, ansiotasostaan, sukupuolestaan tai koulutustasostaan. Lääkäreiden ja potilaiden näkemykset suositeltavasta ulkoasusta olivat samansuuntaisia, ja lääkärit asettivat kollegoilleen vielä tiukemmat vaatimukset kuin potilaat! Potilaat pitivät nimilappua ensimmäisellä sijalla suosituimmuuslistallaan.
Asiakkaan tyytyväisyyteen vaikuttavat seikat alkavat palvelevan henkilökunnan ulkoasusta. Ainakin yksityissektorilla ulkoasusta huolehtimisen luulisi olevan jokaisen lääkärin edun mukaista. Myös kuntasektorin puolella voimme huolehtia kollegiaalisesti karkeimpien vastenmielisyyttä aiheuttavien piirteiden karsimisesta loukkaamatta kenenkään narsistista omakuvaa.
ESKO LÄNSIMIES