Artikkelit

Teollisuuden myrkkypäästöt ja työntekijöiden vastuu

Sadoissa yrityksissä (sahat, pesulat, korjaamot jne) on kaadettu maahan vaarallisia ympäristömyrkkyjä. Niiden aiheuttama ekologinen ja terveydellinen pommi on nyt räjähtämässä käsiimme. Eläkkeelle jääneet työntekijät kertovat poliisille ja ympäristöviranomaisille, miten he tyhjensivät myrkkyastioita viemäreihin, lampiin ja metsiin. Lausuntoihin liittyy selittely, että "minun oli pakko tehdä, koska esimiehet määräsivät ja olisin muuten menettänyt paikkani."

Samaa perustelua käyttivät keskitysleirien vartijat toisen maailmansodan jälkeisissä natsirikollisten oikeudenkäynneissä. Kansainvälisen oikeuden mukaan rikos ihmisyyttä vastaan ei vanhene ja tuomio voidaan antaa, vaikka pahat teot tapahtuessaan olisivatkin olleet "laillisia".

Rikos luontoa vastaan on samanlainen. Se jättää aina syyllisyyden, vaikka tuomiota ei annettaisikaan tai vaikka rangaistus kärsittäisiin. Yksikään sahan työntekijä, kemiallisten aineiden kuuetussäiliön pesijä, tielaitoksen suola-auton kuljettaja tai maatalouden myrkkyjä huolimattomasti käsitellyt, ei vapaudu syyllisyydestään, vaikka häntä ei löydettäisikään tai tuomittaisi.

Äiti-luonto ei anna anteeksi, vaikka me ihmiset antaisimmekin. Kun pohjavedet ovat suolaantuneet ja myrkyttyneet, ei meidän lapsenlapsiamme lainkaan lohduta se tieto, että myrkkytynnyreiden kaatajat joutuivat tekemään niin, koska "pelkäsivät työpaikkansa menettämistä" tai että "tehtaan kansainvälinen kilpailukyky olisi kärsinyt". Moraalinen vastuu on meillä, jokaisella. Vastuu on sitä suurempi, mitä vaikeampi on vilppiämme havaita tai mitä kauempana haitalliset seuraamukset ovat. Ydinvoimaloistamme poistettu, käytetty polttoaine, on jättimäinen rikos tulevia sukupolvia kohtaan. Yksikään meistä ei vältä syyllisyyttä. On vain yksi keino välttää syyllisyys: Ydinvoimaton Suomi.

ESKO LÄNSIMIES
Kuopio