Artikkelit
Lapseton tahtoen tai tahtomattaan
10.10.1988, Duodecim 104: 288
Tutkimusreferaatti
Lapseton tahtoen tai tahtomattaan
JOHNSON G, ROBERTS D, BROWN R, ym.: Br Med J 294: 804-806, 1987
Ihmiskunnan ja elämän uhkana maapallolla yleensäkin on liika elämä, väestönkasvu. Toisaalta yhä suurempi paine kohdistuu lääketieteellisen avun saamiseksi lapsettomuuteen. Mikä on lapsettomuuden todellinen esiintyvyys, onko siinä todettavissa muutoksia vuosikymmenten mittaan? Englantilaiset yksityislääkärit yhdistivät potilastiedostonsa, ja analysoitaviksi saatiin 533 vuonna 1935 ja 612 vuonna 1950 syntynyttä naista. Papereista ja kysymällä selvitettiin, oliko potilas synnyttänyt tai kokenut keskenmenon tai oliko lapsettomuus vapaaehtoista (ehkäisy, sterilisaatio tms). Lapsettomien naisten osuus 50-vuotiaiden ryhmässä oli 7.7 % ja 35-vuotiaiden ryhmässä 14.3 %. Omasta tahdostaan lapsettomia oli nuoremmassa ryhmässä 11.0 % ja vanhemmassa ryhmässä 3.2 %. Tahdostaan riippumatta lapsettomien (= hedelmöittymättömien) osuus molemmissa ikäryhmissä oli yhtä suuri, alle 5 %.
Vapaaehtoisesti lapsettomien osuus näyttää enentyneen; tässä aineistossa 35-vuotiaista naisista joka yhdeksäs oli lapseton omasta halustaan. Määrä oli moninkertainen 15 vuotta vanhempaan naisryhmään verratessa. Tahdonvastaisen hedelmättömyyden osuus taas oli pysynyt muuttumattomana. Taannehtiva selvitys sisältää virhetekijöilä: hedelmättömyys ilmoitetaan vapaaehtoiseksi leimautumisen välttämiseksi jne. Hedelmällisyystilastoissa tulisi ottaa huomioon myös vapaaehtoinen lapsettomuus pitkän aikavälin tarkasteluissa.
Miehen hedelmällisyyttä voidaan tarkastella »kouriinituntuvasti» ja hedelmöityskyvyn on todettu huonontuneen teollistuneissa maissa. Naisten biologinen hedelmällisyys taas ei näytä huonontuneen, vaikka lapsimäärät ovatkin vähentyneet. Tilannetta tulisi kuitenkin tarkastella maittain suurten kulttuurierojen vuoksi. Esimerkiksi syntyvyyserot ovat suuret Pohjoismaiden välillä.
ESKO LÄNSIMIES
JOHNSON G, ROBERTS D, BROWN R, ym.: Br Med J 294: 804-806, 1987
Ihmiskunnan ja elämän uhkana maapallolla yleensäkin on liika elämä, väestönkasvu. Toisaalta yhä suurempi paine kohdistuu lääketieteellisen avun saamiseksi lapsettomuuteen. Mikä on lapsettomuuden todellinen esiintyvyys, onko siinä todettavissa muutoksia vuosikymmenten mittaan? Englantilaiset yksityislääkärit yhdistivät potilastiedostonsa, ja analysoitaviksi saatiin 533 vuonna 1935 ja 612 vuonna 1950 syntynyttä naista. Papereista ja kysymällä selvitettiin, oliko potilas synnyttänyt tai kokenut keskenmenon tai oliko lapsettomuus vapaaehtoista (ehkäisy, sterilisaatio tms). Lapsettomien naisten osuus 50-vuotiaiden ryhmässä oli 7.7 % ja 35-vuotiaiden ryhmässä 14.3 %. Omasta tahdostaan lapsettomia oli nuoremmassa ryhmässä 11.0 % ja vanhemmassa ryhmässä 3.2 %. Tahdostaan riippumatta lapsettomien (= hedelmöittymättömien) osuus molemmissa ikäryhmissä oli yhtä suuri, alle 5 %.
Vapaaehtoisesti lapsettomien osuus näyttää enentyneen; tässä aineistossa 35-vuotiaista naisista joka yhdeksäs oli lapseton omasta halustaan. Määrä oli moninkertainen 15 vuotta vanhempaan naisryhmään verratessa. Tahdonvastaisen hedelmättömyyden osuus taas oli pysynyt muuttumattomana. Taannehtiva selvitys sisältää virhetekijöilä: hedelmättömyys ilmoitetaan vapaaehtoiseksi leimautumisen välttämiseksi jne. Hedelmällisyystilastoissa tulisi ottaa huomioon myös vapaaehtoinen lapsettomuus pitkän aikavälin tarkasteluissa.
Miehen hedelmällisyyttä voidaan tarkastella »kouriinituntuvasti» ja hedelmöityskyvyn on todettu huonontuneen teollistuneissa maissa. Naisten biologinen hedelmällisyys taas ei näytä huonontuneen, vaikka lapsimäärät ovatkin vähentyneet. Tilannetta tulisi kuitenkin tarkastella maittain suurten kulttuurierojen vuoksi. Esimerkiksi syntyvyyserot ovat suuret Pohjoismaiden välillä.
ESKO LÄNSIMIES