Artikkelit
Nuoren Wertherin kärsimykset jatkuvat
10.10.1989, Duodecim 105: 77
Tutkimusreferaatti
Nuoren Wertherin kärsimykset jatkuvat
SCHMIDTKE A, HÄFNER A: Psychol Med 18: 665-676,1998
Goethen romaani nuoresta kärsivästä Wertheristä, joka teki itsemurhan, aiheutti viime vuosisadalla (1800-luvulla) nuorten miesten itsemurhaepidemian. Esimerkin vaikutus itsemurha-alttiuteen on kuitenkin kiistetty jatkuvasti. Saksan liittotasavalIassa esitettiin tämän vuosikymmenen alussa (1990-luvulla) vajaan kahden vuoden välein kuuden jakson mittainen televisiosarja nimeltään Ylioppilaan kuolema. Sen jokaisessa jaksossa näytettiin useaan kertaan, miten 19-vuotias opiskelijapoika heittäytyi junan alle. Tämän »tahattoman» kokeen vaikutukset on nyt analysoinut würzburgilainen psykiatrikaksikko. He totesivat, että sarjan esitysaikana ja kahden kuukauden ajan sen jälkeen nuoret miehet tekivät itsemurhia junan alle heittäytymällä kaksi kertaa niin usein kuin muulloin. Vertailuvuosia oli lähes kymmenen. Itsemurhiin kannustava vaikutus oli voimakkain nuorilla miehillä, ja se heikkeni iän mukaan niin, että yli 40-vuotiailla sitä ei enää ollut havaittavissa.
Tässä tutkimuksessa kyettiin antamaan vastaus yleisimpiin vastaväitteisiin eli siihen, että esimerkki vaikuttaisi vain itsemurhan tekotapaan ja että itsemurhaa harkitsevat tekisivät tekonsa aikaisemmin kuin olisivat tehneet ilman mallioppimista. Kumpikin vastaväite kumottiin tässä tutkimuksessa. Itsemurhien määrä ei vähentynyt seurantavuosien aikana edeltäviin vuosiin verrattuna, eikä muilla keinoin tehtyjen itsemurhien määrä muuttunut oleellisesti.
Tämä raportti on todella merkittävä argumentti sen puolesta, että televisio ohjaa vahvasti käyttäytymistä. Väkivallan vastustajana ja pasifistina minua kammoksuttaa tämän tutkimuksen luettuani yhä enemmän television, videofilmien ja elokuvien väkivalta; jopa ns. kamppailu-urheilukin alkaa etoa.
ESKO LÄNSIMIES
SCHMIDTKE A, HÄFNER A: Psychol Med 18: 665-676,1998
Goethen romaani nuoresta kärsivästä Wertheristä, joka teki itsemurhan, aiheutti viime vuosisadalla (1800-luvulla) nuorten miesten itsemurhaepidemian. Esimerkin vaikutus itsemurha-alttiuteen on kuitenkin kiistetty jatkuvasti. Saksan liittotasavalIassa esitettiin tämän vuosikymmenen alussa (1990-luvulla) vajaan kahden vuoden välein kuuden jakson mittainen televisiosarja nimeltään Ylioppilaan kuolema. Sen jokaisessa jaksossa näytettiin useaan kertaan, miten 19-vuotias opiskelijapoika heittäytyi junan alle. Tämän »tahattoman» kokeen vaikutukset on nyt analysoinut würzburgilainen psykiatrikaksikko. He totesivat, että sarjan esitysaikana ja kahden kuukauden ajan sen jälkeen nuoret miehet tekivät itsemurhia junan alle heittäytymällä kaksi kertaa niin usein kuin muulloin. Vertailuvuosia oli lähes kymmenen. Itsemurhiin kannustava vaikutus oli voimakkain nuorilla miehillä, ja se heikkeni iän mukaan niin, että yli 40-vuotiailla sitä ei enää ollut havaittavissa.
Tässä tutkimuksessa kyettiin antamaan vastaus yleisimpiin vastaväitteisiin eli siihen, että esimerkki vaikuttaisi vain itsemurhan tekotapaan ja että itsemurhaa harkitsevat tekisivät tekonsa aikaisemmin kuin olisivat tehneet ilman mallioppimista. Kumpikin vastaväite kumottiin tässä tutkimuksessa. Itsemurhien määrä ei vähentynyt seurantavuosien aikana edeltäviin vuosiin verrattuna, eikä muilla keinoin tehtyjen itsemurhien määrä muuttunut oleellisesti.
Tämä raportti on todella merkittävä argumentti sen puolesta, että televisio ohjaa vahvasti käyttäytymistä. Väkivallan vastustajana ja pasifistina minua kammoksuttaa tämän tutkimuksen luettuani yhä enemmän television, videofilmien ja elokuvien väkivalta; jopa ns. kamppailu-urheilukin alkaa etoa.
ESKO LÄNSIMIES