Artikkelit
Enemmän työtä, vähemmän palkkaa
30.06.1992, Savon Sanomat
(ei kuvausta)
Enemmän työtä, vähemmän palkkaa
Kolme kuukautta sitten (SS 2.4.92) otsikoin mielipidepalstan kirjoitukseni "Enempi työtä, vähempi palkkaa". Esitin siinä, että taloudelliset ongelmamme eivät purkaannu niin, että myös julkisen sektorin työntekijät vähentävät työntekoaan (lomarahojen sijasta lomaa). Esitin myös, että vaikeutemme poistuvat vain tekemällä aikaisempaa enempi työtä aikaisempaa pienemmällä palkalla. Jokainen työehtosopimus on avattava ja kirjoitettava uudelleen ja kaikkien tulojen katto on asetettava 20 000 markkaan.
Esitin, että taloudellisen katastrofimme syy on Korpilammella syntyneessä konsensuksessa. Avoimen, yksityisen sektorin lepsu palkkapolitiikka johti myös julkisen sektorin palkkakustannusten nousuun. Meillä jokaisella on työn tuloksen ja siitä saatavan korvauksen väliltä kadonnut yhteys. Nyt menot on suhteutettava tuloihin (=tulokseen), sekä yksityisissä että julkisissa talouksissa.
Luin suuresti tyytyväisenä ekonomi Armas Linnamaan kirjoituksen (SS 29.6.92), jossa hän perusteli edelleen samaa asiaa. Tämän lehden palstoilla
on kirjoitettu työajoista (Erkki Ryynänen ja Marja-Leena Puputti). Ryynäsen mielestä julkisen sektorin työajat ovat liian lyhyet ja Puputin mielestä asiasta on päätetty täysin laillisesti. Molemmat ovat oikeassa.
Vuosittainen työaika ja erityisesti koko työelämän aikana tehtyjen töiden määrä on aivan kohtuuttoman vähäinen verrattuna siihen hyvään, mitä tuolla työmäärällä saamme.
Se, että työaikaa on lyhennetty vuosien saatossa erilaisin sopimuksin, ei tilannetta muuta. Kansantaloutemme ajautuminen tällaiseen tilanteeseen ei johdu mistään muusta, kuin siitä, että olemme syöneet enemmän kuin tienanneet.
Tämän syyn tunnustaminen on meille kaikille kova pala, mutta sairauden tunnustaminen on paranemisen alku. Tästä parannutaan vain tekemällä enemmän työtä pienemmällä palkalla.
ESKO LÄNSIMIES
Kuopio
Kolme kuukautta sitten (SS 2.4.92) otsikoin mielipidepalstan kirjoitukseni "Enempi työtä, vähempi palkkaa". Esitin siinä, että taloudelliset ongelmamme eivät purkaannu niin, että myös julkisen sektorin työntekijät vähentävät työntekoaan (lomarahojen sijasta lomaa). Esitin myös, että vaikeutemme poistuvat vain tekemällä aikaisempaa enempi työtä aikaisempaa pienemmällä palkalla. Jokainen työehtosopimus on avattava ja kirjoitettava uudelleen ja kaikkien tulojen katto on asetettava 20 000 markkaan.
Esitin, että taloudellisen katastrofimme syy on Korpilammella syntyneessä konsensuksessa. Avoimen, yksityisen sektorin lepsu palkkapolitiikka johti myös julkisen sektorin palkkakustannusten nousuun. Meillä jokaisella on työn tuloksen ja siitä saatavan korvauksen väliltä kadonnut yhteys. Nyt menot on suhteutettava tuloihin (=tulokseen), sekä yksityisissä että julkisissa talouksissa.
Luin suuresti tyytyväisenä ekonomi Armas Linnamaan kirjoituksen (SS 29.6.92), jossa hän perusteli edelleen samaa asiaa. Tämän lehden palstoilla
on kirjoitettu työajoista (Erkki Ryynänen ja Marja-Leena Puputti). Ryynäsen mielestä julkisen sektorin työajat ovat liian lyhyet ja Puputin mielestä asiasta on päätetty täysin laillisesti. Molemmat ovat oikeassa.
Vuosittainen työaika ja erityisesti koko työelämän aikana tehtyjen töiden määrä on aivan kohtuuttoman vähäinen verrattuna siihen hyvään, mitä tuolla työmäärällä saamme.
Se, että työaikaa on lyhennetty vuosien saatossa erilaisin sopimuksin, ei tilannetta muuta. Kansantaloutemme ajautuminen tällaiseen tilanteeseen ei johdu mistään muusta, kuin siitä, että olemme syöneet enemmän kuin tienanneet.
Tämän syyn tunnustaminen on meille kaikille kova pala, mutta sairauden tunnustaminen on paranemisen alku. Tästä parannutaan vain tekemällä enemmän työtä pienemmällä palkalla.
ESKO LÄNSIMIES
Kuopio