Artikkelit
Kommunismi vei vapauden lisäksi terveydenkin
04.01.1992, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Kommunismi vei vapauden lisäksi terveydenkin
Tämän vuosisadan aikana teollistuneissa länsimaissa tapahtunut suotuisa kehitys kuolleisuudessa on ollut seurausta ennenkaikkea yhteiskunnallisten, taloudellisten, koulutuksellisten ja ympäristöllisten tekijöiden suotuisasta kehityksestä.
Lääketieteen kehityksen vaikutus on ollut vähäisempi. Nyt vapautensa saaneissa Keski-Euroopan maissa (Unkari, Tsekkoslovakia, Puola, DDR) kuolleisuus 1980-luvulla oli samalla tasolla kuin teollistuneissa länsimaissa 30 vuotta sitten.
Tuoreessa tutkimuksessa (BMJ 12.10.91) selvitetään, johtuuko 1970 alkaen todettu selvä kuolleisuudessa tapahtuvien muutosten ero yksilöllisistä terveyskäyttäytymiseroista vai eroista yhteiskunnallisessa kehityksessä yleensä.
Kuolinsyyt ryhmiteltiin vältettävissä oleviin (hoidettaviin) ja ennalta ehkäistäviin (syöpä, väkivaltaiset kuolemat, sepelvaltimotauti). Seuraavassa tarkastelen vain ennenaikaisia (0-64 vuotiaana) kuolemia.
1970-luvun alkuvuosista 1980-luvun puoliväliin kokonaiskuolleisuus väheni Länsi-Saksassa, Englannissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa noin 25 prosenttia. Samana aikana Itä-Euroopan kommunistivetoisissa maissa kuolleisuus lisääntyi hieman.
Hoidettavat, vältettävissä olevat kuolemat vähenivät samana aikana kaikissa tutkituissa maissa, tosin väheneminen oli huomattavasti nopeampaa läntisissä teollisuusmaissa.
Elämäntavoista, ympäristöstä yms. tekijöistä johtuvat kuolemat lisääntyivät Itä-Euroopan maissa jopa kymmenillä prosenteilla, läntisissä demokratioissa väheneminen oli kymmeniä prosentteja.
Tutkimusraportin laatijat esittävät johtopäätöksenään, että kuolleisuuserojen ja erityisesti kuolleisuudessa tapahtuvien muutosten erojen syyt ovat Itä-Euroopan entisissä kommunistisissa maissa ilman saasteet, erityisesti rikki, runsas tupakointi, suuri alkoholin kulutus, vihannesten ja hedelmien puute ja yhteiskunnallis-taloudelliset olot.
Edellä selostamani tutkimus on vain yksi monista 1991 ilmestyneistä, joissa tarkastellaan terveydellistä epätasa-arvoa. Kaikkialla maailmassa on terveyden alueella suuria yhteiskunnallisia eroja. Keskustelu on ollut erityisen äänekästä Yhdysvalloissa. Lääkärit tuovat esille yhä järkyttävämpiä tietoja syvästä ja pahenevasta eriarvoisuudesta.
Mustan nuoren miehen vaara kuolla nyt on suurempi kuin kuolemanvaara oli Vietnamin sodassa. 35 miljoonaa Yhdysvaltojen asukasta, enimmäkseen värillisiä, on ilman alkeellisintakaan terveydenhoitoa. Intiaanilasten kuolleisuus on yli kaksinkertainen muihin lapsiin verrattuna.
Mitä suurempia ovat yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja taloudelliset erot alueiden sisällä ja alueiden välillä, sitä suurempia ovat paineet näiden erojen tasoittamiseen. On aivan turhaa kuvitella, että viisimiljoonainen Suomi ja viisimiljoonainen Pietari voisivat elää vierekkäin, kun toisessa eletään yltäkylläisyydessä ja toisessa kuollaan nälkään!
Etelän ja pohjoisen välinen ero tulee tasoittumaan, joko meidän toimestamme hallitusti tai meidän tahdostamme huolimatta, väkivaltaisesti.
Tämän vuosisadan aikana teollistuneissa länsimaissa tapahtunut suotuisa kehitys kuolleisuudessa on ollut seurausta ennenkaikkea yhteiskunnallisten, taloudellisten, koulutuksellisten ja ympäristöllisten tekijöiden suotuisasta kehityksestä.
Lääketieteen kehityksen vaikutus on ollut vähäisempi. Nyt vapautensa saaneissa Keski-Euroopan maissa (Unkari, Tsekkoslovakia, Puola, DDR) kuolleisuus 1980-luvulla oli samalla tasolla kuin teollistuneissa länsimaissa 30 vuotta sitten.
Tuoreessa tutkimuksessa (BMJ 12.10.91) selvitetään, johtuuko 1970 alkaen todettu selvä kuolleisuudessa tapahtuvien muutosten ero yksilöllisistä terveyskäyttäytymiseroista vai eroista yhteiskunnallisessa kehityksessä yleensä.
Kuolinsyyt ryhmiteltiin vältettävissä oleviin (hoidettaviin) ja ennalta ehkäistäviin (syöpä, väkivaltaiset kuolemat, sepelvaltimotauti). Seuraavassa tarkastelen vain ennenaikaisia (0-64 vuotiaana) kuolemia.
1970-luvun alkuvuosista 1980-luvun puoliväliin kokonaiskuolleisuus väheni Länsi-Saksassa, Englannissa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa noin 25 prosenttia. Samana aikana Itä-Euroopan kommunistivetoisissa maissa kuolleisuus lisääntyi hieman.
Hoidettavat, vältettävissä olevat kuolemat vähenivät samana aikana kaikissa tutkituissa maissa, tosin väheneminen oli huomattavasti nopeampaa läntisissä teollisuusmaissa.
Elämäntavoista, ympäristöstä yms. tekijöistä johtuvat kuolemat lisääntyivät Itä-Euroopan maissa jopa kymmenillä prosenteilla, läntisissä demokratioissa väheneminen oli kymmeniä prosentteja.
Tutkimusraportin laatijat esittävät johtopäätöksenään, että kuolleisuuserojen ja erityisesti kuolleisuudessa tapahtuvien muutosten erojen syyt ovat Itä-Euroopan entisissä kommunistisissa maissa ilman saasteet, erityisesti rikki, runsas tupakointi, suuri alkoholin kulutus, vihannesten ja hedelmien puute ja yhteiskunnallis-taloudelliset olot.
Edellä selostamani tutkimus on vain yksi monista 1991 ilmestyneistä, joissa tarkastellaan terveydellistä epätasa-arvoa. Kaikkialla maailmassa on terveyden alueella suuria yhteiskunnallisia eroja. Keskustelu on ollut erityisen äänekästä Yhdysvalloissa. Lääkärit tuovat esille yhä järkyttävämpiä tietoja syvästä ja pahenevasta eriarvoisuudesta.
Mustan nuoren miehen vaara kuolla nyt on suurempi kuin kuolemanvaara oli Vietnamin sodassa. 35 miljoonaa Yhdysvaltojen asukasta, enimmäkseen värillisiä, on ilman alkeellisintakaan terveydenhoitoa. Intiaanilasten kuolleisuus on yli kaksinkertainen muihin lapsiin verrattuna.
Mitä suurempia ovat yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja taloudelliset erot alueiden sisällä ja alueiden välillä, sitä suurempia ovat paineet näiden erojen tasoittamiseen. On aivan turhaa kuvitella, että viisimiljoonainen Suomi ja viisimiljoonainen Pietari voisivat elää vierekkäin, kun toisessa eletään yltäkylläisyydessä ja toisessa kuollaan nälkään!
Etelän ja pohjoisen välinen ero tulee tasoittumaan, joko meidän toimestamme hallitusti tai meidän tahdostamme huolimatta, väkivaltaisesti.