Artikkelit

Rintasyövän etäpesäkkeiden seulonta - turhaa puuhaa?

CIATT0 S, PACINI P, AZZINI V, ym.: Cancer 61: 1038-1040, 1988

Rintasyövän esiintyvyys kasvaa nopeasti, joten sen tutkiminen ja hoito kuormittavat erikoissairaanhoitojärjestelmää. Hoito onnistuu sitä paremmin mitä varhemmin se aloitetaan. Miten etäpesäkkeiden varhainen toteaminen sitten vaikuttaa hoidon onnistumiseen? Italiassa tehtiin asiasta monikeskustutkimus vuosina 1973-85. Siinä suoritettiin yli 3 600:lle rintasyövän primaarihoitoon tulleelle naiselle lukuisia etäpesäkkeiden löytämiseen tähtääviä kuvauksia (keuhkojen ja luuston röntgenkuvaus, luuston gammakuvaus, maksan kaikukuvaus ja gammakuvaus). Etäpesäkelöydöstä pidettiin varmana, jos se todettiin kahdella eri kuvausmenetelmällä tai jos se varmistui kuuden kuukauden kuluessa kliinisesti. Etäpesäke todettiin harvemmalla kuin yhdellä sadasta tutkimusta. Kasvainten TNM-luokituksen mukaan ryhmiteltynä etäpesäkkeitä löydettiin hieman runsaammin, mutta »parhaimmillaankin» vain noin kolme prosenttia. Eri kuvausmenetelmien sensitiivisyys jäi alle arvon 0.50 ja spesifisyys vaihteli välillä 0.95-0.99. Positiivinen ja prediktiivinen tarkkuus jäi kaikkien kuvaustapojen osalta hyvin pieneksi, erityisen huono se oli yli 50-vuotiaiden naisten luuston gammakuvauksissa (paljon epäspesifisiä luustokertymiä). Myös maksan kuvaukset olivat kehnoja, koska kasvain metastasoi vain harvoin primaarisesti maksaan. Monikeskustutkimuksessa päädyttiin esittämään, että rintasyöpäpotilaan pre-operatiiviset kuvaukset ovat hyödyttömiä levinneisyysluokissa I-III BC. Raportoitavan tutkimuksen aikaväli (1973-85) on meikoinen, eikä tulos siten ehkä ole aivan suoraan sovellettavissa 1990-luvun Suomeen, mutta tervettä järkea kannattaa aina käyttää ja muistaa ottaa elämän laatua arvioivat kriteerit mukaan hoidon tuloksellisuutta arvioitaessa.

ESKO LÄNSIMIES