Artikkelit
Onko kliinisillä fysiologeilla Euroroolia?
18.10.1991, Kliininen fysiologi 3/91
(ei kuvausta)
Onko kliinisillä fysiologeilla Euroroolia ?
Yhdistyksen sihteeri pyysi lyhyttä raporttia tilanteesta Eurooppaan menosta kliinisten fysiologien näkökulmasta. Asia on laaja ja kaipaa keskustelua esimerkiksi seuraavan yhdistyksen kokouksen yhteydessä. Ehkäpä suurta palkkaa nauttivat Lääkäriliiton byrokraatit voisivat tulla kertomaan, mitä he ovat tehneet (muuta kuin suunnitelleet yhtä golfkeskusta rahoillamme).
Pohjoismaisen kliinisen fysiologian kokouksen yhteydessä asiasta keskusteltiin ja todettiin, että Euroopan yhteisön tätä asiaa koskevissa normistoissa ei erikoisalaamme ole mainittu. Isotooppilääketiede siellä on, samoin kardiologia jne. Ainakin anestesiologien euro-koulutus on hyväksytty Kuopiossa erikoislääkärivaatimuksiksi, joten edessä on joutuminen paitsioon, jos jotain ei tehdä! Ellei kliininen fysiologia ole jossain muodossa euro-spesialiteetti, tullaan meihin suhtautumaan, kuten me suhtaudumme Otto Wille Kuusisen yliopiston kasvatteihin. Joudumme varmasti hyväksymään sairaaloihin työhön eurooppalaiset lääkärit ja spesialistit, mutta me emme kelpaa Eurooppaan! Ja se ei voi olla vaikuttamatta asemaamme sairaaloissa ja myös alallemme rekrytoitumiseen.
Eli mitä on tehty, mitä tulee tehdä? Lundin kokouksessa elokuussa sovittiin, että yhdistyksen (siis pohjoismaisen yhdistyksen) hallitus selvittää euro-spesialiteetit ja mitenkä näistä asioista päätetään Brysselissä. Tanskalaiset kollegat lupasivat toimia tässä apuna. Samaan aikaan meidän on lähdettävä profiloimaan omaa osaamistamme siihen suuntaan, mikä joustavasti sopeutuu euro-muottiin. 20 miljoonaa Pohjolan asukasta on pieni joukko 400 miljoonan Euroopassa, ei häntä heiluta koiraa, vaikka olisi kuinka pitkä!
Itse näen sellaisen vaihtoehdon, että isotooppilääketieteen euro-spesialiteettia voitaisiin kehittää funktionaaliseen suuntaan - Toinen vaihtoehto on, että selvitetään italialaisten kliinisen fysiologian laboratorioiden asema ja selvitetään heidän kiinnostuksensa yhteistyöhön. Molemmat voivat edetä samanaikaisesti.
Opetusministeriöstä ja Sosiaali- ja terveysministeriöstä (ehkä STH:sta) tulee vaatia kannanottoja ja tukea europyrkimyksissä. Yhteydenotto sisarspesialiteetteihin (neurofysiologia jne) on tehtävä välittömästi.
Sen jälkeen, kun Euroopassa on lääketieteen kenttä jaettu reviireihin, ei meillä ole paljoakaan mahdollisuuksia hakea paikkaamme. Tulevaisuudessa kuitenkin tulee korostumaan osaaminen, eli mitä kukin työntekijä osaa, ei se, mikä on hänen formaalinen koulutuksensa. Ja "puuseppää" aina tarvitaan, eli se joka osaa tarpeellisen työn hyvin, saa aina palkkansa Euroopassa. Eikä laiskoille ja osaamattomille ole paljoakaan paikkoja, paitsi ylilääkäreinä, mutta ne paikat on jo varattu.
Yhdistyksen sihteeri pyysi lyhyttä raporttia tilanteesta Eurooppaan menosta kliinisten fysiologien näkökulmasta. Asia on laaja ja kaipaa keskustelua esimerkiksi seuraavan yhdistyksen kokouksen yhteydessä. Ehkäpä suurta palkkaa nauttivat Lääkäriliiton byrokraatit voisivat tulla kertomaan, mitä he ovat tehneet (muuta kuin suunnitelleet yhtä golfkeskusta rahoillamme).
Pohjoismaisen kliinisen fysiologian kokouksen yhteydessä asiasta keskusteltiin ja todettiin, että Euroopan yhteisön tätä asiaa koskevissa normistoissa ei erikoisalaamme ole mainittu. Isotooppilääketiede siellä on, samoin kardiologia jne. Ainakin anestesiologien euro-koulutus on hyväksytty Kuopiossa erikoislääkärivaatimuksiksi, joten edessä on joutuminen paitsioon, jos jotain ei tehdä! Ellei kliininen fysiologia ole jossain muodossa euro-spesialiteetti, tullaan meihin suhtautumaan, kuten me suhtaudumme Otto Wille Kuusisen yliopiston kasvatteihin. Joudumme varmasti hyväksymään sairaaloihin työhön eurooppalaiset lääkärit ja spesialistit, mutta me emme kelpaa Eurooppaan! Ja se ei voi olla vaikuttamatta asemaamme sairaaloissa ja myös alallemme rekrytoitumiseen.
Eli mitä on tehty, mitä tulee tehdä? Lundin kokouksessa elokuussa sovittiin, että yhdistyksen (siis pohjoismaisen yhdistyksen) hallitus selvittää euro-spesialiteetit ja mitenkä näistä asioista päätetään Brysselissä. Tanskalaiset kollegat lupasivat toimia tässä apuna. Samaan aikaan meidän on lähdettävä profiloimaan omaa osaamistamme siihen suuntaan, mikä joustavasti sopeutuu euro-muottiin. 20 miljoonaa Pohjolan asukasta on pieni joukko 400 miljoonan Euroopassa, ei häntä heiluta koiraa, vaikka olisi kuinka pitkä!
Itse näen sellaisen vaihtoehdon, että isotooppilääketieteen euro-spesialiteettia voitaisiin kehittää funktionaaliseen suuntaan - Toinen vaihtoehto on, että selvitetään italialaisten kliinisen fysiologian laboratorioiden asema ja selvitetään heidän kiinnostuksensa yhteistyöhön. Molemmat voivat edetä samanaikaisesti.
Opetusministeriöstä ja Sosiaali- ja terveysministeriöstä (ehkä STH:sta) tulee vaatia kannanottoja ja tukea europyrkimyksissä. Yhteydenotto sisarspesialiteetteihin (neurofysiologia jne) on tehtävä välittömästi.
Sen jälkeen, kun Euroopassa on lääketieteen kenttä jaettu reviireihin, ei meillä ole paljoakaan mahdollisuuksia hakea paikkaamme. Tulevaisuudessa kuitenkin tulee korostumaan osaaminen, eli mitä kukin työntekijä osaa, ei se, mikä on hänen formaalinen koulutuksensa. Ja "puuseppää" aina tarvitaan, eli se joka osaa tarpeellisen työn hyvin, saa aina palkkansa Euroopassa. Eikä laiskoille ja osaamattomille ole paljoakaan paikkoja, paitsi ylilääkäreinä, mutta ne paikat on jo varattu.