Artikkelit
Neurovegetatiivista dystoniaa saksalaisittain
01.01.1980, Suomen Lääkärilehti 35: 2985 (& J. Partanen)
Kirjaesittely
Neurovegetatiivista dystoniaa saksalaisittain
Zentral-vegetative Regulationen und Syndrome; Roland Schiffter. SpringerVerlag, Berlin 1980. 134 sivua.
Tämä pieni kirjanen on Liittotasavallassa pidetyn symposion anti. Kirjoittajaluettelo vaikuttaa kovin sisäänlämpiävältä, 24:stä vain yksi on muualta ja hänenkin osuutensa on vain kolme tekstisivua.
Esipuheen mukaan kirjan tarkoituksena on muistuttaa sisätautilääkäreiden ja neurologien mieleen neurovegetatiivinen dystonia ja tuoda uusinta tietoa keskushermoston merkityksestä sydämen ja verenkierron säätelylle, natriumtaloudelle, limbisen ja ekstrapyramidaalijärjestelmien välittäjäaineista, uni-valverytmistä sekä hienerityksestä. Kolmanneksi tekijät haluavat aktivoida kliinikkojen ja teoreetikkojen yhteistyötä.
Symposiumin eräs tarkoitus oli koota yhteen uusin alan tieto, mutta sattumanvaraisesti lasketusta 129 kirjallisuusviitteestä vain 20 % oli viittä vuotta nuorempia, vanhimmat yli sadan vuoden takaa. Aivojen ja verenkierron autonomisesta hermotuksesta on kansainvälisestikin arvostettuja suomalaisia tutkimuksia, yhtään suomalaista viitettä ei kirjaan kuitenkaan ole eksynyt.
Kirjan kliinis-neurofysiologinen anti on niukka. Vegetatiivisen hermoston kliinis-neurofysiologiset tutkimusmenetelmät ovat vielä melko vähäisessä rutiinikäytössä kliinisen neurofysiologian laboratorioissa ja rutiinikäyttöön sopivista tutkimustekniikoista tarvittaisiin kipeästi yksityiskohtaista informaatiota. Kirjassa on kuvattu unen syvyyden polygrafista arvioimista koomapotilailta mutta ei tarkemmin polygraafisia unitutkimuksia kliinisessä käytössä.
Hienerityksen sentraalista säätöä ja hemihypohidrooseja on kuvattu muutamalla esimerkkipotilaalla, mutta käytännössä yksinkertaisempi elektrofysiologinen ihopotentiaalitutkimus on jäänyt pois kirjasta. Myös vagusfunktiotutkimukset sydämen intervallianalyysin avulla (sukellusrefleksi, Valsalva) puuttuvat kirjasta. Vastoin tavoitteitaan kirja ei siis anna apua neurovegetatiivisen dystonian kliinisessä selvittelyssä.
Vegetatiivisen säädön tai sen häiriöiden kliinis-fysiologisista ja kliinis-neurofysiologisista tutkimuksista saa muista lähteistä (lähinnä aikakauskirjoista) tarkempaa ja monipuolisempaa tietoa kuin arvosteltavasta kirjasta joten kirjaa ei voi suositella tällaista tietoa etsivälle.
Esko Länsimies
Juhani Partanen
Zentral-vegetative Regulationen und Syndrome; Roland Schiffter. SpringerVerlag, Berlin 1980. 134 sivua.
Tämä pieni kirjanen on Liittotasavallassa pidetyn symposion anti. Kirjoittajaluettelo vaikuttaa kovin sisäänlämpiävältä, 24:stä vain yksi on muualta ja hänenkin osuutensa on vain kolme tekstisivua.
Esipuheen mukaan kirjan tarkoituksena on muistuttaa sisätautilääkäreiden ja neurologien mieleen neurovegetatiivinen dystonia ja tuoda uusinta tietoa keskushermoston merkityksestä sydämen ja verenkierron säätelylle, natriumtaloudelle, limbisen ja ekstrapyramidaalijärjestelmien välittäjäaineista, uni-valverytmistä sekä hienerityksestä. Kolmanneksi tekijät haluavat aktivoida kliinikkojen ja teoreetikkojen yhteistyötä.
Symposiumin eräs tarkoitus oli koota yhteen uusin alan tieto, mutta sattumanvaraisesti lasketusta 129 kirjallisuusviitteestä vain 20 % oli viittä vuotta nuorempia, vanhimmat yli sadan vuoden takaa. Aivojen ja verenkierron autonomisesta hermotuksesta on kansainvälisestikin arvostettuja suomalaisia tutkimuksia, yhtään suomalaista viitettä ei kirjaan kuitenkaan ole eksynyt.
Kirjan kliinis-neurofysiologinen anti on niukka. Vegetatiivisen hermoston kliinis-neurofysiologiset tutkimusmenetelmät ovat vielä melko vähäisessä rutiinikäytössä kliinisen neurofysiologian laboratorioissa ja rutiinikäyttöön sopivista tutkimustekniikoista tarvittaisiin kipeästi yksityiskohtaista informaatiota. Kirjassa on kuvattu unen syvyyden polygrafista arvioimista koomapotilailta mutta ei tarkemmin polygraafisia unitutkimuksia kliinisessä käytössä.
Hienerityksen sentraalista säätöä ja hemihypohidrooseja on kuvattu muutamalla esimerkkipotilaalla, mutta käytännössä yksinkertaisempi elektrofysiologinen ihopotentiaalitutkimus on jäänyt pois kirjasta. Myös vagusfunktiotutkimukset sydämen intervallianalyysin avulla (sukellusrefleksi, Valsalva) puuttuvat kirjasta. Vastoin tavoitteitaan kirja ei siis anna apua neurovegetatiivisen dystonian kliinisessä selvittelyssä.
Vegetatiivisen säädön tai sen häiriöiden kliinis-fysiologisista ja kliinis-neurofysiologisista tutkimuksista saa muista lähteistä (lähinnä aikakauskirjoista) tarkempaa ja monipuolisempaa tietoa kuin arvosteltavasta kirjasta joten kirjaa ei voi suositella tällaista tietoa etsivälle.
Esko Länsimies
Juhani Partanen