Artikkelit
Ylipaino ja autonominen hermosto
10.10.1988, Duodecim 104: 1739
Tutkimusreferaatti
Ylipaino ja autonominen hermosto
PETERSON H R, ROTSCHILD M, WEINBERG C R,ym.: N EnglJ Med 318: 1077-1083, 1988
Ylipainoisuus on vaaratekijä, jonka vaikutus mekanismista ei olla varmoja ja jonka vaikutus ei ole yksiselitteinen eikä yksisuuntainen. Lihavuus on yksi vaikeimmin poistettavista »elintapavammaisuuden» muodoista. Autonominen hermosto säätelee kaikkia elimistön toimintoja, myös aineenvaihduntaa, kuten lipolyysia, glykogeneesia, ja insuliinineritystä. Eläinkokeissa on saatu vankkaa näyttöä lihavuuden ja autonomisen hermoston vireyden välisestä yhteydestä. Kentuckylainen tutkijaryhmä selvitti perusteellisesti 56 terveen miehen painon ja autonomisen hermoston toiminnan välisiä yhteyksiä. Koehenkilöiden (keski-ikä 30 v) ruumiin rasvaosuus vaihteli välillä 2-46 %. Autonomisen hermoston toimintavireys määritettiin välittäjähormonien määrityksin sekä iiriksen liikkeiden ja kardiovaskulaaristen heijasteiden avulla.
Noradrenaliini- ja adrenaliinipitoisuudet suhteutuivat käänteisesti ruumiin suhteelliseen rasvamäärään. Syketaajuus levossa ja pupillarefleksin viivästymä olivat positiivisessa korrelaatiossa rasvapitoisuuteen. Sykkeen vaihtelu beetasalpauksen jälkeen oli negatiivisessa korrelaatiossa rasvaosuuteen. Ruumiinpainoindeksin yhteydet autonomiseen vireyteen olivat lähes yhtä selvät kuin hankalasti mitattavan rasvaosuuden.
Autonomisen hermoston vireys näyttää siis olevan hyvin kiinteässä yhteydessä ylipainoisuuteen kaikkien tutkittujen elinjärjestelmien alueella. Sympaattisen ja parasympaattisen tonuksen heikkeneminen lisää energian varastoitumista eli ylipainoa. Tutkijat korostavat jatkotutkimusten tärkeyttä ja ehdottavat lihavuuden luokittelua esimerkiksi autonomisen hermoston tilan mukaan erilaisiin vaararyhmiin.
Urheilijalla ja tupakoijalla on poikkeava autonominen tonus, joka ilmeisesti estää rasvoittumista. Harjoittelun ja tupakoinnin lopettamiseen liittyy painonnousu - välittävä mekanismi lienee autonomisen tonuksen muutos. Myös hypertension ja verenpainetaudin varhaisvaiheeseen sekä sokeritaudin komplikaationa esiintyvään autonomisen hermoston häiriöön liittyy, paino-ongelmia. Tämäkin tutkimus osoittaa autonomisen hermoston tutkimusten tärkeyden.
ESKO LÄNSIMIES
PETERSON H R, ROTSCHILD M, WEINBERG C R,ym.: N EnglJ Med 318: 1077-1083, 1988
Ylipainoisuus on vaaratekijä, jonka vaikutus mekanismista ei olla varmoja ja jonka vaikutus ei ole yksiselitteinen eikä yksisuuntainen. Lihavuus on yksi vaikeimmin poistettavista »elintapavammaisuuden» muodoista. Autonominen hermosto säätelee kaikkia elimistön toimintoja, myös aineenvaihduntaa, kuten lipolyysia, glykogeneesia, ja insuliinineritystä. Eläinkokeissa on saatu vankkaa näyttöä lihavuuden ja autonomisen hermoston vireyden välisestä yhteydestä. Kentuckylainen tutkijaryhmä selvitti perusteellisesti 56 terveen miehen painon ja autonomisen hermoston toiminnan välisiä yhteyksiä. Koehenkilöiden (keski-ikä 30 v) ruumiin rasvaosuus vaihteli välillä 2-46 %. Autonomisen hermoston toimintavireys määritettiin välittäjähormonien määrityksin sekä iiriksen liikkeiden ja kardiovaskulaaristen heijasteiden avulla.
Noradrenaliini- ja adrenaliinipitoisuudet suhteutuivat käänteisesti ruumiin suhteelliseen rasvamäärään. Syketaajuus levossa ja pupillarefleksin viivästymä olivat positiivisessa korrelaatiossa rasvapitoisuuteen. Sykkeen vaihtelu beetasalpauksen jälkeen oli negatiivisessa korrelaatiossa rasvaosuuteen. Ruumiinpainoindeksin yhteydet autonomiseen vireyteen olivat lähes yhtä selvät kuin hankalasti mitattavan rasvaosuuden.
Autonomisen hermoston vireys näyttää siis olevan hyvin kiinteässä yhteydessä ylipainoisuuteen kaikkien tutkittujen elinjärjestelmien alueella. Sympaattisen ja parasympaattisen tonuksen heikkeneminen lisää energian varastoitumista eli ylipainoa. Tutkijat korostavat jatkotutkimusten tärkeyttä ja ehdottavat lihavuuden luokittelua esimerkiksi autonomisen hermoston tilan mukaan erilaisiin vaararyhmiin.
Urheilijalla ja tupakoijalla on poikkeava autonominen tonus, joka ilmeisesti estää rasvoittumista. Harjoittelun ja tupakoinnin lopettamiseen liittyy painonnousu - välittävä mekanismi lienee autonomisen tonuksen muutos. Myös hypertension ja verenpainetaudin varhaisvaiheeseen sekä sokeritaudin komplikaationa esiintyvään autonomisen hermoston häiriöön liittyy, paino-ongelmia. Tämäkin tutkimus osoittaa autonomisen hermoston tutkimusten tärkeyden.
ESKO LÄNSIMIES