Artikkelit

Oikeus lisääntyä

Kun kansalaisella on oikeus johonkin hyvään, niin toisella kansalaisella on silloin velvollisuus luovuttaa tuo hyvä. Jos kansalaisella on oikeus työhön tai asuntoon; niin viranomaisella on tietenkin velvollisuus järjestää työ ja asunto. Muutoinhan oikeus olisi merkityksetön.

Suomen kansalaisen perusoikeudet aiotaan kirjata lakiin, lakia valmistellaan. Kansalaisille taataan oikeus turvalliseen ympäristöön, asumiseen ja sosiaali-, terveys- ja kulttuuripalveluihin. Jonkun velvollisuudeksi tulee siis tuottaa nuo palvelut.

Pitäisikö myös säätää laki, joka velvoittaa kansalaisen tekemään työtä, elämään kohtuullisesti ja terveellisesti, käyttämään kulttuuripalveluita ja maksamaan mukisematta puolet tuloistaan veroina?
Ihmisen - kuten kaikkien elollisten - tärkein ja tyypillisin ominaisuus on lisääntymisen halu. Parittelu ja jälkeläisten hoivaaminen on syvin viettimme - kaikki muu toimintamme on sille alisteista. On ihan turhaa sievistelyä väittää muuta. Niin sanotut jalommat harrastukset ovat vain korviketta, kun perustoimintoihin ei ole kykyä tai mahdollisuutta.

Olen pohtinut, miten ihmisen halu lisääntyä otetaan lain turvaamaksi oikeudeksi. Kun nainen haluaa lapsen, se onnistuu nyt hedelmällisyyspoliklinikoiden avulla, ellei luonnollinen tapa onnistu tai miellytä.

En ole koskaan voinut ymmärtää vaatimusta "turvallisesta parisuhteesta" edellytyksenä lääketieteelliselle avulle. Pääkaupunkiseudulla suurin osa lapsista varttuu yksinhuoltajaperheissä.
Yhä vaikeammaksi tilanne muodostuu, jos haluamme toteuttaa tasa-arvon tässä asiassa. Myös miehen perusoikeutena tulisi olla lapsen saaminen niin halutessaan. Jos mies on rujo tai ei muutoin miellytä naisia, niin miten yhteiskunta takaa miehelle isyyden onnen kokemisen?

Lisääntymisoikeus ja siitä aiheutuvien kustannusten maksaja on ratkaistava nopeasti. Jos lisääntymisen ei katsota kuuluvan kansalaisen perusoikeuksiin, niin hedelmällisyyspoliklinikoiden ovet sulkeutuvat. Ainakaan veronmaksajien rahoja ei silloin siihen toimintaan voida käyttää.
Kemiallisin ja geeniteknologisin menetelmin voidaan seuloa suuri osa synnynnäisistä epämuodostumista. Voimme jopa korjata osan epämuodostumista jo kohdussa. Yleensä kuitenkin tapamme poikkeavan sikiön raskauden alkuvaiheessa. Onko äidillä ja isällä oikeus niihin seulontatutkimuksiin yhteiskunnan kustannuksella?

Onko vanhemmilla oikeus vaatia yhteiskunnalta, että heidän lapsensa on vikoja vailla, (viaton)? Onko yhteiskunta velvollinen korvaamaan vammaisesta lapsesta aiheutuvat kulut ja kärsimykset, jos vastoin tutkimustuloksia, syntyvä lapsi olisikin sairas?

Kun etenemme tällä ajatuspolulla eteenpäin, on seuraava pysäkki yhteiskunnan asettama vaatimus lapsen terveydestä. Vanhemmilla olisi oikeus synnyttää vain vikoja vailla olevia kantakirjakansalaisia.
Yliopistokoulutukseen ja vastuullisiin tehtäviin otettaisiin vain sellaisia yksilöitä, joiden ei geeniseulonnoissa ole todettu kantavan dementian, sepelvaltimotaudin tai muun vakavan sairauden alttiutta. Tällainen tulevaisuus on mahdollinen jo muutaman vuoden kuluttua!

Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Tai ehkä vielä parempi toteamus sisältyy Aristoteleen Nikomakhoksen etiikkakirjaan: Sillä kaikki, mikä tapahtuu luonnon mukaan, tapahtuu parhaalla mahdollisella tavalla. Onko meidän luontoamme halu muuttaa luontoa?