Artikkelit
Teit´ isäin astumaan, aina hautaan asti
10.10.1988, Duodecim 104: 1741
Tutkimusreferaatti
Teit' isäin astumaan, aina hautaan asti
PHILLIPS A N, SHAPER A G, PACOCK S J, WALKER M: Eur Heart J 9: 243-251, 1988
Suvussa esiintyvän sepelvaltimotaudin tiedetään korreloivan koronaaritaudin ilmaantumiseen. Näihin asti ei ole tiedetty, onko kyseessä geneettinen vai ympäristöllinen (ruokavalio, tupakointi jne.) yhteys, ja miten vaaratekijätasot vaikuttavat. Lontoolainen ryhmä tutki lähes 8 000 40-59-vuotiasta miestä ja seurasi sepelvaltimotaudin ilmaantumista kuuden vuoden ajan. Lähtötilanteessa kysyttiin tiedot lähisuvussa esiintyneistä kuolemantapauksista ja mitattiin tavanomaiset vaaratekijät (verenpaine, tupakointi sekä veren kolesteroli- ja HDL-kolesterolipitoisuudet).
Perustutkimuksen aikaan isä oli elossa 23 %:lla ja äiti 43 %:lla. Isä oli kuollut sydänsairauteen 19 %:lla ja äiti 11 %:lla. Kun seurannan päätyttyä tarkasteltiin iskeemisen sairauden ilmaantumista, havaittiin että niillä, joiden isä oli kuollut sydänsairauteen, oli yli kaksi kertaa niin suuri sairastumisvaara kuin niillä, joiden isä oli elossa seurannan alussa. Tämä vaara oli tilastollisesti merkitsevä kaikkien tutkittujen vaaratekijöiden vakioinnin jälkeen. Vaaratekijöiden vakioinnin jälkeen äidin kuolema ei lisännyt vaaraa eikä myöskään isän kuolema muusta syystä kuin sydänsairauksien vuoksi. Isän kuolema alle 50-vuotiaana ja äidin alle 60-vuotiaana lisäsi ikävakioitua sairastuvuutta sepelvaltimotautiin. Tutkijat päättelivät, että erityisesti isän sydänkuolema saattaa olla itsenäinen vaaratekijä, joka ei selity pelkästään sepelvaltimotaudin tavanomaisten vaaratekijöiden avulla. Edelleen jää epäselväksi, onko kyseessä geneettinen ero vai jokin hankittu tekijä. Joka tapauksessa kyseessä on muista vaaratekijöistä riippumaton ominaisuus.
Ehkä adoptoitujen kaksosten avulla voitaisiin selvittää, onko, isän varhainen kuolema todella geenien kautta vaikuttava vaaratekijä. Entä keinosiernennetyt tai kleptogaamisesti siitetyt (kteptogamia = salasiittoisuus) lapset?
ESKO LÄNSIMIES
PHILLIPS A N, SHAPER A G, PACOCK S J, WALKER M: Eur Heart J 9: 243-251, 1988
Suvussa esiintyvän sepelvaltimotaudin tiedetään korreloivan koronaaritaudin ilmaantumiseen. Näihin asti ei ole tiedetty, onko kyseessä geneettinen vai ympäristöllinen (ruokavalio, tupakointi jne.) yhteys, ja miten vaaratekijätasot vaikuttavat. Lontoolainen ryhmä tutki lähes 8 000 40-59-vuotiasta miestä ja seurasi sepelvaltimotaudin ilmaantumista kuuden vuoden ajan. Lähtötilanteessa kysyttiin tiedot lähisuvussa esiintyneistä kuolemantapauksista ja mitattiin tavanomaiset vaaratekijät (verenpaine, tupakointi sekä veren kolesteroli- ja HDL-kolesterolipitoisuudet).
Perustutkimuksen aikaan isä oli elossa 23 %:lla ja äiti 43 %:lla. Isä oli kuollut sydänsairauteen 19 %:lla ja äiti 11 %:lla. Kun seurannan päätyttyä tarkasteltiin iskeemisen sairauden ilmaantumista, havaittiin että niillä, joiden isä oli kuollut sydänsairauteen, oli yli kaksi kertaa niin suuri sairastumisvaara kuin niillä, joiden isä oli elossa seurannan alussa. Tämä vaara oli tilastollisesti merkitsevä kaikkien tutkittujen vaaratekijöiden vakioinnin jälkeen. Vaaratekijöiden vakioinnin jälkeen äidin kuolema ei lisännyt vaaraa eikä myöskään isän kuolema muusta syystä kuin sydänsairauksien vuoksi. Isän kuolema alle 50-vuotiaana ja äidin alle 60-vuotiaana lisäsi ikävakioitua sairastuvuutta sepelvaltimotautiin. Tutkijat päättelivät, että erityisesti isän sydänkuolema saattaa olla itsenäinen vaaratekijä, joka ei selity pelkästään sepelvaltimotaudin tavanomaisten vaaratekijöiden avulla. Edelleen jää epäselväksi, onko kyseessä geneettinen ero vai jokin hankittu tekijä. Joka tapauksessa kyseessä on muista vaaratekijöistä riippumaton ominaisuus.
Ehkä adoptoitujen kaksosten avulla voitaisiin selvittää, onko, isän varhainen kuolema todella geenien kautta vaikuttava vaaratekijä. Entä keinosiernennetyt tai kleptogaamisesti siitetyt (kteptogamia = salasiittoisuus) lapset?
ESKO LÄNSIMIES