Artikkelit

Ydinjätteemme haettava takaisin

Suomi on sitoutunut ydinvoimaloissamme käytetyn polttoaineen loppusijoittamiseen Suomessa. Logiikka on rautainen: kun emme lähetä omia jätteitämme muualle, voimme kieltäytyä ottamasta vastaan muiden jätteitä! Imatran Voiman "itämaisista" voimalayksiköistä poistettu polttoaine on kuljetettu Loviisasta Tsheljabinskiin. Tämä lähettäminen on päätetty lopettaa parin vuoden siirtymäkauden päätyttyä.

Tsheljabinskin alue ja sen asukkaat ovat kauhistuttavassa tilassa. Säteilyturvateollisuudestamme vastaavien viranomaisten mukaan Suomesta kuljetetut jätteet eivät ole aiheuttaneet väestön kärsimyksiä eikä ympäristön (osittain) peruuttamatonta, pysyvää tuhoutumista (ALARA 2/1994). Viranomaistemme lohduttelusta huolimatta tietoisuus siitä, että Suomikin on toimittanut jätteensä sinne, aiheuttaa syyllisyyden raskaan taakan päällemme, ainakin Tsheljabinskin asukkaiden ja meidän suomalaisten mielissä.

Vetoan Suomen viranomaisiin ja Imatran Voiman johtoon, että Suomi jatkaa sovitulla tavalla maksujaan, mutta ei enää toimita ainuttakaan polttoainesauvaa Venäjälle. Sen lisäksi Suomi noutaa pois sinne aikaisemmin toimitetut jätteet tai vastaavan määrän radioaktiivista jätettä.

Tämä menettely merkitsisi suurta henkistä tukea Tsheljabinskin alueen ihmisille, tietoa siitä, että heistä välitetään ja heidän ongelmiaan halutaan hoitaa. Toiseksi, saisimme laajaa kansainvälistä huomiota ja voisimme vedota menettelyymme, jos EU:n ydinjätteet halutaan joskus upottaa kallioperäämme. Kolmanneksi, meille kaikille, erityisesti ydinvoimaan uskoville, tulisi selväksi, että käytetyn ydinpolttoaineen säilyttäminen ja loppusijoittamisen ongelmat ovat edelleen ratkaisematta.

ESKO LÄNSIMIES
ikivihreä, Kuopio