Artikkelit
Aggressiivisesta lapsesta nuorisorikolliseksi
10.10.1988, Duodecim 104: 558
Tutkimusreferaatti
Aggressiivisesta lapsesta nuorisorikolliseksi
PULKKINEN L: Aggr Behav 13: 1197-212, 1987
Lea Pulkkinen tutki 369:n noin kahdeksanvuotiaan jyväskyläläisen lapsen aggressiivista käyttymistä. Aggressiivisen käyttäytymistyypin pysyvyyttä selvitettiin uudelleen 14 vuoden iässä ja jokaisen tutkitun rikosrekisteri tarkastettiin 20 vuoden iässä. Aggressiivinen käytös jaettiin hyökkäävään ja puolustautuvaan. Offensiiviseksi aggressiivisuudeksi katsottiin esimerkiksi ilman syytä tapahtunut toisen kiusaaminen, kamppaaminen, sääntöjen rikkominen jne. Defensiivistä aggressiivisuutta taas oli kiukkuinen reaktio ärsytykseen tai väkivaltaan. Puolustautuva aggressiivisuus korreloi 14 vuoden iässä hyvaän koulusopeutuvuuteen ja hyökkäävä aggressiivisuus huonoon sopeutumiseen ja menestykseen koulussa sekä tupakoinnin ja alkoholinkäytön varhaiseen aloittamiseen.
Vihainen puolustautuminen ja offensiivinen aggressivisuus lapsena sekä hyökkäävä aggressivisuus murrosiässä ennakoivat pojilla ajautumista nuorisorikollisuuteen. Tyttöjen joukosta Vain 10 %:lla oli merkintä poliisin kirjoissa, joten tilastollista tarkastelua ei voitu tehdä. Murrosiässä esiintynyt puolustautuva aggressiivisuus ei ennakoinut nuorisorikollisuutta. Rauhallisuus lapsuuden aikana (= kahdeksan vuoden iässä) suhteutui käänteisesti nuorisorikollisuuteen yleensä ja erityisesti väkivaltarikoksiin. Vain hyökkäävä aggressiivisuus korreloi 14 vuoden iässä suoraan nuorisorikollisuuteen, kun taas ahdistuneisuus korreloitui siihen käänteisesti.
Osa nuoruuden sopeutumisvaikeuksista on siis ennakoitavissa jo lapsen aggressvisen käyttäytymisen perusteella. Murrosiässä puolustautuva aggressiivisuus (ovien paukuttelu?) lienee normaalia kehitystä kaikilla. Vanhempien, päivähoitajien ja opettajien on tarkeää havaita poikkeava aggressivisuus jo pienenä ja puuttua siihen, erityisesti poikien osalta.
ESKO LÄNSIMIES
PULKKINEN L: Aggr Behav 13: 1197-212, 1987
Lea Pulkkinen tutki 369:n noin kahdeksanvuotiaan jyväskyläläisen lapsen aggressiivista käyttymistä. Aggressiivisen käyttäytymistyypin pysyvyyttä selvitettiin uudelleen 14 vuoden iässä ja jokaisen tutkitun rikosrekisteri tarkastettiin 20 vuoden iässä. Aggressiivinen käytös jaettiin hyökkäävään ja puolustautuvaan. Offensiiviseksi aggressiivisuudeksi katsottiin esimerkiksi ilman syytä tapahtunut toisen kiusaaminen, kamppaaminen, sääntöjen rikkominen jne. Defensiivistä aggressiivisuutta taas oli kiukkuinen reaktio ärsytykseen tai väkivaltaan. Puolustautuva aggressiivisuus korreloi 14 vuoden iässä hyvaän koulusopeutuvuuteen ja hyökkäävä aggressiivisuus huonoon sopeutumiseen ja menestykseen koulussa sekä tupakoinnin ja alkoholinkäytön varhaiseen aloittamiseen.
Vihainen puolustautuminen ja offensiivinen aggressivisuus lapsena sekä hyökkäävä aggressivisuus murrosiässä ennakoivat pojilla ajautumista nuorisorikollisuuteen. Tyttöjen joukosta Vain 10 %:lla oli merkintä poliisin kirjoissa, joten tilastollista tarkastelua ei voitu tehdä. Murrosiässä esiintynyt puolustautuva aggressiivisuus ei ennakoinut nuorisorikollisuutta. Rauhallisuus lapsuuden aikana (= kahdeksan vuoden iässä) suhteutui käänteisesti nuorisorikollisuuteen yleensä ja erityisesti väkivaltarikoksiin. Vain hyökkäävä aggressiivisuus korreloi 14 vuoden iässä suoraan nuorisorikollisuuteen, kun taas ahdistuneisuus korreloitui siihen käänteisesti.
Osa nuoruuden sopeutumisvaikeuksista on siis ennakoitavissa jo lapsen aggressvisen käyttäytymisen perusteella. Murrosiässä puolustautuva aggressiivisuus (ovien paukuttelu?) lienee normaalia kehitystä kaikilla. Vanhempien, päivähoitajien ja opettajien on tarkeää havaita poikkeava aggressivisuus jo pienenä ja puuttua siihen, erityisesti poikien osalta.
ESKO LÄNSIMIES