Artikkelit
Älykkyys - perittyä vai opittua?
01.08.1991, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Älykkyys - perittyä vai opittua?
Monimutkaistuva yhteiskuntamme vaatii jäseniltään yhä suurempaa henkistä suorituskykyä, Persianlahden sodan suuripäinen ja suurisuinen sankari Norman Schwartzkopf omaa 175 pisteen älykkyyden. Sen turvin hän voisi kuulua Mega Societyyn, eli ryhmään, jonka jäseneksi pääse vain tuon ÄO:n (älykkyysosamäärä, IQ) omaavat, eli joka miljoonas ihminen (siis vain viisi suomalaista!).
Lehdistä olemme voineet lukea aloitteesta, jossa yritettiin löytää nobelistien joukosta halukkaita siemennesteen luovuttajia "superlahjakkaiden" spermapankkiin. Toisaalta tiedämme, että ympäristömyrkyt huonontavat lasten oppimiskykyä ja että vitamiinipillereiden antaminen paransi lasten oppimissuorituksia (tieto tosin kiistetään uusissa tutkimuksissa).
Onko geenit vai kasvuympäristö älykkyyden takana?
Uusi katsaus tästä on viime vuodelta. Kirjassa Älykkyys ja lahjakkuus (Intelligence and Giftnedness, Jossey-Bass Publishers, 1990) professori Miles D. Storfer esittää yhteenvedon yli 1200 tieteellisen tutkimuksen annista. Kirja on todellinen aarreaitta aiheesta kiinnostuneelle.
Teosta lukiessani kohdistui mielenkiintoni juutalaisten ja japanilaisten älykkyyksien vertailuun. Juutalaisten määrä maailmassa on hieman suurempi kuin suomalaisten ja suomalaissyntyisten. Teollistuneiden länsimaitten asukkaista ehkä 1 prosentti on juutalaisia ja 0.3 - 0.5 prosenttia on suomalaisia.
Nobelin palkinnon saajista kuitenkin juutalaisia on jopa 25 % (fysiologia ja lääketiede). Jo 700 vuotta sitten, eli vuosina 1150 - 1300 eläneistä tiedemiehistä 15 prosenttia oli juutalaisia. Heidän osuutensa oli siis 30-kertainen väestöosuuteen verrattuna.
Japanilaisten taloudellinen ja teollinen ylivoima soveltavan tekniikan alueella on musertava. Myös lääketieteen ja biologian alueella heidän menestyksensä on viime vuosina kasvanut nopeasti. Itse asiassa raaka-ainepohjaan verrattuna japanilaisten suoritukset ovat verrattavissa juutalaisten suorituksiin. Kuitenkin japanilaisten ja juutalaisten suoritusprofiilit perinteisissä älykkyystesteissä ovat aivan erilaiset. Japanilaiset lapset ovat eteviä rakenteellisissa, kolmiulotteista hahmottamista vaativissa tehtävissä. Juutalaislapset taas selviytyvät parhaiten kielellisesti orientoituneissa ja syy-seuraustehtävissä. Japanilaiset ovat siis darwinistisen evoluutio-opin mukaan valikoituneet "oikea-aivoisiksi" ja juutalaiset "vasen-aivoisiksi".
Mielenkiintoista on, että nämä erot ovat nähtävissä vielä Yhdysvaltoihin muuttaneiden japanilaisten ja askenaasijuutalaisten (Euroopasta muuttaneiden) jälkeläisissä.
Perinteinen juutalaislapsen varhaisin kasvatus ja hoitaminen sisältää runsaasti sylissä pitämistä, keinuttelua ja laulamista sekä puhumista lapselle. Kapaloiden vaihtamisen yhteydessä toteutetaan perinteistä voimisteluttamista ja tyypillistä on runsas sukulaiskontaktien määrä.
Isovanhempien runsasta läsnäoloa professori Storfer pitää tyypillisenä juutalaislapsen kasvuympäristön ominaispiirteenä kaikkein korkeimman älykkyyden omaavilla (ÄO yli 170) lapsilla.
Japanilaisen lapsen kasvuympäristön ominaispiirteenä on kodin muodollisuus, tunteiden ja kipujen kielto ja paljastamattomuus. Lapsen tulee tarkasti havainnoida ympäristönsä tapahtumat ja tilanne ja hallita ruumiinsa toiminta ja käyttäytymisensä.
Näiden ominaisuuksien korostamisen myötä kehittynyt älykkyys on omiaan tietokoneiden avulla tapahtuvaan luovaan toimintaan. Vain kaksi suomalaista on saanut tieteiden alueella Nobel-palkinnon ja ehkä parikymmentä muuta on kansainvälisesti tarkasteltuna huipulla. Suomalaisten siirtolaisten lapset eivät ole kohonneet amerikkalaisen yhteiskunnan huipulle, kuten monien muiden Itä-Eurooppan kansojen emigranttiperheiden jälkeläiset kohosivat.
Kuitenkin taiteen ja ehkä arkkitehtuurin aloilla olemme kohonneet osuuttamme vastaavalle tasolle luovina maailman kansalaisina. Meidän ominaisuutemme ovat olleet shamanistisia, olemme laulujen laulajia ja luonnon kanssa yhdeksi sulautujia. Kyllä meidänkin omaa suomalaista älykkyyttämme vielä tarvitaan. Kunhan vain lapselle laulaminen ja sukupolvien ylitse ulottuvan rakkauden viestiminen ei unohtuisi.
Isoäitien ja enojen syli oli aina avoinna kalevalaisen kansan pikku brihatsuille, sieltä sylistä ei tarvinnut lähteä nyrkillä viestittämään, kyllä riitti sanoja joka lähtöön - vaikka suohon laulamaan maailman turuilla vastaan tullut kilpailija.
Monimutkaistuva yhteiskuntamme vaatii jäseniltään yhä suurempaa henkistä suorituskykyä, Persianlahden sodan suuripäinen ja suurisuinen sankari Norman Schwartzkopf omaa 175 pisteen älykkyyden. Sen turvin hän voisi kuulua Mega Societyyn, eli ryhmään, jonka jäseneksi pääse vain tuon ÄO:n (älykkyysosamäärä, IQ) omaavat, eli joka miljoonas ihminen (siis vain viisi suomalaista!).
Lehdistä olemme voineet lukea aloitteesta, jossa yritettiin löytää nobelistien joukosta halukkaita siemennesteen luovuttajia "superlahjakkaiden" spermapankkiin. Toisaalta tiedämme, että ympäristömyrkyt huonontavat lasten oppimiskykyä ja että vitamiinipillereiden antaminen paransi lasten oppimissuorituksia (tieto tosin kiistetään uusissa tutkimuksissa).
Onko geenit vai kasvuympäristö älykkyyden takana?
Uusi katsaus tästä on viime vuodelta. Kirjassa Älykkyys ja lahjakkuus (Intelligence and Giftnedness, Jossey-Bass Publishers, 1990) professori Miles D. Storfer esittää yhteenvedon yli 1200 tieteellisen tutkimuksen annista. Kirja on todellinen aarreaitta aiheesta kiinnostuneelle.
Teosta lukiessani kohdistui mielenkiintoni juutalaisten ja japanilaisten älykkyyksien vertailuun. Juutalaisten määrä maailmassa on hieman suurempi kuin suomalaisten ja suomalaissyntyisten. Teollistuneiden länsimaitten asukkaista ehkä 1 prosentti on juutalaisia ja 0.3 - 0.5 prosenttia on suomalaisia.
Nobelin palkinnon saajista kuitenkin juutalaisia on jopa 25 % (fysiologia ja lääketiede). Jo 700 vuotta sitten, eli vuosina 1150 - 1300 eläneistä tiedemiehistä 15 prosenttia oli juutalaisia. Heidän osuutensa oli siis 30-kertainen väestöosuuteen verrattuna.
Japanilaisten taloudellinen ja teollinen ylivoima soveltavan tekniikan alueella on musertava. Myös lääketieteen ja biologian alueella heidän menestyksensä on viime vuosina kasvanut nopeasti. Itse asiassa raaka-ainepohjaan verrattuna japanilaisten suoritukset ovat verrattavissa juutalaisten suorituksiin. Kuitenkin japanilaisten ja juutalaisten suoritusprofiilit perinteisissä älykkyystesteissä ovat aivan erilaiset. Japanilaiset lapset ovat eteviä rakenteellisissa, kolmiulotteista hahmottamista vaativissa tehtävissä. Juutalaislapset taas selviytyvät parhaiten kielellisesti orientoituneissa ja syy-seuraustehtävissä. Japanilaiset ovat siis darwinistisen evoluutio-opin mukaan valikoituneet "oikea-aivoisiksi" ja juutalaiset "vasen-aivoisiksi".
Mielenkiintoista on, että nämä erot ovat nähtävissä vielä Yhdysvaltoihin muuttaneiden japanilaisten ja askenaasijuutalaisten (Euroopasta muuttaneiden) jälkeläisissä.
Perinteinen juutalaislapsen varhaisin kasvatus ja hoitaminen sisältää runsaasti sylissä pitämistä, keinuttelua ja laulamista sekä puhumista lapselle. Kapaloiden vaihtamisen yhteydessä toteutetaan perinteistä voimisteluttamista ja tyypillistä on runsas sukulaiskontaktien määrä.
Isovanhempien runsasta läsnäoloa professori Storfer pitää tyypillisenä juutalaislapsen kasvuympäristön ominaispiirteenä kaikkein korkeimman älykkyyden omaavilla (ÄO yli 170) lapsilla.
Japanilaisen lapsen kasvuympäristön ominaispiirteenä on kodin muodollisuus, tunteiden ja kipujen kielto ja paljastamattomuus. Lapsen tulee tarkasti havainnoida ympäristönsä tapahtumat ja tilanne ja hallita ruumiinsa toiminta ja käyttäytymisensä.
Näiden ominaisuuksien korostamisen myötä kehittynyt älykkyys on omiaan tietokoneiden avulla tapahtuvaan luovaan toimintaan. Vain kaksi suomalaista on saanut tieteiden alueella Nobel-palkinnon ja ehkä parikymmentä muuta on kansainvälisesti tarkasteltuna huipulla. Suomalaisten siirtolaisten lapset eivät ole kohonneet amerikkalaisen yhteiskunnan huipulle, kuten monien muiden Itä-Eurooppan kansojen emigranttiperheiden jälkeläiset kohosivat.
Kuitenkin taiteen ja ehkä arkkitehtuurin aloilla olemme kohonneet osuuttamme vastaavalle tasolle luovina maailman kansalaisina. Meidän ominaisuutemme ovat olleet shamanistisia, olemme laulujen laulajia ja luonnon kanssa yhdeksi sulautujia. Kyllä meidänkin omaa suomalaista älykkyyttämme vielä tarvitaan. Kunhan vain lapselle laulaminen ja sukupolvien ylitse ulottuvan rakkauden viestiminen ei unohtuisi.
Isoäitien ja enojen syli oli aina avoinna kalevalaisen kansan pikku brihatsuille, sieltä sylistä ei tarvinnut lähteä nyrkillä viestittämään, kyllä riitti sanoja joka lähtöön - vaikka suohon laulamaan maailman turuilla vastaan tullut kilpailija.