Artikkelit
Lopuksi tältä paikalta
31.10.1994, KYSTA 4/94
Viimeinen vastine Matti Reinikaiselle. Päätoimittaja lopetti keskustelun siihen
Lopuksi tältä paikalta
Arvoja pohdiskeleva mielipidekeskustelu muutaman kerran vuodessa ilmestyvän lehden palstoilla on aika turhauttavaa. Yksittäisen kirjoitelman perusteella lukija ei voi olla selvillä siitä, mitä siihen mennessä on tapahtunut. Kirjoittajat joutuvat olemaan tilan puutteen vuoksi töksähtäviä eikä todellista mielipiteidenvaihtoa synny. Toivon, että näistä tärkeistä asioista päästäisiin keskustelemaan esimerkiksi KuoLO:n järjestämissä tilaisuuksissa.
Ei voi olla niin, että ihmisen vuosimiljoonaisen menneisyyden ja toivottavasti yhtä pitkän tulevaisuuden kehityksen aikana ainoa totuus ja ainoa jumaluus olisi putkahtanut esiin vasta ja ainoastaan noin 2000 vuotta sitten jossakin Välimeren pohjukassa. Että kaikki sitä ennen ja sen jälkeen siellä tai jossakin muualla syntyvä muu oivallus olisi jotenkin puutteellista tai väärää.
4,5 miljardia ei-kristillisesti uskovaa ei voi olla sen huonompia tai vääremmässä, kuin vajaat 0,5 miljardia aktiivisesti uskovaa kristittyä. Puhumattakaan miljardeista "vääräuskoisista", jotka ovat syntyneet ja kuolleet tai ovat vielä syntymättä.
Kristinuskon pohjana oleva raamatuksi kutsuttu kokoelma erilaisia kirjoituksia, jotka koottiin ja valittiin äänestyspäätöksellä muutama sata tai tuhat vuotta siinä teoksessa kuvattujen tapahtumien jälkeen. Eikä totuus voi olla äänestyspäätös, kuten jo aikaisemmin olen todennut. Totuus on aikansa lapsi. En usko, että gnostilaisten kirjoitusten poistaminen raamatun tekstien joukosta tiukan äänestyksen ja lobbauksen jälkeen teki raamatusta jotenkin paremman tai luotettavamman.
Raamatussa esitetty altruismin peruslause "Minkä toivotte muiden tekevän teille, tehkää samoin heille" on kaikissa merkittävissä uskonnoissa esiintyvä ajatus. Lause on Kung-Fu-Tsellä muodossa "Älä tee toisille sitä, mitä et toivoisi toisen tekevän itsellesi." Ja nämä sanat kirjoitettiin teokseen Keskustelut noin 500 vuotta ennen Jeesuksen väitettyä syntymää.
Maapallon ja sen kaikkien asukkaiden yhteisen onnellisen tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että alamme etsiä sitä, mikä meille kaikille on yhteistä, ei sitä, mikä meidät erottaa. On löydettävä yleiset ja kaikkien hyväksyttävissä olevat hyvyyden peruslauseet. Yhteisyyden tunnustettuamme voimme sitten varovasti alkaa tarkastella niitä asioita, mitkä erottavat meitä toisistamme.
Tuntuu uskomattomalta, että (ilmeisesti) sanaan raamattu vedoten Pohjois-Irlannissa katoliset ja protestantit tappavat toisiaan tai että suomessa luterilainen pappi ei voi osallistua vihkimiseen ortodoksisessa kirkossa. Kaiken huippuna on se, että Ruandassa eurooppalaisten kouluttamat kristityt papit tappoivat omin käsin kirkkoihin paenneita ja sieltä turvaa hakeneita ja armoa rukoilevia uskonveljiään ja -sisariaan.
Hedelmistään puu tunnetaan, sanotaan paljon lukemassani, siitä paljon oppimassani ja suuresti arvostamassani raamatussa. Mutta raamattu on teos muiden teosten joukossa. Sitä ennen ja sen jälkeen on kirjoitettu teoksia, joissa on yhtä paljon viisautta ja yhtä paljon tyhmyyttä. Mikään kirja (raamattu, kalevala, koraani jne jne) ei ole ehdoton ja ainoa totuus eikä mitään uskontoa voi käyttää oman arvonsa kohottamiseen tai muiden vähättelyyn, puhumattakaan muiden alistamisesta tai tappamisesta oman uskontonsa antamalla oikeutuksella. Piispa Lyttkens totesi keskustelussamme noin vuosi sitten, että kristityt ovat joutuneet tunnustamaan, että ihminen voi tehdä hyvää olematta uskovainen ja pahaa, vaikka olisi syvästi uskovainen.
Esko Länsimies
Arvoja pohdiskeleva mielipidekeskustelu muutaman kerran vuodessa ilmestyvän lehden palstoilla on aika turhauttavaa. Yksittäisen kirjoitelman perusteella lukija ei voi olla selvillä siitä, mitä siihen mennessä on tapahtunut. Kirjoittajat joutuvat olemaan tilan puutteen vuoksi töksähtäviä eikä todellista mielipiteidenvaihtoa synny. Toivon, että näistä tärkeistä asioista päästäisiin keskustelemaan esimerkiksi KuoLO:n järjestämissä tilaisuuksissa.
Ei voi olla niin, että ihmisen vuosimiljoonaisen menneisyyden ja toivottavasti yhtä pitkän tulevaisuuden kehityksen aikana ainoa totuus ja ainoa jumaluus olisi putkahtanut esiin vasta ja ainoastaan noin 2000 vuotta sitten jossakin Välimeren pohjukassa. Että kaikki sitä ennen ja sen jälkeen siellä tai jossakin muualla syntyvä muu oivallus olisi jotenkin puutteellista tai väärää.
4,5 miljardia ei-kristillisesti uskovaa ei voi olla sen huonompia tai vääremmässä, kuin vajaat 0,5 miljardia aktiivisesti uskovaa kristittyä. Puhumattakaan miljardeista "vääräuskoisista", jotka ovat syntyneet ja kuolleet tai ovat vielä syntymättä.
Kristinuskon pohjana oleva raamatuksi kutsuttu kokoelma erilaisia kirjoituksia, jotka koottiin ja valittiin äänestyspäätöksellä muutama sata tai tuhat vuotta siinä teoksessa kuvattujen tapahtumien jälkeen. Eikä totuus voi olla äänestyspäätös, kuten jo aikaisemmin olen todennut. Totuus on aikansa lapsi. En usko, että gnostilaisten kirjoitusten poistaminen raamatun tekstien joukosta tiukan äänestyksen ja lobbauksen jälkeen teki raamatusta jotenkin paremman tai luotettavamman.
Raamatussa esitetty altruismin peruslause "Minkä toivotte muiden tekevän teille, tehkää samoin heille" on kaikissa merkittävissä uskonnoissa esiintyvä ajatus. Lause on Kung-Fu-Tsellä muodossa "Älä tee toisille sitä, mitä et toivoisi toisen tekevän itsellesi." Ja nämä sanat kirjoitettiin teokseen Keskustelut noin 500 vuotta ennen Jeesuksen väitettyä syntymää.
Maapallon ja sen kaikkien asukkaiden yhteisen onnellisen tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että alamme etsiä sitä, mikä meille kaikille on yhteistä, ei sitä, mikä meidät erottaa. On löydettävä yleiset ja kaikkien hyväksyttävissä olevat hyvyyden peruslauseet. Yhteisyyden tunnustettuamme voimme sitten varovasti alkaa tarkastella niitä asioita, mitkä erottavat meitä toisistamme.
Tuntuu uskomattomalta, että (ilmeisesti) sanaan raamattu vedoten Pohjois-Irlannissa katoliset ja protestantit tappavat toisiaan tai että suomessa luterilainen pappi ei voi osallistua vihkimiseen ortodoksisessa kirkossa. Kaiken huippuna on se, että Ruandassa eurooppalaisten kouluttamat kristityt papit tappoivat omin käsin kirkkoihin paenneita ja sieltä turvaa hakeneita ja armoa rukoilevia uskonveljiään ja -sisariaan.
Hedelmistään puu tunnetaan, sanotaan paljon lukemassani, siitä paljon oppimassani ja suuresti arvostamassani raamatussa. Mutta raamattu on teos muiden teosten joukossa. Sitä ennen ja sen jälkeen on kirjoitettu teoksia, joissa on yhtä paljon viisautta ja yhtä paljon tyhmyyttä. Mikään kirja (raamattu, kalevala, koraani jne jne) ei ole ehdoton ja ainoa totuus eikä mitään uskontoa voi käyttää oman arvonsa kohottamiseen tai muiden vähättelyyn, puhumattakaan muiden alistamisesta tai tappamisesta oman uskontonsa antamalla oikeutuksella. Piispa Lyttkens totesi keskustelussamme noin vuosi sitten, että kristityt ovat joutuneet tunnustamaan, että ihminen voi tehdä hyvää olematta uskovainen ja pahaa, vaikka olisi syvästi uskovainen.
Esko Länsimies