Artikkelit
A-tyypin käyttäytymismalli suojaa sydänkuolemalta infarktin jälkeen
10.10.1988, Duodecim 104: 801-802
Tutkimusreferaatti
A-tyypin käyttäytymismalli suojaa sydänkuolemalta infarktin jälkeen
RAGLAN D R, BRAND R J: N Engl J Med 318: 65-69, 1988
A-tyypin käyttäytymismallia on pidetty sepelvaltimotaudin riskitekijänä vuosikymmenien ajan. A-tyyppihän on kunnianhimoinen, aggressiivinen, vihamielinen, kilpailuhenkinen ja kiireinen ja yleensä tietysti mies. Ensimmäisten tutkimusten myöhäistulokset osoittivat, että riski saada sepelvaltimotauti oli noin kaksinkertainen B-tyyppiin,verrattuna. Laajassa MRFIT-projektissa löydös ei kuitenkaan enää ollut yhtä selvä, ja referoitava kalifornialainen tutkimus lisää epävarmuutta. Siinä seurattiin 257:ää infarktista selviytynyttä miestä. Heidän reaktiotyyppinsä oli määritetty vakioidusti ennen ensimmäistä infarktia. Haastattelut tehtiin vuonna 1960. Vuoteen 1983 mennessä puolet joukosta (128) oli kuollut. Vajaan vuorokauden kuluessa infarktin jälkeen kuolleiden joukossa ei ollut kumpaakaan reaktiomallia poikkeavan paljon, B-tyypin käyttäytymismalli ei siis suojannut, vaan ennusteen määräsi infarktin vaikeus. Sen sijaan yli vuorokauden kuluttua kuolleiden joukossa A-tyypin vastemalli ennusti parempaa selviytymistä: siihen kuuluvista kuoli kaksi ihmistä sataa seurantavuotta kohden ja B-tyyppiin lukeutuvista menehtyi vastaavaa ajanjaksoa kohti kolme ihmistä (p=0.04). Myös suuri kolesterolipitoisuus ja oireinen infarkti - oireettoman vastakohtana - selittivät lisääntyneen kuolemanvaaran infarktin jälkeen. Sen sijaan ikä, tupakointi, verenpaine tai angina pectoris eivät selittäneet kuolemaa.
A-tyyppinen käyttäytyminen saattaa olla sepelvaltimotautiin sairastumisen vaaratekijä, mutta mikäli potilas selviää infarktinsa ensimmäisestä vuorokaudesta, niin tyypin A käyttäytymismalliin näyttää liittyvän ominaisuuksia, jotka myöhemmin suojaavat kuolemanvaaralta. Ei mikään ole erityisen hyvää eikä perin pahaa!
ESKO LÄNSIMIES
RAGLAN D R, BRAND R J: N Engl J Med 318: 65-69, 1988
A-tyypin käyttäytymismallia on pidetty sepelvaltimotaudin riskitekijänä vuosikymmenien ajan. A-tyyppihän on kunnianhimoinen, aggressiivinen, vihamielinen, kilpailuhenkinen ja kiireinen ja yleensä tietysti mies. Ensimmäisten tutkimusten myöhäistulokset osoittivat, että riski saada sepelvaltimotauti oli noin kaksinkertainen B-tyyppiin,verrattuna. Laajassa MRFIT-projektissa löydös ei kuitenkaan enää ollut yhtä selvä, ja referoitava kalifornialainen tutkimus lisää epävarmuutta. Siinä seurattiin 257:ää infarktista selviytynyttä miestä. Heidän reaktiotyyppinsä oli määritetty vakioidusti ennen ensimmäistä infarktia. Haastattelut tehtiin vuonna 1960. Vuoteen 1983 mennessä puolet joukosta (128) oli kuollut. Vajaan vuorokauden kuluessa infarktin jälkeen kuolleiden joukossa ei ollut kumpaakaan reaktiomallia poikkeavan paljon, B-tyypin käyttäytymismalli ei siis suojannut, vaan ennusteen määräsi infarktin vaikeus. Sen sijaan yli vuorokauden kuluttua kuolleiden joukossa A-tyypin vastemalli ennusti parempaa selviytymistä: siihen kuuluvista kuoli kaksi ihmistä sataa seurantavuotta kohden ja B-tyyppiin lukeutuvista menehtyi vastaavaa ajanjaksoa kohti kolme ihmistä (p=0.04). Myös suuri kolesterolipitoisuus ja oireinen infarkti - oireettoman vastakohtana - selittivät lisääntyneen kuolemanvaaran infarktin jälkeen. Sen sijaan ikä, tupakointi, verenpaine tai angina pectoris eivät selittäneet kuolemaa.
A-tyyppinen käyttäytyminen saattaa olla sepelvaltimotautiin sairastumisen vaaratekijä, mutta mikäli potilas selviää infarktinsa ensimmäisestä vuorokaudesta, niin tyypin A käyttäytymismalliin näyttää liittyvän ominaisuuksia, jotka myöhemmin suojaavat kuolemanvaaralta. Ei mikään ole erityisen hyvää eikä perin pahaa!
ESKO LÄNSIMIES