Artikkelit
Työttömyys ja kuolleisuus
10.10.1988, Duodecim 104: 249-250
Tutkimusreferaatti
Työttömyys ja kuolleisuus
IVERSEN L, ANDERSEN 0, ANDERSEN P K, ym.: Br Med J 295: 879-884,1987
Yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen - sekä edullisesti että epäedullisesti. Tämän vuoden aikana on julkaistu useita tutkimuksia työttömyyden vaikutuksista terveyteen. Meille opettavaisin on tuore tanskalainen selvitys niistä 22 000 työikäisestä, jotka 9. marraskuuta 1970 olivat työttöminä. Tuona ajankohtana työssä oli noin kaksi miljoonaa tanskalaista eli työttöminä oli vain reilu prosentti. Kymmenen vuoden seurannan aikana työttömien kuolleisuus oli 1.5 kertainen seurantaajan alussa työssä olleisiin verrattuna. Nuorilla työttömillä kuolleisuuserot työllisiin verrattuna olivat suurimmat. Sukupuoli tai siviilisääty ei vaikuttanut kuolleisuuseroihin. Asuinkunnan yleinen työllisyysaste vaikutti kuolleisuuteen niin, että runsaan työttömyyden alueella työllisten ja työttömien kuolleisuuserot olivat pienemmät kuin vähäisen työttömyyden alueilla.
Kuolinsyistä onnettomuudet ja itsemurhat olivat työttömillä yleisempiä kuin muilla sekä naisten että miesten osalta. Erityisen suuri itsemurhien määrä oli viiden ensimmäisen seurantavuoden aikana. Tutkijaryhmä pohdiskelee havaintoaan hyvin perusteellisesti, mutta keskeinen seikka on selvä: tiettynä päivänä vuonna 1970 työttömänä olleella oli 50 % suurempi riski kuolla seuraavan kymmenen vuoden kuluessa kuin tuona tiettynä päivänä työssä olleella.
Väestönkasvua voidaan hillitä suuren lapsikuolleisuuden avulla, kuten Haitin Papa Docin kerrotaan sanoneen. Työttömyyden hoitaminen samalla tavalla ei ole eettisesti oikein. Pitkän aikavälin tarkastelu ainakin meilla Suomessa vaikeutuu, kun työttömän määritelmä muuttuu vuodesta toiseen. Ongelmat eivät poistu, vaikka työttömästä tuleekin työttömyyseläkeläinen.
ESK0 LÄNSIMIES
IVERSEN L, ANDERSEN 0, ANDERSEN P K, ym.: Br Med J 295: 879-884,1987
Yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen - sekä edullisesti että epäedullisesti. Tämän vuoden aikana on julkaistu useita tutkimuksia työttömyyden vaikutuksista terveyteen. Meille opettavaisin on tuore tanskalainen selvitys niistä 22 000 työikäisestä, jotka 9. marraskuuta 1970 olivat työttöminä. Tuona ajankohtana työssä oli noin kaksi miljoonaa tanskalaista eli työttöminä oli vain reilu prosentti. Kymmenen vuoden seurannan aikana työttömien kuolleisuus oli 1.5 kertainen seurantaajan alussa työssä olleisiin verrattuna. Nuorilla työttömillä kuolleisuuserot työllisiin verrattuna olivat suurimmat. Sukupuoli tai siviilisääty ei vaikuttanut kuolleisuuseroihin. Asuinkunnan yleinen työllisyysaste vaikutti kuolleisuuteen niin, että runsaan työttömyyden alueella työllisten ja työttömien kuolleisuuserot olivat pienemmät kuin vähäisen työttömyyden alueilla.
Kuolinsyistä onnettomuudet ja itsemurhat olivat työttömillä yleisempiä kuin muilla sekä naisten että miesten osalta. Erityisen suuri itsemurhien määrä oli viiden ensimmäisen seurantavuoden aikana. Tutkijaryhmä pohdiskelee havaintoaan hyvin perusteellisesti, mutta keskeinen seikka on selvä: tiettynä päivänä vuonna 1970 työttömänä olleella oli 50 % suurempi riski kuolla seuraavan kymmenen vuoden kuluessa kuin tuona tiettynä päivänä työssä olleella.
Väestönkasvua voidaan hillitä suuren lapsikuolleisuuden avulla, kuten Haitin Papa Docin kerrotaan sanoneen. Työttömyyden hoitaminen samalla tavalla ei ole eettisesti oikein. Pitkän aikavälin tarkastelu ainakin meilla Suomessa vaikeutuu, kun työttömän määritelmä muuttuu vuodesta toiseen. Ongelmat eivät poistu, vaikka työttömästä tuleekin työttömyyseläkeläinen.
ESK0 LÄNSIMIES