Artikkelit
Julkinen sektoriko yksin syyllinen?
07.02.1992, Savon Sanomat
The Economistin YK-sotilaiden palkkauseroista rönsyävä juttu julkisen ja yksitysen sektorin taakasta kansalaisten hartioilla
Julkinen sektoriko yksin syyllinen?
Suomen taloudellisen ahdingon analyysissa ollaan siinä vaiheessa, jossa etsitään syyllisiä ja rangaistaan syyttömiä.
Ilman syvällistä analyysia huudetaan, että julkisen sektorin raskaus ja kalleus vie eurokuntomme. Julkisten palveluiden yksityistäminen korjaisi tilanteen.
Koska itse työskentelen yhteiskunnan julkisella, ja kalliilla, sektorilla eli terveydenhuollossa, otan esimerkin muulta yhteiskunnan alueelta.
Tuoreimmassa The Economist-lehden numerossa pohdittiin YK:n rauhanturvaamistehtävien kustannuksia. Siinä todettiin, että yhden YK-sotilaan kustannukset kuukaudessa vaihtelevat 600 ja 6 000 dollarin rajoissa. Halvin (600 dollaria) on intialainen sotilas ja kallein (6 000 dollaria) on suomalainen sotilas. Tuskinpa palkkaerot ovat pienemmät työskentelivätpä nuo sotilaat missä tahansa.
Siksi ehdotan, että ratkaisisimme julkisen palvelusektorin yhden lohkon niin, että yksityistäisimme armeijamme. Palkataan Intiasta sotaisat gurkhat, kymmenesosalla siitä kustannuksesta, minkä joudumme suomalaisesta sotilaasta maksamaan.
Jos sijoitamme saman rahamäärän, saamme itsenäisyyttämme puolustamaan kymmenkertaisen miesvoiman. Emmeköhän sillä selviytyisi melkoisessa myllerryksessä. Maatalouden ylituotanto-ongelmakin ratkeaisi samalla.
Kun joku syyttää julkista sektoria kalliiksi, on kysyttävä, irtisanommeko rajojemme vartijat, poliisit, vanhuksia hoitavat, vai jätämmekö lapsemme lukutaidottomiksi.
Minusta tulisi ensin leikata yritysmaailman miljoonapalkat, myydä yritysten kelopirtit japanilaisille ja tarkastella kunkin toiminnon tehokkuutta ja tarpeellisuutta.
On aivan yhdentekevää, onko sairaalan tai tehtaan omistajana yksityinen tai yhteisö. Kunkin toiminnan tehokkuus ja kannattavuus on kiinni siellä työskentelevistä ihmisistä, heidän moraalistaan.
ESKO LÄNSIMIES
Suomen taloudellisen ahdingon analyysissa ollaan siinä vaiheessa, jossa etsitään syyllisiä ja rangaistaan syyttömiä.
Ilman syvällistä analyysia huudetaan, että julkisen sektorin raskaus ja kalleus vie eurokuntomme. Julkisten palveluiden yksityistäminen korjaisi tilanteen.
Koska itse työskentelen yhteiskunnan julkisella, ja kalliilla, sektorilla eli terveydenhuollossa, otan esimerkin muulta yhteiskunnan alueelta.
Tuoreimmassa The Economist-lehden numerossa pohdittiin YK:n rauhanturvaamistehtävien kustannuksia. Siinä todettiin, että yhden YK-sotilaan kustannukset kuukaudessa vaihtelevat 600 ja 6 000 dollarin rajoissa. Halvin (600 dollaria) on intialainen sotilas ja kallein (6 000 dollaria) on suomalainen sotilas. Tuskinpa palkkaerot ovat pienemmät työskentelivätpä nuo sotilaat missä tahansa.
Siksi ehdotan, että ratkaisisimme julkisen palvelusektorin yhden lohkon niin, että yksityistäisimme armeijamme. Palkataan Intiasta sotaisat gurkhat, kymmenesosalla siitä kustannuksesta, minkä joudumme suomalaisesta sotilaasta maksamaan.
Jos sijoitamme saman rahamäärän, saamme itsenäisyyttämme puolustamaan kymmenkertaisen miesvoiman. Emmeköhän sillä selviytyisi melkoisessa myllerryksessä. Maatalouden ylituotanto-ongelmakin ratkeaisi samalla.
Kun joku syyttää julkista sektoria kalliiksi, on kysyttävä, irtisanommeko rajojemme vartijat, poliisit, vanhuksia hoitavat, vai jätämmekö lapsemme lukutaidottomiksi.
Minusta tulisi ensin leikata yritysmaailman miljoonapalkat, myydä yritysten kelopirtit japanilaisille ja tarkastella kunkin toiminnon tehokkuutta ja tarpeellisuutta.
On aivan yhdentekevää, onko sairaalan tai tehtaan omistajana yksityinen tai yhteisö. Kunkin toiminnan tehokkuus ja kannattavuus on kiinni siellä työskentelevistä ihmisistä, heidän moraalistaan.
ESKO LÄNSIMIES