Artikkelit
Oikeita ja vääriä profeettoja
01.09.1995, Savon Sanomat
Vastine pääkirjoitussivun juttuun, Lepola kommentoi
Oikeita ja vääriä profeettoja
Päätoimittaja Tapani Lepola kommentoi Nimellä-palstalla 29.8.95 professori Simonin artikkelia Kanavalehdessä. Lepola etsii Simonin kirjoituksesta tukea näkemykselleen, että me ympäristön puolesta taistelevat esitämme liian synkkiä näkymiä. Pääkirjoitussivun juttu päättyy suoraan lainaukseen, jonka mukaan "...25 vuoden aikana kerätyt tiedot ovat kaiken aikaa osoittaneet kehityksen kulkevan myönteiseen suuntaan ihmisen hyvinvoinnin kannalta - tarkasteltiinpa... luonnonvarojen riittävyyttä, ilman ja veden puhtautta, mitä tahansa mittavaa suuretta."
Tuo uskomaton väite ja sen nostaminen Savon Sanomien pääkirjoitussivulle tuli ymmärrettäväksi luettuani 28.8. ilmestyneestä Yliopisto-lehdestä Noam Chomskyn haastattelun. Chomsky osoittaa journalistien "ottaneen itselleen oikeuden valehdella palvellakseen valtiota."
Ympäristömuutoksen olemassaolon kieltäminen ja sen seuraamusten vähättely ovat osa uutta maailmanjärjestystä. Sitä kutsutaan vapaaksi kaupaksi, vaikka se Chomskyn mukaan "ei ole vapaata eikä kauppaa" - sillä tarkoitetaan pääoman vapautta siirtyä sinne, missä työvoima on halvinta, ammattiyhdistykset heikoimpia, eivätkä demokratia ja ympäristönormit ole liiketoiminnan tiellä.
Puhtaan juomaveden saatavuus on jo nyt ongelma suurilla alueilla maailmaa, ei vähiten Välimeren piirissä, jopa Suomen lähialueilla. Otsoniaukon olemassaolo on nyt varmasti osoitettu. Napajäätiköiden ja alppien huipuilla olevan "ikuisen" jään sulaminen on satelliittikuvauksin osoitettavissa. Golfvirran nopeus on hidastunut. Kalat kuolevat happikatoon, pingviinit nälkään ja delfiinit ympäristömyrkkyihin. Aral-järvi on kuivumassa olemattomiin.
Suomessa päiväperhosten runsastuminen ja joutsenten paluu saaristoon on iloinen asia. Mutta ne eivät vielä ole osoitus monimuotoisuuden paluusta, sillä samaan aikaan metsistämme viedään 55 miljoonaa kuutiometriä puuta eli enemmän kuin koskaan.
Kansainvälisen, demokraattisen kansanliikkeen maailman tulevaisuuden puolesta on jatkuttava. Ikävien viestien tuoja ei ole koskaan saanut sympatiaa, yösijasta puhumattakaan. Meillä Suomessa ei totuuden kertojia ole sentään yleensä viety vankilaan tai tapettu. Mutta kovin kaukana eivät ole nekään yhteiskunnat ja ne ajat. Totuus ei pala tulessa, vaikka totuudenpuhujat poltettaisiinkin.
ESKO LÄNSIMIES
Kuopio
Päätoimittaja Tapani Lepola kommentoi Nimellä-palstalla 29.8.95 professori Simonin artikkelia Kanavalehdessä. Lepola etsii Simonin kirjoituksesta tukea näkemykselleen, että me ympäristön puolesta taistelevat esitämme liian synkkiä näkymiä. Pääkirjoitussivun juttu päättyy suoraan lainaukseen, jonka mukaan "...25 vuoden aikana kerätyt tiedot ovat kaiken aikaa osoittaneet kehityksen kulkevan myönteiseen suuntaan ihmisen hyvinvoinnin kannalta - tarkasteltiinpa... luonnonvarojen riittävyyttä, ilman ja veden puhtautta, mitä tahansa mittavaa suuretta."
Tuo uskomaton väite ja sen nostaminen Savon Sanomien pääkirjoitussivulle tuli ymmärrettäväksi luettuani 28.8. ilmestyneestä Yliopisto-lehdestä Noam Chomskyn haastattelun. Chomsky osoittaa journalistien "ottaneen itselleen oikeuden valehdella palvellakseen valtiota."
Ympäristömuutoksen olemassaolon kieltäminen ja sen seuraamusten vähättely ovat osa uutta maailmanjärjestystä. Sitä kutsutaan vapaaksi kaupaksi, vaikka se Chomskyn mukaan "ei ole vapaata eikä kauppaa" - sillä tarkoitetaan pääoman vapautta siirtyä sinne, missä työvoima on halvinta, ammattiyhdistykset heikoimpia, eivätkä demokratia ja ympäristönormit ole liiketoiminnan tiellä.
Puhtaan juomaveden saatavuus on jo nyt ongelma suurilla alueilla maailmaa, ei vähiten Välimeren piirissä, jopa Suomen lähialueilla. Otsoniaukon olemassaolo on nyt varmasti osoitettu. Napajäätiköiden ja alppien huipuilla olevan "ikuisen" jään sulaminen on satelliittikuvauksin osoitettavissa. Golfvirran nopeus on hidastunut. Kalat kuolevat happikatoon, pingviinit nälkään ja delfiinit ympäristömyrkkyihin. Aral-järvi on kuivumassa olemattomiin.
Suomessa päiväperhosten runsastuminen ja joutsenten paluu saaristoon on iloinen asia. Mutta ne eivät vielä ole osoitus monimuotoisuuden paluusta, sillä samaan aikaan metsistämme viedään 55 miljoonaa kuutiometriä puuta eli enemmän kuin koskaan.
Kansainvälisen, demokraattisen kansanliikkeen maailman tulevaisuuden puolesta on jatkuttava. Ikävien viestien tuoja ei ole koskaan saanut sympatiaa, yösijasta puhumattakaan. Meillä Suomessa ei totuuden kertojia ole sentään yleensä viety vankilaan tai tapettu. Mutta kovin kaukana eivät ole nekään yhteiskunnat ja ne ajat. Totuus ei pala tulessa, vaikka totuudenpuhujat poltettaisiinkin.
ESKO LÄNSIMIES
Kuopio