Artikkelit

Keskushermoston ja autonomisen hermoston integraatio

ALKUSANAT
Autonomisen hermoston toimintakokeilla saadaan objektiivista tietoa tahdosta riippumattoman eli autonomisen hermoston toiminnasta. Kokeita käytetään etenkin autonomisen hermoston vaurion toteamiseen ja vaurion etenemisen seuraamiseen. Todettu autonomisen hermoston vaurio on otettava huomioon työkyvyn määrityksessä ja kuntoutuksessa. Kokeilla on myös sijansa selvitettäessa erilaisten autonomisen hermoston välittämien oireiden etiologiaa.

Suomen kliinisen fysiologian yhdistyksen aloitteesta käynnistettiin keväällä 1987 selvitystyö siitä, olisiko mahdollista laatia kansallinen suositus autonomisen hermoston testien toteutuksesta ja tulkinnasta. Mallina oli muutamaa vuotta aikaisemmin pidetty kansallinen ""konsensuskokous" kliinisestä rasituskokeesta, minkä tuloksena julkaistiin Suositus kliinisen rasituskokeen suorittamisesta ja tulkinnasta (Kansaneläkelaitoksen julkaisuja ML:39, 1984).

Alustavan selvitys- ja valmistelutyön teki työryhmä, jossa jäseninä olivat Esko Länsimies (pj), Lauri Laitinen, Esko Matikainen, Asko Seppänen ja Ari Lindqvist (siht). Työryhmä otti yhteyttä niihin henkilöihin ja yhteisöihin, joiden voitiin arvella olevan kiinnostuneita asiasta. Marraskuussa samana vuonna pidettiin Lääketehdas Orionin tuella kokous, jossa laajan asiantuntijaryhmän voimin käsiteltiin autonomista hermostoa, sen tutkimista ja tutkimusten käyttöä eri sairauksien yhteydessä (osanottajaluettelo liitteenä).

Kokouksessa pidettyjen esitysten, työryhmien muistioiden ja myöhemmin saatujen tekstien pohjalta laadittiin käsikirjoitus, joka asiantuntijakierroksen jälkeen nyt siis julkaistaan Kansaneläkelaitoksen julkaisusarjassa. Kirjan pääasiallisena toimittajana on ollut LT Juhana Piha, osittain Lääkintöhallitukselta saadun määrärahan mahdollistaman virkavapaan aikana.

Tämän työn valmistumisen on mahdollistanut kirjoittajien ja muiden asiantuntijoiden tuki ja kannustus. Taloudellista tukea on saatu Kansaneläkelaitokselta, lääkintöhallitukselta, Suomen Kliinisen Fysiologian yhdistykseltä ja lääketehdas Orionilta. Olemme kiitollisia tuesta, kannustuksesta ja taloudellisesta panostuksesta.

Juhana Piha Toimittaja

Työryhmä:
Esko Länsimies, puheenjohtaja
Ari Lindqvist, sihteeri
Lauri A. Laitinen
Esko Matikainen
Asko Seppänen


Esko Länsimies

KESKUSHERMOSTON JA AUTONOMISEN HERMOSTON INTEGRAATIO

Keskushermosto ottaa vastaan viestejä aistinelimistä ja saa raportit elimistön vireystilasta autonomisen hermoston kautta. Tämä informaatio liitetään muistiainekseen ja suhteutetaan aivokuoren korkeimpien toimintojen asettamiin tavoitteisiin ja päämääriin. Tämän synteesin tuloksena tehdyn päätöksen, toimintamallin, aiheuttamat vastetarpeet lähtevät keskushermoston tolmintakomentoina eri elimiin ja elinjärjestelmlin. Tämä viestitys välittyy osittain autonomisen hermoston kautta.

Tämän "tahtomisen" autonomisen vasteen lisäksi meillä on suuri määrä "tahdottomia" autonomisia tapahtumia ja vasteita. Ympäristön ärsykkeet ja syvältä sisimmästämme kumpuavat toiveet ja tavoitteet aiheuttavat tarkasti jäsentyneitä tai epäspesifejä elimistön vireystilan muutoksia (mielipaha, seksuaalinen mielenkiinto, suru, innostuminen jne). Unien aikana tapahtuvat toiminnot ovat hyvin suurelta osin autonomisen hermoston vireystilan vaihteluista johtuvia. Psyykkisen unimaallman ja autonomisen vireystilan välinen vuorovaikutus on ilmeinen ja tärkeä osa mlelenterveyttämme.

Esimerkkinä autonomisen hermoston laajasta ja tärkeästä liittymisestä sairauksien vaaratekijöihin ja patofysiologiaan olkoon sepelvaltimotauti. Kaavakuvasta (kuva 1) todetaan, että monet sepelvaltimotautiin liittyvät asiat ja erityisesti hyvin suuri osa keskushermoston vaikutuksesta tähän sairauteen välittyy autonomisen hermoston kautta.

Monessa sairaudessa on alkuvaiheessa kyseessä toiminnallinen säätelyhäiriö, johon usein liittyy melkoinen keskushermostokomponentti, ja joka sitten vasta pitkittyessään johtaa pysyvään anatomiseen poikkeavuuteen (esimerkiksi: autonominen labiliteetti -> labiili verenpainetauti -> essentielli verenpainetauti).

Autonomisen hermoston toiminnan arvioiminen on siis ilmeisen tarpeellista paljon useammin kuin sitä nykyisin tehdään. Niinpä autonomisen hermoston toimintahäiriöiden merkitys sairauksien synnyssä ja kehittymisessä ei olekaan kokonaisuudessaan selkiintynyt. Tutkimuksen myötä yhä useammassa häiriössä näyttää autonomisen hermoston toiminnalla olevan vaikutusta ja osuutta.

Sairaus - terveys-käsitteen laajentaminen yhteiskunnalliseksi käsitteeksi, uudeksi paradigmaksi, sisältää biologisena osanaan autonomisen hermoston toiminnan. Ihmisen toiminta Ihmisenä on korkeampien henkisten toimintojen tulosta. Keskushermoston toiminta välittyy elimistöön autonomisen hermoston välityksellä ja täten Ihminen kokonaisvaltaisesti ymmärrettynä on myös ja erityisesti autonomisen hermoston tuotetta. Tämän osan ihmisestä voimme jollakin tavalla arvioida, mitata. Tämän mittavan tiedon hyödyntäminen ja mukaan ottaminen terveys - sairaus -keskusteluun on uutta ja kiehtovaa lääketiedettä. Sillä alueella biologisesti orientoitunut lääketiede ja "vaihtoehtoisesti" orientoitunut ja filosofinen lääketiede voivat keskustella.

Kuva 1. Riskitekijät, autonominen hermosto ja sepelvaltimotauti.


Hypertensio
Tupakointi
Lipidimetabolia
Tyyppi- A käyttäytyminen Kuntoliikunta
Alkoholi Ylipaino/dieetti
Hiljainen iskemia
ß-salpaajat
Hiilihydraatti-metabolia Sokeritauti
Impotenssi
Vuorokausirytmi
Syndrooma X
Rytmihäiriölääkkeet
Stressi, katekolamiinipeili
-- » A U T 0 N 0 M I N E N
H E R M 0 S T 0
-- » SEPELVALTIMO-
TAUTI