Artikkelit
Kotikoira puree
28.06.1992, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Kotikoira puree
Koira on kotieläistä vanhin. Se on ollut ihmisen toverina jo kivikaudelta asti. Kun ihminen siirtyi kaupunkiasukkaaksi, seurasi koira mukana, vaikka perinteinen vartiointi ja metsästys jäivätkin pois.
Koirasta tuli seuralainen ja sen mukaisesti alettiin suosia pieniä ja lyhytkarvaisia rotuja. Koiran luontoon kuuluu kuitenkin itsensä ja reviirinsä vartiointi.
Eräät koirarodut on kehitetty "tappajiksi" eli niiden alkuvanhemmiksi on valittu rotuja, joissa aggressiivisuus on voimakasta. Niinpä Staffordshiren bull-terrieristä on kehitetty pit-bull-terrieri risteyttämällä mastiffin ja dobermannin kanssa.
Pit-bull-terrieri on ilmeisesti hermostoltaan poikkeava ja siksi se on kielletty muun muassa Englannissa ja Norjassa.
Koirien puremat eivät ole harvinaisia ensiapupoliklinikoilla käynnin syynä. Englannissa haluttiin selvittää, missä olosuhteissa ihan tavallinen perhekoira puree ja mitä seurauksia puremasta voi olla. Tutkimuksen tulokset julkaistiin viime joulukuussa Englannin lääkärilehdessä.
Kysely tehtiin 148:lle pureman vuoksi kirurgisessa hoidossa olleelle potilaalle. Noin sata vastasi. Hoidetuista yli puolet oli lapsia, alle viisivuotiaita peräti neljännes.
Vielä kolme vuotta pureman jälkeen kaikki lapset ja 75 prosenttia aikuisista kertoi edelleenkin olevansa pelokas tai ainakin varuillaan kaikkiin koiriin nähden.
Puremiseen syyllistyneistä koirista uroksia oli 85 prosenttia ja neljännes oli saanut tottelevaisuuskoulutuksen. Yli puolet koirista lopetettiin. Henkiin jätetyistä viidennes syyllistyi uudelleen puremiseen.
Leikkaushoitoon johtaneen pureman tekijänä oli yleisimmin Staffordshiren bull-terrieri eli Staffy. Seuraavaksi yleisimpiä olivat Jack Russellin terrieri, Saksan paimenkoira ja keskikokoinen sekarotuinen.
85 prosenttia puremista tapahtui koiran kotona. Kolmannes aikuisten ja puolet lasten puremista tapahtui ilman syytä, provosoimatta.
Puremat johtivat varsin usein pysyviin fyysisiin (arvet) ja psyykkisiin (pelot) seuraamuksiin. Kun menemme sellaiseen kotiin, jossa on koira, on syytä varoittaa erityisesti lapsia lähestymästä koiraa nopeasti. Varsinkin nukkuva koira on äkkiä herätessään arvaamaton.
Koira on kotieläistä vanhin. Se on ollut ihmisen toverina jo kivikaudelta asti. Kun ihminen siirtyi kaupunkiasukkaaksi, seurasi koira mukana, vaikka perinteinen vartiointi ja metsästys jäivätkin pois.
Koirasta tuli seuralainen ja sen mukaisesti alettiin suosia pieniä ja lyhytkarvaisia rotuja. Koiran luontoon kuuluu kuitenkin itsensä ja reviirinsä vartiointi.
Eräät koirarodut on kehitetty "tappajiksi" eli niiden alkuvanhemmiksi on valittu rotuja, joissa aggressiivisuus on voimakasta. Niinpä Staffordshiren bull-terrieristä on kehitetty pit-bull-terrieri risteyttämällä mastiffin ja dobermannin kanssa.
Pit-bull-terrieri on ilmeisesti hermostoltaan poikkeava ja siksi se on kielletty muun muassa Englannissa ja Norjassa.
Koirien puremat eivät ole harvinaisia ensiapupoliklinikoilla käynnin syynä. Englannissa haluttiin selvittää, missä olosuhteissa ihan tavallinen perhekoira puree ja mitä seurauksia puremasta voi olla. Tutkimuksen tulokset julkaistiin viime joulukuussa Englannin lääkärilehdessä.
Kysely tehtiin 148:lle pureman vuoksi kirurgisessa hoidossa olleelle potilaalle. Noin sata vastasi. Hoidetuista yli puolet oli lapsia, alle viisivuotiaita peräti neljännes.
Vielä kolme vuotta pureman jälkeen kaikki lapset ja 75 prosenttia aikuisista kertoi edelleenkin olevansa pelokas tai ainakin varuillaan kaikkiin koiriin nähden.
Puremiseen syyllistyneistä koirista uroksia oli 85 prosenttia ja neljännes oli saanut tottelevaisuuskoulutuksen. Yli puolet koirista lopetettiin. Henkiin jätetyistä viidennes syyllistyi uudelleen puremiseen.
Leikkaushoitoon johtaneen pureman tekijänä oli yleisimmin Staffordshiren bull-terrieri eli Staffy. Seuraavaksi yleisimpiä olivat Jack Russellin terrieri, Saksan paimenkoira ja keskikokoinen sekarotuinen.
85 prosenttia puremista tapahtui koiran kotona. Kolmannes aikuisten ja puolet lasten puremista tapahtui ilman syytä, provosoimatta.
Puremat johtivat varsin usein pysyviin fyysisiin (arvet) ja psyykkisiin (pelot) seuraamuksiin. Kun menemme sellaiseen kotiin, jossa on koira, on syytä varoittaa erityisesti lapsia lähestymästä koiraa nopeasti. Varsinkin nukkuva koira on äkkiä herätessään arvaamaton.