Artikkelit
Yliopiston tuottavuus ja varojen ohjaus
10.10.1989, Dialogia 12/1989: 28
(ei kuvausta)
Yliopiston tuottavuus ja varojen ohjaus
Julkisen sektorin tuottavuus- ja tuloksellisuusvaatimus voidaan nähdä uhkana tai mahdollisuutena. Yksityisellä sektorilla, erityisesti tavaran tuottamisessa on helppoa arvioida yksikön tuottavuus. Jos tavaraa ei synny riittävää määrää sopivan hintaisena, on seurauksena Wärtsilä-Marine -ilmiö. Asia erikseen on tietysti monopolit ja kartellit. Eli myyjä hinnoittelee tuotteensa ja määrää tavaransa laadun asiakkaan tahtoa kuulematta. Näin on syntynyt itseriittoisia syöpäläisiä kansantalouteemme.
Mikä on tilanne yliopistoissa? Onko mahdollista arvioida työmme tuloksellisuutta? Onko meillä kartelleita ja monopoleja, jotka omassa täyteydessään jyräävät alleen maksajan tarpeet ja pienet yksiköt?
Kuopion yliopistossa on yritetty ryhmitellä laitoksia jyviin ja akanoihin tieteellisen tutkimuksen siteeraus-indeksin avulla. Current Contents-lehden huhtikuun numerossa tänä vuonna oli kriittinen katsaus bibliometrisiin laadun indikaattoreihin (King: A review of bibliometric and other science indicators and their role in rescarch evaluation). Tuosta kritiikistä on helppo olla samaa mieltä. Niinkin banaali asia kuin suomalaisten nimien oikeinkirjoittaminen puhumattakaan yhdysvaltalaisten tutkijoiden haluttomuudesta viitata eurooppalaisiin lehtiin, riittää heittämään jonkun laitoksen väärään arvioluokkaan.
Jos yliopisto (tai OPM) haluaa jatkossa käyttää tuollaisia mittareita tehokkuutta arvioidessaan, tulee selvitykset lähettää lausunnolle ja tiedoksi asianomaisiin laitoksiin. Tällöin selvät virheet ja puutteellisuudet voidaan kodata. Avoimuus on hyvää hallintoa.
Onko sitten yliopistojen ja niiden laitosten kesken maffiaa ja kartelleita? Kyllä! Kun tarkastellaan tilannetta hivenenkään pitemmän ja laajemman perspektiivin avulla, on pääkaupunkiseutu omassa sadassaan. Sikäläinen marmatus muikkuyliopistojen erikoisasemasta on hämäystä. Pääkaupunkitienoon yliopistomaffian vaikutusvalta on purettavissa vain muiden korkeakoulujen yhteistyön avulla.
Kun yhteiskunnan niukkenevia varoja ohjataan, tulee tarkastelukulmaksi ottaa koko korkeakoululaitos eikä rajautua kiistelemään sisällämme tuhansien markkojen murusista. Tuloksellisuutta on arvioitava paitsi tieteellisten meriittien mukaan, myös koulutustuotoksen (opintoajat, menestyminen työelämässä), virkojen täyttöprosessin keston ja muiden kuvaajien avulla.
Uudessa taloudellisessa tilanteessa uudella vuosikymmenellä tarvitaan tiukkoja otteita rahanjakajien suuntaan. Tulevana kesänä valitaan rehtori ja vararehtorit. Yhtenä arviointiperustana on käytettävä jämäkkyyttä. Pelkkä pätevyys ja sopivuus tehtävään ei enää riitä. Ei ole tyydyttävä pienimpään yhteiseen nimittäjään.
Esko Länsimies
Julkisen sektorin tuottavuus- ja tuloksellisuusvaatimus voidaan nähdä uhkana tai mahdollisuutena. Yksityisellä sektorilla, erityisesti tavaran tuottamisessa on helppoa arvioida yksikön tuottavuus. Jos tavaraa ei synny riittävää määrää sopivan hintaisena, on seurauksena Wärtsilä-Marine -ilmiö. Asia erikseen on tietysti monopolit ja kartellit. Eli myyjä hinnoittelee tuotteensa ja määrää tavaransa laadun asiakkaan tahtoa kuulematta. Näin on syntynyt itseriittoisia syöpäläisiä kansantalouteemme.
Mikä on tilanne yliopistoissa? Onko mahdollista arvioida työmme tuloksellisuutta? Onko meillä kartelleita ja monopoleja, jotka omassa täyteydessään jyräävät alleen maksajan tarpeet ja pienet yksiköt?
Kuopion yliopistossa on yritetty ryhmitellä laitoksia jyviin ja akanoihin tieteellisen tutkimuksen siteeraus-indeksin avulla. Current Contents-lehden huhtikuun numerossa tänä vuonna oli kriittinen katsaus bibliometrisiin laadun indikaattoreihin (King: A review of bibliometric and other science indicators and their role in rescarch evaluation). Tuosta kritiikistä on helppo olla samaa mieltä. Niinkin banaali asia kuin suomalaisten nimien oikeinkirjoittaminen puhumattakaan yhdysvaltalaisten tutkijoiden haluttomuudesta viitata eurooppalaisiin lehtiin, riittää heittämään jonkun laitoksen väärään arvioluokkaan.
Jos yliopisto (tai OPM) haluaa jatkossa käyttää tuollaisia mittareita tehokkuutta arvioidessaan, tulee selvitykset lähettää lausunnolle ja tiedoksi asianomaisiin laitoksiin. Tällöin selvät virheet ja puutteellisuudet voidaan kodata. Avoimuus on hyvää hallintoa.
Onko sitten yliopistojen ja niiden laitosten kesken maffiaa ja kartelleita? Kyllä! Kun tarkastellaan tilannetta hivenenkään pitemmän ja laajemman perspektiivin avulla, on pääkaupunkiseutu omassa sadassaan. Sikäläinen marmatus muikkuyliopistojen erikoisasemasta on hämäystä. Pääkaupunkitienoon yliopistomaffian vaikutusvalta on purettavissa vain muiden korkeakoulujen yhteistyön avulla.
Kun yhteiskunnan niukkenevia varoja ohjataan, tulee tarkastelukulmaksi ottaa koko korkeakoululaitos eikä rajautua kiistelemään sisällämme tuhansien markkojen murusista. Tuloksellisuutta on arvioitava paitsi tieteellisten meriittien mukaan, myös koulutustuotoksen (opintoajat, menestyminen työelämässä), virkojen täyttöprosessin keston ja muiden kuvaajien avulla.
Uudessa taloudellisessa tilanteessa uudella vuosikymmenellä tarvitaan tiukkoja otteita rahanjakajien suuntaan. Tulevana kesänä valitaan rehtori ja vararehtorit. Yhtenä arviointiperustana on käytettävä jämäkkyyttä. Pelkkä pätevyys ja sopivuus tehtävään ei enää riitä. Ei ole tyydyttävä pienimpään yhteiseen nimittäjään.
Esko Länsimies