Artikkelit
Kuka uskaltaa heittää ensimmäisen kiven?
16.02.1991, Helsingin Sanomat
(ei kuvausta)
Kuka uskaltaa heittää ensimmäisen kiven?
Saddam Husseinin toimia kuukauden jatkuneen sodan aikana on kauhisteltu. On pidetty kammottavana sitä, että sotavankeja sijoitetaan suojakilviksi ja että sodan operatiivisia johtokeskuksia on sijoitettu siviiliasutuksen keskelle. Isoja otsikoita on levitelty siitä, että rintamalta pakenevia sotilaita ammutaan tai että maan rajoilta käännytetään pakolaisia takaisin.
Olen nuorinta ikäluokkaa, joka muistaa omakohtaisesti sodan tapahtumia. Olin muutaman kuukauden ikäinen, kun isä lähti valtaamaan Karjalaa takaisin ja kolme ja puolivuotias hänen palatessaan kotiin. Sodan pommitukset ja muut kauheudet koin Nurmeksessa. Siellä oli tärkeä maantie- ja rautatiesilta ja saksalaisten sotilaiden ja venäläisten sotavankien leirit.
Sodan aikana suomalaiset sijoittivat sotavankileirit lähelle strategisesti tärkeitä rautateiden solmukohtia, esimerkiksi Nastolassa ia Pieksämäellä. Marsalkan päämaja Mikkelissä sijaitsi ainakin jossain vaiheessa koulurakennuksessa asutuksen keskellä.
Suomesta Ruotsiin turvaan paenneita pidettiin pelkureina, muistan ainakin Sillanpäästä lausutun halveksivia sanoja. Sodan päätyttyä ne tytöt ja naiset, jotka ystävystyivät saksalaisten sotilaiden ja venäläisten sotavankien kanssa, joutuivat monenlaisten ihmisarvoa loukkaavien toimien kohteiksi. Ainakin Nurmeksessa heiltä ajeltiin hiukset.
Suomalaisilla sotavankileireillä olleiden venäläisten kuolleisuus oli erittäin korkea. Tiedossani on, että vain japanilaisten sotavankileireillä oli vielä suurempi kuolleisuus.
Mieltäni on eniten etonut niiden satojen suomalaisten nuorten miesten kohtalo, jotka teloitettiin jatkosodan ensimmäisten kuukausien aikana syytettynä rintamakarkuruudesta tai niskuroinnista. Nämä teloitukset ovat Suomen lähihistorian musta tahra.
Raamatun kertomuksen mukaan syntinen nainen jäi kivittämättä, koska ei löytynyt synnitöntä kivittäjäksi. Kun tuomitsemme, oikeutetusti, Saddam Husseinin, tulee meidän saattaa samojen kriteerien mukaan tuomiolle jokainen, joka on pahuutta tehnyt.
Esko Länsimies
Kuopio
Saddam Husseinin toimia kuukauden jatkuneen sodan aikana on kauhisteltu. On pidetty kammottavana sitä, että sotavankeja sijoitetaan suojakilviksi ja että sodan operatiivisia johtokeskuksia on sijoitettu siviiliasutuksen keskelle. Isoja otsikoita on levitelty siitä, että rintamalta pakenevia sotilaita ammutaan tai että maan rajoilta käännytetään pakolaisia takaisin.
Olen nuorinta ikäluokkaa, joka muistaa omakohtaisesti sodan tapahtumia. Olin muutaman kuukauden ikäinen, kun isä lähti valtaamaan Karjalaa takaisin ja kolme ja puolivuotias hänen palatessaan kotiin. Sodan pommitukset ja muut kauheudet koin Nurmeksessa. Siellä oli tärkeä maantie- ja rautatiesilta ja saksalaisten sotilaiden ja venäläisten sotavankien leirit.
Sodan aikana suomalaiset sijoittivat sotavankileirit lähelle strategisesti tärkeitä rautateiden solmukohtia, esimerkiksi Nastolassa ia Pieksämäellä. Marsalkan päämaja Mikkelissä sijaitsi ainakin jossain vaiheessa koulurakennuksessa asutuksen keskellä.
Suomesta Ruotsiin turvaan paenneita pidettiin pelkureina, muistan ainakin Sillanpäästä lausutun halveksivia sanoja. Sodan päätyttyä ne tytöt ja naiset, jotka ystävystyivät saksalaisten sotilaiden ja venäläisten sotavankien kanssa, joutuivat monenlaisten ihmisarvoa loukkaavien toimien kohteiksi. Ainakin Nurmeksessa heiltä ajeltiin hiukset.
Suomalaisilla sotavankileireillä olleiden venäläisten kuolleisuus oli erittäin korkea. Tiedossani on, että vain japanilaisten sotavankileireillä oli vielä suurempi kuolleisuus.
Mieltäni on eniten etonut niiden satojen suomalaisten nuorten miesten kohtalo, jotka teloitettiin jatkosodan ensimmäisten kuukausien aikana syytettynä rintamakarkuruudesta tai niskuroinnista. Nämä teloitukset ovat Suomen lähihistorian musta tahra.
Raamatun kertomuksen mukaan syntinen nainen jäi kivittämättä, koska ei löytynyt synnitöntä kivittäjäksi. Kun tuomitsemme, oikeutetusti, Saddam Husseinin, tulee meidän saattaa samojen kriteerien mukaan tuomiolle jokainen, joka on pahuutta tehnyt.
Esko Länsimies
Kuopio