Artikkelit
Sotilaan logiikka
24.12.1991, Turun Sanomat
Kirjoitus Aamulehdessä, Turun Sanomissa ja Keskisuomalaisessa kenraali Pajusen pajunköydestä
Sotilaan logiikkaa
Radiohaastattelussa (R-1, 15. ja 16.12.1991) kenraaliluutnantti Aimo Pajunen ilmoitti jatkavansa puolustusministeriön kansliapäällikkönä yli upseerien normaalin eläkkeellejäänti-iän tehtävänään vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen niin, että Ilmavoimille saadaan 67 hävittäjälentokonetta. Pajusen tehtävää voidaan kutsua lobbaukseksi. Lobbauksen perussääntö on, että on kerrottava totuus. Asioista voi jättää osan kertomatta, mutta sen mitä sanoo, on oltava totta.
Pajunen väitti haastattelun lopussa, että Suomen on pidettävä huolta ilmasotavalmiudesta, sillä "Persian lahden sota osoitti ilmavoimien välttämättömyyden." Lauseesta sai sen käsityksen, että meille kaavaillut 67 hävittäjää riittäisivät torjumaan hyökkääjän ilmavoimat. Ilmavoimien everstin ja monen muun lehtikirjoituksista olen kuitenkin saanut sen käsitvksen, että hankittavaksi kaavaillut 67 hävittäjää riittävät rauhan ajan varmistustehtäviin. Sillä konemäärällä ei ole merkitystä, jos Suomeen hyökätään tositarkoituksella.
Kenraalien logiikan mukaan siis Suomen kyky valvoa ilmatilaansa tulee olla ehdottoman tiukka rauhan, mutta ei sodan aikana. Miksi pitäisi katon olla tiivis poudalla, jos sateella saa tulla vettä tupaan? Sotilailla on outo logiikka.
Hävittäjähankinnan valitettava seuraus on myös se, että sitoudumme rakentamaan osan niistä. Kaikkialla maailmassa yritetään epätoivoisesti ja kalliisti muuttaa aseteollisuus siviilituotannoksi. Sitoudummeko me tämän hävittäjähankinnan yhteydessä päinvastaiseen toimintaan, josta on aikanaan mahdotonta luopua?
Maatamme uhkaavien todellisten vaarojen torjumiseksi hävittäjistä ei ole hyötyä. Niistä on vahinkoa, sillä pääomaa ja ihmistyötä sitoutuu eikä voida käyttää järkevämpiin kohteisiin.
Kansliapäällikkö ei onnistu itselleen asettamansa tehtävän toteuttamisessa, ellei hän kerro kansalaisille totuutta. Ja silloin hän ei onnistu senkään vertaa!
Esko Länsimies
dosentti, Kuopio
Radiohaastattelussa (R-1, 15. ja 16.12.1991) kenraaliluutnantti Aimo Pajunen ilmoitti jatkavansa puolustusministeriön kansliapäällikkönä yli upseerien normaalin eläkkeellejäänti-iän tehtävänään vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen niin, että Ilmavoimille saadaan 67 hävittäjälentokonetta. Pajusen tehtävää voidaan kutsua lobbaukseksi. Lobbauksen perussääntö on, että on kerrottava totuus. Asioista voi jättää osan kertomatta, mutta sen mitä sanoo, on oltava totta.
Pajunen väitti haastattelun lopussa, että Suomen on pidettävä huolta ilmasotavalmiudesta, sillä "Persian lahden sota osoitti ilmavoimien välttämättömyyden." Lauseesta sai sen käsityksen, että meille kaavaillut 67 hävittäjää riittäisivät torjumaan hyökkääjän ilmavoimat. Ilmavoimien everstin ja monen muun lehtikirjoituksista olen kuitenkin saanut sen käsitvksen, että hankittavaksi kaavaillut 67 hävittäjää riittävät rauhan ajan varmistustehtäviin. Sillä konemäärällä ei ole merkitystä, jos Suomeen hyökätään tositarkoituksella.
Kenraalien logiikan mukaan siis Suomen kyky valvoa ilmatilaansa tulee olla ehdottoman tiukka rauhan, mutta ei sodan aikana. Miksi pitäisi katon olla tiivis poudalla, jos sateella saa tulla vettä tupaan? Sotilailla on outo logiikka.
Hävittäjähankinnan valitettava seuraus on myös se, että sitoudumme rakentamaan osan niistä. Kaikkialla maailmassa yritetään epätoivoisesti ja kalliisti muuttaa aseteollisuus siviilituotannoksi. Sitoudummeko me tämän hävittäjähankinnan yhteydessä päinvastaiseen toimintaan, josta on aikanaan mahdotonta luopua?
Maatamme uhkaavien todellisten vaarojen torjumiseksi hävittäjistä ei ole hyötyä. Niistä on vahinkoa, sillä pääomaa ja ihmistyötä sitoutuu eikä voida käyttää järkevämpiin kohteisiin.
Kansliapäällikkö ei onnistu itselleen asettamansa tehtävän toteuttamisessa, ellei hän kerro kansalaisille totuutta. Ja silloin hän ei onnistu senkään vertaa!
Esko Länsimies
dosentti, Kuopio