Artikkelit
Taasko sivuutetaan
01.03.1979, Savon Sanomat
Kirjoitus teologisen/ortodoksisen korkeakouluopetuksen aloittamisesta Kuopiossa.
Taasko sivutetaan?
Olen parin vuoden ajan työskennellyt Kuopion Korkeakoulun piirissä ja seurannut sitä kamppailua, jota korkeakoulun puolelta joudutaan kaikilla tasoilla käymään. Aikaisemmin sovitut asiat joudutaan anomaan uudelleen jne. Olen todennut "vanhojen" korkeakoulujen työntekijöiden asenteet vääristyneiksi Kuopion Korkeakoulusta puhuttaessa. En nyt aio jatkaa keskustelua eläinlääketieteen tai metsäopetuksen Kuopioon siirtämisestä, vaikka siihenkin tietysti aihetta olisi viivyttelyjen ja välistävetojen vuoksi. Puutun äkkiä virinneeseen keskusteluun teologisen tutkimuksen ja opetuksen laajentamisesta Turun ja Helsingin ulkopuolelle. Luterilainen kirkolliskokous on tukenut tällaista hanketta.
Uuden tiedekunnan sijaintipaikaksi ovat virallisesti tai epävirallisesti ilmoittautuneet Oulun ja Jyväskylän Yliopistot sekä Joensuun Korkeakoulu, Perustelen, miksi näihin korkeakouluihin ei ole perustettava lisää opetuspaikkoja: Pohjois-Suomeen suunnattavat voimavarat on ohjattava vastaperustetulle Lapin korkeakoululle Rovaniemellä. Jyväskylässä on väestöpohjaan nähden riittävä aloituspaikkojen määrä. Itä-Suomessa Joensuun Korkeakoulu on kasvanut nopeasti ja siellä ollaan lähestymässä pääkaupunkiseudun tasoa väestöpohjaan suhteutetussa korkeakoulupaikkojen lukumäärässä. Pahiten vajaata aluetta tällä hetkellä on Savo.
Mitkä muut tekijät sitten puoltavat Kuopion Korkeakoulua teologisen opetuksen sijaintipaikaksi?
1. Teologinen opetus ja tutkimus on yleensä luettu humanistiseen alaan. Käytännön työssään papisto kohtaa kuitenkin samanlaiset arkiset asiat kuin lääkärikin: perheongelmat, alkoholismi, depressio, työttömyys. On jopa väitetty, että yhteiskunnallisen murroksen myötä osa aikaisemmin papille kuuluneista tehtävistä olisi siirtynyt lääkärille. Teologisen opintosuunnan sijoittuminen Kuopion Korkeakouluun tarjoaa mahdollisuuden niveltää teologinen tutkimus ja koulutus uusiin yhteyksiin. Korkeakoulun yhteiskuntatieteellinen koulutus suuntautuu sairaanhoitoon ja siihen liittyvän sosiaalitoiminnan alueelle. Lääkärikoulutuksessa Kuopiossa on pyritty painottamaan ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa. Nämä kaikki voisivat luoda sopivan viitekehyksen teologiselle koulutukselle ja tieteelliselle tutkimukselle. Mukaan tulisivat toistaiseksi vähemmin tutkitut alueet, kuten sairaalateologia, sairaan ja kuolevan sielunhoitotyö, lääketieteellinen etiikka jne.
2. Teologista tutkimusta ja opetusta laajennettaessa tulisi ottaa huomioon toisen kansankirkkomme, ortodoksisen kirkon tarpeet niin tutkimuksen kuin koulutuksenkin osalta. Kuopiossa sijaitsevan ortodoksisen pappisseminaarin toimintaedellytyksiä tulee parantaa molemmissa suhteissa. Maassamme on tutkimusvoimavaroja ohjattu ortodoksisuuden tutkimiseen vähemmän kuin sen entinen ja nykyinen merkitys osana kansallista kulttuuriamme edellyttäisi. Pappisseminaarin ohella täällä sijaitsevat laajat uskonnonhistorian kokoelmat sekä entisöimiseen liittyvä koulutus. Ortodoksinen kanttorikoulutus sekä Kuopion Konservatorio kouluttavat kirkkomuusikoita. Näiden laitosten toimintaedellytykset paranisivat ratkaisevasti, jos niissä voidaan tarjota jatko-opintomahdollisuudet korkeakoulun piirissä sekä mahdollisuus tieteelliseen tutkimustyöhön.
Pohdittaessa teologisen koulutuksen ja tutkimuksen laajentamista maassamme, tulee etsiä uusia lähtökohtia. Ei kannata laittaa vanhaa viiniä uuteen leiliin. Kuopion korkeakoululla on tarjottavana uudenlaiset puitteet teologiselle koulutukselle ja tutkimukselle. Eiköhän myös ortodoksisen kirkon haaveet autokefaliasta edellytä vireää tieteellistä tutkimustyötä ja omassa maassa tapahtuvaa korkeakoulutasoista pappiskoulutusta.
ESKO LÄNSIMIES
Olen parin vuoden ajan työskennellyt Kuopion Korkeakoulun piirissä ja seurannut sitä kamppailua, jota korkeakoulun puolelta joudutaan kaikilla tasoilla käymään. Aikaisemmin sovitut asiat joudutaan anomaan uudelleen jne. Olen todennut "vanhojen" korkeakoulujen työntekijöiden asenteet vääristyneiksi Kuopion Korkeakoulusta puhuttaessa. En nyt aio jatkaa keskustelua eläinlääketieteen tai metsäopetuksen Kuopioon siirtämisestä, vaikka siihenkin tietysti aihetta olisi viivyttelyjen ja välistävetojen vuoksi. Puutun äkkiä virinneeseen keskusteluun teologisen tutkimuksen ja opetuksen laajentamisesta Turun ja Helsingin ulkopuolelle. Luterilainen kirkolliskokous on tukenut tällaista hanketta.
Uuden tiedekunnan sijaintipaikaksi ovat virallisesti tai epävirallisesti ilmoittautuneet Oulun ja Jyväskylän Yliopistot sekä Joensuun Korkeakoulu, Perustelen, miksi näihin korkeakouluihin ei ole perustettava lisää opetuspaikkoja: Pohjois-Suomeen suunnattavat voimavarat on ohjattava vastaperustetulle Lapin korkeakoululle Rovaniemellä. Jyväskylässä on väestöpohjaan nähden riittävä aloituspaikkojen määrä. Itä-Suomessa Joensuun Korkeakoulu on kasvanut nopeasti ja siellä ollaan lähestymässä pääkaupunkiseudun tasoa väestöpohjaan suhteutetussa korkeakoulupaikkojen lukumäärässä. Pahiten vajaata aluetta tällä hetkellä on Savo.
Mitkä muut tekijät sitten puoltavat Kuopion Korkeakoulua teologisen opetuksen sijaintipaikaksi?
1. Teologinen opetus ja tutkimus on yleensä luettu humanistiseen alaan. Käytännön työssään papisto kohtaa kuitenkin samanlaiset arkiset asiat kuin lääkärikin: perheongelmat, alkoholismi, depressio, työttömyys. On jopa väitetty, että yhteiskunnallisen murroksen myötä osa aikaisemmin papille kuuluneista tehtävistä olisi siirtynyt lääkärille. Teologisen opintosuunnan sijoittuminen Kuopion Korkeakouluun tarjoaa mahdollisuuden niveltää teologinen tutkimus ja koulutus uusiin yhteyksiin. Korkeakoulun yhteiskuntatieteellinen koulutus suuntautuu sairaanhoitoon ja siihen liittyvän sosiaalitoiminnan alueelle. Lääkärikoulutuksessa Kuopiossa on pyritty painottamaan ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa. Nämä kaikki voisivat luoda sopivan viitekehyksen teologiselle koulutukselle ja tieteelliselle tutkimukselle. Mukaan tulisivat toistaiseksi vähemmin tutkitut alueet, kuten sairaalateologia, sairaan ja kuolevan sielunhoitotyö, lääketieteellinen etiikka jne.
2. Teologista tutkimusta ja opetusta laajennettaessa tulisi ottaa huomioon toisen kansankirkkomme, ortodoksisen kirkon tarpeet niin tutkimuksen kuin koulutuksenkin osalta. Kuopiossa sijaitsevan ortodoksisen pappisseminaarin toimintaedellytyksiä tulee parantaa molemmissa suhteissa. Maassamme on tutkimusvoimavaroja ohjattu ortodoksisuuden tutkimiseen vähemmän kuin sen entinen ja nykyinen merkitys osana kansallista kulttuuriamme edellyttäisi. Pappisseminaarin ohella täällä sijaitsevat laajat uskonnonhistorian kokoelmat sekä entisöimiseen liittyvä koulutus. Ortodoksinen kanttorikoulutus sekä Kuopion Konservatorio kouluttavat kirkkomuusikoita. Näiden laitosten toimintaedellytykset paranisivat ratkaisevasti, jos niissä voidaan tarjota jatko-opintomahdollisuudet korkeakoulun piirissä sekä mahdollisuus tieteelliseen tutkimustyöhön.
Pohdittaessa teologisen koulutuksen ja tutkimuksen laajentamista maassamme, tulee etsiä uusia lähtökohtia. Ei kannata laittaa vanhaa viiniä uuteen leiliin. Kuopion korkeakoululla on tarjottavana uudenlaiset puitteet teologiselle koulutukselle ja tutkimukselle. Eiköhän myös ortodoksisen kirkon haaveet autokefaliasta edellytä vireää tieteellistä tutkimustyötä ja omassa maassa tapahtuvaa korkeakoulutasoista pappiskoulutusta.
ESKO LÄNSIMIES