Artikkelit

Hengityselinten sairaudet ja liikunta

Liikunnan vaikutus hengityselinten sairauksiin voi olla ehkäisevä, sairauden kulkua hidastava tai parantava. liikunnan kannalta merkittäviä sairauksia ovat tupakkakeuhkosairaus ja keuhkoastma. Suurin ja tärkein keuhkojen toimintaa huonontava tekijä on tupakointi. Jos sitä ei kyetä lopettamaan, muut menetelmät hengityselinten loimintakelpoisuuden parantamiseksi ovat teholtaan varsin vähäisiä. Astmaatikkojen tilaan on liikunnalla ilmeisesti suotuisa vaikutus. On tärkeä kuitenkin ottaa huomioon liikuntoympäristö ja liikkumistapa.

Keuhkot muodostavat ensimmäisen lenkin hapensiirtoketjussa ilmasta solun aineenvaihduntaan ja viimeisen lenkin ketjussa, joka poistaa solussa muodostuvan "pakokaasun", hiilidioksidin ulkoilmaan. Happi joutuu ilmasta vereen ja verestä kudokseen ja kudoksesta soluun vain paineen vaikutuksesta, eli alamäkeen. Minkäänlaista aktiivista hapensiirtomekanismia ei ole. Siis happimäen yläpäässä tapahtuva paineen alentuminen vaikuttaa siihen tehokkuuteen, millä happi pääsee solun sisään.
Normaalisti keuhkojen toiminta kykenee kaikissa olosuhteissa tyydyttämään elimistön hapentarpeen. Heikoin kohta, rajoittava tekijä, hapenkuljetusketjussa on sydämen pumppaustehokkuus. Keuhkojen sairaudet huonontavat kaasujen vaihdon tehokkuutta ja tällöin keuhkojen keuhkojen toiminnan rajoittuneisuus voi olla fyysistä suorituskykyä heikentävä tekijä Liikunnan kannalta merkittäviä sairauksia ovat:

- keuhkoastma
- krooninen keuhkoputken tulehdus ja laajentuma eli yhteiseltä tavalliselta nimeltään tupakkakeuhkosairaus.

Liikunnan vaikutus sairauteen voi olla ehkäisevä, sairauden kulkua hidaastava tai parantava. Tupakkakeuhkosairaudesssavain tupakoimattomuudella tai tupakoinnin lopettamisella on suurempaa merkitystä. Vaikka tupakoija liikkuisi kuinka paljon tahansa, hänen keuhkojensa toiminta (ynnä kaikkien läheisten) huononee. Tupakanpolton lopettamisen jälkeen lisätty liikunta auttaa vahvistamaan hengityslihaksia, lisää keuhkojen verenkiertoa ja ennen kaikkea, auttaa pysymään erossa tupakasta.

Astmassa lisätyn liikunnan vaikutus on epäselvempi, sillä astman syntymekanismit ovat osaksi allergisia ja niiden tuntemuksessa on aukkoja. Jonkinlaista tieteellistä näyttöä on siitä, että uimisen avulla nuorien astmapotilaiden tila olisi selvästi korjaantunut myös objektiivisesti arvioiden. Teoreettisesti tarkastellen lisätty liikunta saattaa lisätä hengityslihasten voimaa, parantaa hengityksen koordinaatiota (FRC laskee, palleethengitys lisääntyy kylkiluuhengityksen kustannuksella jne.) ja keuhkojen verenkiertoa.

Liikunnassa varteenotettavaa keuhkopotilaalla
Liikkumisympäristö on tärkeä, sillä lämpö, pöly, savu jne. voivat pahentaa oireita tai jopa sairautta. Esimerkiksi siitepölyallergiaa sairast on ehdottomasti vältettävä juoksua heinäpellon pientareella. Yleensä liikuntaa suositellaan tehtäväksi ulkoilmassa, mutta astmaatikolle saattaa hyvin ilmastoitu sisätila olla suositeltavampi, ainakin silloin, kun erityisiä allergeeneja on ulkosalla. Lämpötilan kontrollointi on vaikeaa, mutta esimerkiksi USA:ssa on rakennettu hölkkäputkia (paineilmaputkia) kuntoradoffle, jolloin liikkuminen lähes ulkoilman kaltaisissa oloissa on mahdollista. Tällaisten kuntoilumahdollisuuksien rakentaminen on varmasti halvempaa kuin kokonaisten liikuntahallien pystyttäminen. Liikkuminen kuntoradalla on psyykkisesti miellyttävämpää kuin kuntopyörällä istuminen päivittäin. Myös ryhmissä tapahtuva liikkuminen mahdollistuu. Uimahalleissa on yleensä mahdollista huolehtia hengitysilman laadusta, lisäksi hengitysilma on yleensä riittävän kosteaa. Varovaisuutta on kuitenkin noudatettava, sillä allasveden puhdistukseen käytetyt kemikaalit saattavat toimia allergeeneina. Kosteissa tiloissa esiintyy valitettavan usein erilaisia sieniä, joiden itiöt saattavat ylläpitää tai aiheuttaa keuhkotulehduksia. Astmaatikoille talven vietto etelässä on joskus perusteltua.

Liikkumistapa on tärkeä valita oikeaksi, sillä liian äkkiä alkava kuormitus voi aiheuttaa rasitusastmakohtauksen. Vähitellen lisääntyvä kuorma sallii astmaatikolle melko suurenkin kuormituksen. Suositeltavia harjoitusmuotoja ovat ylävartaloa rytmisesti kuormittavat liikkeet. Tällaisia ovat uinti ja soutu. Näiden harjoitteiden yhteydessä hengitystekniikka paranee ja hengityslihakset vahvistuvat ja arkisistakin kuormitustilanteista selvitään paremmin.

Hengitystekniikan oppiminen on tärkeää, ja tällöin joogaliikkeiden alkeiden oppiminen on auttanut monia astmaatikkoja selviämään huomattavasti aikaisempaa paremmin.