Artikkelit
Lääkäri ja sota
06.07.1991, Savon Sanomat
(ei kuvausta)
Lääkäri ja sota
Jatkosodan alkamisesta on kulunut 50 vuotta ja sen vuoksi monia asioita ja ajatuksia kohoaa mieleen. Olen evakkoperheen lapsi, molemmilla vanhemmillani oli rintamatunnus, enoni menehtyi sodassa saamiinsa vammoihin. Suomalaisten sotilaiden teot vuosina 1939 - 45 ovat uljaimpia kansamme ja ihmiskunnan historiassa.
Olin alle kolmen kuukauden ikäinen vauva isäni lähtiessä jatkosotaan valloittamaan Karjalaa ja omaa ja vaimonsa kotia takaisin. Koin Nurmeksessa rajut pommitukset ja äidin pelon ja huolen puolison veljien ja muiden läheisten puolesta. Muistan omakohtaisesti yllätyspommitusten räjähdykset naapurikorttelissa ja saksalaisten sotilaiden muuttamisen yhdessä yössä ystävästä viholliseksi. Muistan myös pommitusten ja pelkojen jälkeen pari vuotta jatkuneen yökastelun ja änkytyksen. Vielä nytkin, puoli vuosisataa myöhemmin, hälytyssireenin nouseva ja laskeva ääni nostaa ihokarvat pystyyn.
Koulupoikana ja opiskelijana koin hyvin voimakkaasti, Budapestin kansannousun kukistamisen 1956, Varsovan liiton panssareiden tunkeutumisen Prahaan elokuussa 1968 ja Vietnamin pommituksien tuhot. Mielipiteeni väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan kasvoi vähitellen vakaumukseksi, jonka pakottamana olen nyt toiminut yli 15 vuotta eri tavoin ihmisoikeus- ja rauhan
työssä.
Lääkärin rooli
Yhä laajemmin on hyväksytty ajatus, että lääkärin on oltava potilaan, yksilön parantajan ohella myös yhteiskunnan ja ympäristön parantaja.
Sota ja sotaan varustautuminen on maapallon ja ihmiskunnan voimavarojen tuhlausta. Se on paitsi hyödytöntä, myös vaarallista. Sotaan ja varusteluun tuhlatut varat tulee ohjata luonnon ja ihmisen elinmahdollisuuksien parantamiseen.
Lääkärinä minun on ensin vaadittava armeijan lakkauttamista ennenkuin ainutkaan terveyskeskus tai sairaalan osasto suljetaan taloudellisiin syihin vetoamalla. Meidän on asetettava rinnakkain 200 miljoonaa markkaa maksava hävittäjälentokone ja 1000 hoitajan vuoden työpalkka.
Kestäisikö Suomi nyt?
Minulta on tivattu haluaisinko puolustaa Suomea, jos tänne hyökättäisiin? Olen vastannut, että 50 vuotta sitten Suomen kansan valitsema vaihtoehto, puolustustaistelu, oli oikea. Nyt en ole ollenkaan varma, olisiko sama valinta oikea tai edes mahdollinen! Juuri käydyissä ja tulevaisuudessa käytävissä sodissa tuho on niin täydellinen ja ennenkaikkea siviiliväestöön kohdistuva, että sodan päätyttyä ei ole enää elämisen mahdollisuuksia.
Suomen Infrastruktuuri on nyt haavoittuvaisempi kuin 60 vuotta sitten. Ravinto- vesi- ja lämpöhuollon turvaaminen ja kuljetukset eivät enää onnistuisi, sillä olemme illan riipuvaisia tuontipanoksista (missä ovat perunakellarit, pokasahat ja hevoset?). Väestörakenne on tyyten toisenlainen kuin silloin.
Me emme tee mitään maalla, joka on tuhottu. Arvoton elämä on parempi kuin arvokas kuolema. Meidän on asetettava maanpuolustuksen edelle maan puolustaminen, maapallon elämä.
Työ sotaa vastaan
Sotien syiden poistamisessa on tärkeintä taloudellisten erojen vähentäminen, todellisen tasa-arvon toteuttaminen. Niin kauan kuin maailmassa on köyhiä, on myös sotia. Sodat loppuvat vasta, kun toinen ei toistaan riistä. Nyt rikas pohjoinen ottaa köyhän etelän sademetsät ja raaka-aineet ja vie tilalle myrkyt ja pahuutensa hedelmät (=aseet).
Yhteiskuntien on muututtava tasa-arvoisiksi myös miesten ja naisten välillä. Kehitysapua ei tule viedä niihin maihin, Joissa naisten lukutaito on miesten lukutaitoa huonompi, missä raskaudenkeskeytykset kohdistetaan ultraäänitutkimuksen perusteella tyttösikiöihin, missä tyttöjä ympärileikellään ja myydään ilotaloihin.
Kehitysyhteistyövaroilla on tuettava nuorten koulutusta ulkomailla. Varusmiespalvelu on muutettava kaikkia nuoria velvoittavaksi yhteiskuntapalveluksi, jossa on maanpuolustusasioiden vaihtoehtoina ihmisoikeus- ja kehitysyhteistyötä.
Yhteiskunnat on irroitettava dogmeista, olivatpa ne uskontoja, kansallisuusaatteita (Isänmaallisuutta) tai poliittisia ideologioita. Väkivallan, agressiivisuuden ja altruistisen käyttäytymisen tutkimusta on tehostettava.
On löydettävä ihmiskunnalle yhteinen "vihollinen', yhteisen toiminnan kohde. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla avaruustutkimus. Ihmiskunnan voimien yhdistämisen kohde voisi olla matka Marsiin tai Kuuasema. Yhteisesti toteutetun kuumatkan alkamisen televisiointi kaikkialta maailmassa olisi mahtava ilmaisu yhteisestä tahdosta, pyrkimyksestä parempaan maailmaan, irti sodista matkalle kohti tulevaisuutta.
Jatkosodan alkamisesta on kulunut 50 vuotta ja sen vuoksi monia asioita ja ajatuksia kohoaa mieleen. Olen evakkoperheen lapsi, molemmilla vanhemmillani oli rintamatunnus, enoni menehtyi sodassa saamiinsa vammoihin. Suomalaisten sotilaiden teot vuosina 1939 - 45 ovat uljaimpia kansamme ja ihmiskunnan historiassa.
Olin alle kolmen kuukauden ikäinen vauva isäni lähtiessä jatkosotaan valloittamaan Karjalaa ja omaa ja vaimonsa kotia takaisin. Koin Nurmeksessa rajut pommitukset ja äidin pelon ja huolen puolison veljien ja muiden läheisten puolesta. Muistan omakohtaisesti yllätyspommitusten räjähdykset naapurikorttelissa ja saksalaisten sotilaiden muuttamisen yhdessä yössä ystävästä viholliseksi. Muistan myös pommitusten ja pelkojen jälkeen pari vuotta jatkuneen yökastelun ja änkytyksen. Vielä nytkin, puoli vuosisataa myöhemmin, hälytyssireenin nouseva ja laskeva ääni nostaa ihokarvat pystyyn.
Koulupoikana ja opiskelijana koin hyvin voimakkaasti, Budapestin kansannousun kukistamisen 1956, Varsovan liiton panssareiden tunkeutumisen Prahaan elokuussa 1968 ja Vietnamin pommituksien tuhot. Mielipiteeni väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan kasvoi vähitellen vakaumukseksi, jonka pakottamana olen nyt toiminut yli 15 vuotta eri tavoin ihmisoikeus- ja rauhan
työssä.
Lääkärin rooli
Yhä laajemmin on hyväksytty ajatus, että lääkärin on oltava potilaan, yksilön parantajan ohella myös yhteiskunnan ja ympäristön parantaja.
Sota ja sotaan varustautuminen on maapallon ja ihmiskunnan voimavarojen tuhlausta. Se on paitsi hyödytöntä, myös vaarallista. Sotaan ja varusteluun tuhlatut varat tulee ohjata luonnon ja ihmisen elinmahdollisuuksien parantamiseen.
Lääkärinä minun on ensin vaadittava armeijan lakkauttamista ennenkuin ainutkaan terveyskeskus tai sairaalan osasto suljetaan taloudellisiin syihin vetoamalla. Meidän on asetettava rinnakkain 200 miljoonaa markkaa maksava hävittäjälentokone ja 1000 hoitajan vuoden työpalkka.
Kestäisikö Suomi nyt?
Minulta on tivattu haluaisinko puolustaa Suomea, jos tänne hyökättäisiin? Olen vastannut, että 50 vuotta sitten Suomen kansan valitsema vaihtoehto, puolustustaistelu, oli oikea. Nyt en ole ollenkaan varma, olisiko sama valinta oikea tai edes mahdollinen! Juuri käydyissä ja tulevaisuudessa käytävissä sodissa tuho on niin täydellinen ja ennenkaikkea siviiliväestöön kohdistuva, että sodan päätyttyä ei ole enää elämisen mahdollisuuksia.
Suomen Infrastruktuuri on nyt haavoittuvaisempi kuin 60 vuotta sitten. Ravinto- vesi- ja lämpöhuollon turvaaminen ja kuljetukset eivät enää onnistuisi, sillä olemme illan riipuvaisia tuontipanoksista (missä ovat perunakellarit, pokasahat ja hevoset?). Väestörakenne on tyyten toisenlainen kuin silloin.
Me emme tee mitään maalla, joka on tuhottu. Arvoton elämä on parempi kuin arvokas kuolema. Meidän on asetettava maanpuolustuksen edelle maan puolustaminen, maapallon elämä.
Työ sotaa vastaan
Sotien syiden poistamisessa on tärkeintä taloudellisten erojen vähentäminen, todellisen tasa-arvon toteuttaminen. Niin kauan kuin maailmassa on köyhiä, on myös sotia. Sodat loppuvat vasta, kun toinen ei toistaan riistä. Nyt rikas pohjoinen ottaa köyhän etelän sademetsät ja raaka-aineet ja vie tilalle myrkyt ja pahuutensa hedelmät (=aseet).
Yhteiskuntien on muututtava tasa-arvoisiksi myös miesten ja naisten välillä. Kehitysapua ei tule viedä niihin maihin, Joissa naisten lukutaito on miesten lukutaitoa huonompi, missä raskaudenkeskeytykset kohdistetaan ultraäänitutkimuksen perusteella tyttösikiöihin, missä tyttöjä ympärileikellään ja myydään ilotaloihin.
Kehitysyhteistyövaroilla on tuettava nuorten koulutusta ulkomailla. Varusmiespalvelu on muutettava kaikkia nuoria velvoittavaksi yhteiskuntapalveluksi, jossa on maanpuolustusasioiden vaihtoehtoina ihmisoikeus- ja kehitysyhteistyötä.
Yhteiskunnat on irroitettava dogmeista, olivatpa ne uskontoja, kansallisuusaatteita (Isänmaallisuutta) tai poliittisia ideologioita. Väkivallan, agressiivisuuden ja altruistisen käyttäytymisen tutkimusta on tehostettava.
On löydettävä ihmiskunnalle yhteinen "vihollinen', yhteisen toiminnan kohde. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla avaruustutkimus. Ihmiskunnan voimien yhdistämisen kohde voisi olla matka Marsiin tai Kuuasema. Yhteisesti toteutetun kuumatkan alkamisen televisiointi kaikkialta maailmassa olisi mahtava ilmaisu yhteisestä tahdosta, pyrkimyksestä parempaan maailmaan, irti sodista matkalle kohti tulevaisuutta.