Artikkelit
Pahoinpidellystä lapsesta nuorisorikolliseksi
10.10.1989, Duodecim 105: 1629
Tutkimusreferaatti
Pahoinpidellystä lapsesta nuorisorikolliseksi
WIDOM CS: Science 244: 160-166, 1989
Yleinen uskomus on. että pahoinpidellystä lapsesta tulee aikuisena oman lapsensa pahoinpiItelijä, väkivallan uhrista tulee väkivallan tekijä. Tieteellisen näytön etsijä ei kuitenkaan löydä aiheesta kunnollisia tutkimuksia. Yleisin vika julkaistuissa selvityksissä on retrospektilvisyys ja verrokkiryhmän puute. Referoitavassa tutkimuksessa kerättiin Yhdysvaltain keskilännen alueelta vuosina 1967-71 oikeuskäsittelyyn joutuneet lapsen fyysisen tai seksuaalisen pahoinpitelyn ja laiminlyönnin tapaukset (n=908). Näille lapsille etsittiin sukupuolen, iän, rodun, asuinpaikan ja sosioekonomisen ryhmän suhteen kaltaistetut verrokit (n = 667). Molempia ryhmiä seurattiin lähes 20 vuoden ajan oikeuden pöytäkirjojen ja poliisiraporttien avulla.
Pahoinpidellyt ja laiminlyödyt lapset joutuivat verrokkeja useammin rikoksen teille. He aloittivat aikaisemmin. ja heistä myös useampi joutui toistuvasti tekemisiin oikeuden kanssa. Tosin vain 24 % pahoinpidellyistä tai laiminlyödyistä lapsista joutui oikeuteen rikoksiensa vuoksi ja vain vajaat 10 % teki väkivaltarikoksen. Suurin osa heistä ei siis joutunut rikoksen poluille. Nuorisorikollisuuteen ajautuneista noin puolet jatkoi aikuisenakin hulttiokäytöstään, ja määrä oli sama myös verrokkiryhmässä. Siis rikollisen käyttäytymisen aloittamiseen ja sen jatkamiseen vaikuttavat eri tekijät.
Lapsena fyysisen väkivallan uhriksi joutunut teki väkivaltarikoksen herkemmin kuin muut tutkitut, mutta myös monet sosioekonomiset tekijät vaikuttivat väkivalta-alttiuteen. Tässä tutkimuksessa ei selvitetty multa kuin poliisin kanssa tekemisiin joutumisia. Psyykkisiä häiriöitä, itsetuhokäyttäytymistä, prostituutiota tms. ei selvitetty.
Väkivallan ja rikollisuuden kierre tulisi katkaista jo lapsena. Lohdullista on, että vain pieni osa lapsena väkivallan uhreiksi joutuneista ajautui rikolliseksi tai käytti itse väkivaltaa. Yhden vankilan hinnalla rahoitettaisiin monta hyvää tutkimusta ja interventiokokeilua. Panos-tuotossuhdekin olisi varmasti parempi.
ESKO LÄNSIMIES
WIDOM CS: Science 244: 160-166, 1989
Yleinen uskomus on. että pahoinpidellystä lapsesta tulee aikuisena oman lapsensa pahoinpiItelijä, väkivallan uhrista tulee väkivallan tekijä. Tieteellisen näytön etsijä ei kuitenkaan löydä aiheesta kunnollisia tutkimuksia. Yleisin vika julkaistuissa selvityksissä on retrospektilvisyys ja verrokkiryhmän puute. Referoitavassa tutkimuksessa kerättiin Yhdysvaltain keskilännen alueelta vuosina 1967-71 oikeuskäsittelyyn joutuneet lapsen fyysisen tai seksuaalisen pahoinpitelyn ja laiminlyönnin tapaukset (n=908). Näille lapsille etsittiin sukupuolen, iän, rodun, asuinpaikan ja sosioekonomisen ryhmän suhteen kaltaistetut verrokit (n = 667). Molempia ryhmiä seurattiin lähes 20 vuoden ajan oikeuden pöytäkirjojen ja poliisiraporttien avulla.
Pahoinpidellyt ja laiminlyödyt lapset joutuivat verrokkeja useammin rikoksen teille. He aloittivat aikaisemmin. ja heistä myös useampi joutui toistuvasti tekemisiin oikeuden kanssa. Tosin vain 24 % pahoinpidellyistä tai laiminlyödyistä lapsista joutui oikeuteen rikoksiensa vuoksi ja vain vajaat 10 % teki väkivaltarikoksen. Suurin osa heistä ei siis joutunut rikoksen poluille. Nuorisorikollisuuteen ajautuneista noin puolet jatkoi aikuisenakin hulttiokäytöstään, ja määrä oli sama myös verrokkiryhmässä. Siis rikollisen käyttäytymisen aloittamiseen ja sen jatkamiseen vaikuttavat eri tekijät.
Lapsena fyysisen väkivallan uhriksi joutunut teki väkivaltarikoksen herkemmin kuin muut tutkitut, mutta myös monet sosioekonomiset tekijät vaikuttivat väkivalta-alttiuteen. Tässä tutkimuksessa ei selvitetty multa kuin poliisin kanssa tekemisiin joutumisia. Psyykkisiä häiriöitä, itsetuhokäyttäytymistä, prostituutiota tms. ei selvitetty.
Väkivallan ja rikollisuuden kierre tulisi katkaista jo lapsena. Lohdullista on, että vain pieni osa lapsena väkivallan uhreiksi joutuneista ajautui rikolliseksi tai käytti itse väkivaltaa. Yhden vankilan hinnalla rahoitettaisiin monta hyvää tutkimusta ja interventiokokeilua. Panos-tuotossuhdekin olisi varmasti parempi.
ESKO LÄNSIMIES