Artikkelit
Kolesterolisutta karkuun tapaturmakarhun kitaan
02.02.1990, Duodecim 106: 1342
Tutkimusreferaatti
Kolesteroli-sutta karkuun tapaturma-karhun kitaan
MULDOON M F, MANUCK S B, MATTHEWS K A: Br Med J 301: 309?314, 1990
Veren suuren kolesterolipitoisuuden pienentäminen ruokavalion tai lääkityksen avulla vähentää sydänkuolemien määrää. Kun hoitoyrityksen onnistumista arvioidaan laskemalla kaikki ruumiit, näyttää siltä, että sydänkuolemissa säästetty menetetään muiden kuolemien lisääntymisen vuoksi. Referoitavassa meta-analyysissa laskettiin yhteen kuuden laajan ja hyvin toteutetun primaariehkäisytutkimuksen tulokset. Mukana oli myös H. Frickin työryhmän ansiokas Helsinki Heart Study. Selvityksessä saatiin tulokset yhteensä 25 000 miehen ja 120 000 seurantavuoden osalta. Kolesterolipitoisuus pieneni noin 10 %. Sepelvaltimokuolleisuus pienentyi, mutta syöpäkuolleisuus suureni ja kuolleisuus ei-luonnollisten syiden vuoksi oli interventioryhmässä peräti 70 % suurempi kuin verrokeilla. Ei-luonnollisia kuolinsyitä olivat itsemurhat, onnettomuudet ja väkivaltaiset kuolemat. Kun seurantajaksoa pidennettiin, näytti syöpäkuolleisuuden ero häviävän mutta ei-luonnolliset kuolemat olivat edelleen yleisiä.
Kirjoittajat pohtivat intervention aiheuttamia psyykkisiä ja biologisia vaikutuksia koettaessaan selittää havaitsemaansa. Maailman terveysjärjestön suositus kolesterolipitoisuuden pienentämisestä vain silloin, kun arvo on hyvin suuri, osui varmasti oikeaan.
Mikään asia ei ole ehdottoman hyvä eikä mikään erityisen paha (paitsi tupakka). Eiköhän terveellisten syömätottumusten ja kohtuullisen liikunnan opastaminen ole oikeampaa kuin raju puristaminen kohti tavoitteeksi asetettua rajaa 5.0 mmol/l, vaikka henki menisi!
MULDOON M F, MANUCK S B, MATTHEWS K A: Br Med J 301: 309?314, 1990
Veren suuren kolesterolipitoisuuden pienentäminen ruokavalion tai lääkityksen avulla vähentää sydänkuolemien määrää. Kun hoitoyrityksen onnistumista arvioidaan laskemalla kaikki ruumiit, näyttää siltä, että sydänkuolemissa säästetty menetetään muiden kuolemien lisääntymisen vuoksi. Referoitavassa meta-analyysissa laskettiin yhteen kuuden laajan ja hyvin toteutetun primaariehkäisytutkimuksen tulokset. Mukana oli myös H. Frickin työryhmän ansiokas Helsinki Heart Study. Selvityksessä saatiin tulokset yhteensä 25 000 miehen ja 120 000 seurantavuoden osalta. Kolesterolipitoisuus pieneni noin 10 %. Sepelvaltimokuolleisuus pienentyi, mutta syöpäkuolleisuus suureni ja kuolleisuus ei-luonnollisten syiden vuoksi oli interventioryhmässä peräti 70 % suurempi kuin verrokeilla. Ei-luonnollisia kuolinsyitä olivat itsemurhat, onnettomuudet ja väkivaltaiset kuolemat. Kun seurantajaksoa pidennettiin, näytti syöpäkuolleisuuden ero häviävän mutta ei-luonnolliset kuolemat olivat edelleen yleisiä.
Kirjoittajat pohtivat intervention aiheuttamia psyykkisiä ja biologisia vaikutuksia koettaessaan selittää havaitsemaansa. Maailman terveysjärjestön suositus kolesterolipitoisuuden pienentämisestä vain silloin, kun arvo on hyvin suuri, osui varmasti oikeaan.
Mikään asia ei ole ehdottoman hyvä eikä mikään erityisen paha (paitsi tupakka). Eiköhän terveellisten syömätottumusten ja kohtuullisen liikunnan opastaminen ole oikeampaa kuin raju puristaminen kohti tavoitteeksi asetettua rajaa 5.0 mmol/l, vaikka henki menisi!