Artikkelit
Hävittäjien tarve
23.07.1991, Savon Sanomat
Kommentti Veli Pernaan artikkeliin hävittäjähankinnan tarpeellisuudesta
Hävittäjien tarve
Pentagonissa kiersi joitakin vuosia sitten juttu, että vaikka kaikki Neuvostoliiton asukkaat tekisivät itsemurhan, niin Pentagonin kenraalit vaatisivat Kongressilta lisämäärärahoja. Tarina tuli mieleeni filosofian tohtori Veli Pernaan vastineesta (18.9.91) kirjoitukseeni (6.9.91). Ystäväni Veli tarttui yksityiskohtaan, jossa vertasin 200 Mmk maksavaa hävittäjäkonetta 1 000 hoitajan vuoden työpanokseen. En ottanut kirjoituksessani kantaa siihen, onko torjuntahävittäjä tarpeeton vaan siihen, että asioiden tärkeysjärjestystä on mietittävä perusteellisemmin ja pitempiä aikajaksoja tarkastellen, kuin mitä tähän mennessä on tehty.
Veli Pernaa ihmettelee kirjoituksensa aluksi sitä, onko idealismi vietävä niin pitkälle, että ollaan valmiit menettämään kansallinen itsenäisyys? Hän itse ei ottanut kantaa näkemykseeni siitä, että yhtenäisyyttä ei kannata puolustaa, jos hintana on elämisen ehtojen menettäminen (kunnia vai elämä?)
Pernaan pitkä kirjoitus on tyypillinen esimerkki kylmän sodan aikana koulutuksen ja ideologisen kasvatuksen saaneen aktiivisotilaan näkemyksestä. Otan kirjoituksesta tarkasteltavaksi vain yhden kohdan. Pernaa pitää itsestään selviönä sitä, että "Suomen on pystyttävä rauhan aikana valvomaan aluettaan ja estämään ylilennot Neuvostoliiton puolelle... (hankittava konemäärä) ei täysimittaiseen puolustukseen riitä."
Minun logiikkaani ei mahdu ajatus, että rauhan aikana kyetään puolustautumaan, mutta sodan aikana ei. Jos kattoni ei tarvitse pitää vettä sateella, niin miksi ihmeessä sen on oltava tiivis poudalla? Mutta sotilaiden logiikka on aina ollut 9-vuotiaiden poikien logiikkaa (lainaus professori Vamik Volkanilta).
Jos valtio joutuu ottamaan lisävelkaa pelkästään virkamiesten palkkojen maksamiseen, niin mistä rahat riittävät torjuntahävittäjiin? Suomen olemassaolon ja itsenäisyyden perustaa (=metsiä) uhkaavat eniten saasteet rajojemme takaa ja alueen turvallisuutta taas eniten poliittinen ja taloudellinen kaaos Neuvostoliitossa. Kummallekaan uhkalle emme mahda mitään, vaika meillä olisi 600 torjuntahävittäjää!
ESKO LÄNSIMIES
Pentagonissa kiersi joitakin vuosia sitten juttu, että vaikka kaikki Neuvostoliiton asukkaat tekisivät itsemurhan, niin Pentagonin kenraalit vaatisivat Kongressilta lisämäärärahoja. Tarina tuli mieleeni filosofian tohtori Veli Pernaan vastineesta (18.9.91) kirjoitukseeni (6.9.91). Ystäväni Veli tarttui yksityiskohtaan, jossa vertasin 200 Mmk maksavaa hävittäjäkonetta 1 000 hoitajan vuoden työpanokseen. En ottanut kirjoituksessani kantaa siihen, onko torjuntahävittäjä tarpeeton vaan siihen, että asioiden tärkeysjärjestystä on mietittävä perusteellisemmin ja pitempiä aikajaksoja tarkastellen, kuin mitä tähän mennessä on tehty.
Veli Pernaa ihmettelee kirjoituksensa aluksi sitä, onko idealismi vietävä niin pitkälle, että ollaan valmiit menettämään kansallinen itsenäisyys? Hän itse ei ottanut kantaa näkemykseeni siitä, että yhtenäisyyttä ei kannata puolustaa, jos hintana on elämisen ehtojen menettäminen (kunnia vai elämä?)
Pernaan pitkä kirjoitus on tyypillinen esimerkki kylmän sodan aikana koulutuksen ja ideologisen kasvatuksen saaneen aktiivisotilaan näkemyksestä. Otan kirjoituksesta tarkasteltavaksi vain yhden kohdan. Pernaa pitää itsestään selviönä sitä, että "Suomen on pystyttävä rauhan aikana valvomaan aluettaan ja estämään ylilennot Neuvostoliiton puolelle... (hankittava konemäärä) ei täysimittaiseen puolustukseen riitä."
Minun logiikkaani ei mahdu ajatus, että rauhan aikana kyetään puolustautumaan, mutta sodan aikana ei. Jos kattoni ei tarvitse pitää vettä sateella, niin miksi ihmeessä sen on oltava tiivis poudalla? Mutta sotilaiden logiikka on aina ollut 9-vuotiaiden poikien logiikkaa (lainaus professori Vamik Volkanilta).
Jos valtio joutuu ottamaan lisävelkaa pelkästään virkamiesten palkkojen maksamiseen, niin mistä rahat riittävät torjuntahävittäjiin? Suomen olemassaolon ja itsenäisyyden perustaa (=metsiä) uhkaavat eniten saasteet rajojemme takaa ja alueen turvallisuutta taas eniten poliittinen ja taloudellinen kaaos Neuvostoliitossa. Kummallekaan uhkalle emme mahda mitään, vaika meillä olisi 600 torjuntahävittäjää!
ESKO LÄNSIMIES