Artikkelit
Työttömyys on myös terveysriski
21.07.1992, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Työttömyys on myös terveysriski
Monisssa tutkimuksissa on todettu, että työttömän vaara sairastua sepelvaltimotautiin on lisääntynyt, vaaratekijät ovat kohonneet (tupakoinnin määrä, verenpaine jne).
Lisääkö työttömäksi joutuminen vaarakäyttäytymistä vai onko työttömäksi joutuva elänyt vaarallisemmin jo työssä ollessaan? Hyvin laaja englantilainen tutkimus (Brit Med J 29.2.1992) antaa vastauksia näihin kysymyksiin. Yli 7 000 keskiikäistä miestä tutkittiin noin 10 vuotta sitten ja uudelleen siitä viiden vuoden kuluttua. Noin 4 400 miestä oli koko viiden vuoden seurannan ajan työssä ja noin 1 600 oli ollut työttömänä tai siirtynyt eläkkeelle sairauden tai muun syyn vuoksi.
Miesten keski-ikä tutkimuksen alkaessa oli 50 vuotta. Työttömiksi joutuvat olivat alkututkimuksessa enempi tupakoivia, kuin työllisinä pysyvät. Seurannan aikana työttömiksi joutuvat vähensivät tupakointiaan, erityisesti sairauden vuoksi eläkkeelle siirtyneet.
Runsaasti alkoholia käyttäviä oli työttömiksi joutuvien parissa kolmanneksen verran enemmän, kuin työssä pysyvillä. Erityisesti sairauden vuoksi työttömiksi tai eläkkeelle siirtyvien joukossa oli paljon alkoholin suurkuluttajia.
Viiden seurantavuoden aikana joutuvista kulutustaan vähensi selvästi useampi, jopa puolet sairauden vuoksi työttömiksi joutuneista vähensi alkoholin kulutustaan.
Tutkittavien paino oli keskimäärin normaali tutkimuksen alussa. Seurannan aikana työttömiksi joutuneilla oli alipainoisuutta enempi kuin työssä pysyvillä. Työttömiksi joutuvilla tapahtui seurannan aikana voimakasta laihtumista tai lihomista useammalle kuin työssä pysyvillä.
Kolmannes miehistä oli vain vähän tai ei ollenkaan liikuntaa harrastavia. Työttömiksi joutuvista tähän ei-aktiivien joukkoon kuului selvästi suurempi osa kuin työssä pysyvistä.
Tutkimuksesta on vedettävissä se johtopäätös, että työttömiksi joutuneilla siis vain paino muuttui vaaralliseen suuntaa. Tätäkään muutosta ei näkynyt ryhmien keskiarvoja vertaamalla. Työelämästä syrjäytyvillä oli jo heidän työssä ollessaan sairautta, alkoholin suurkulutusta, runsasta tupakointia ja fyysistä inaktiivisuutta.
Meilläkin on syrjäytyneitä
Ovatko tutkimuksen tulokset sovellettavissa Suomeen 1990-luvulla?
Keskeisiltä vaaratekijöiltään nuo miehet eivät poikenneet suuresti suomalaisesta viisikymppisestä miehestä.
Meilläkin on löydetty keski-ikäisten miesten joukosta ryhmä syrjäytyneitä, joilla vaaratekijät rypästyvät.
Kuitenkin Suomessa nyt vallitseva tilanne on uusi. Työttömiksi joutuu kokonaan uusia ryhmiä (toimihenkilöt) ja työttömien lukumäärä on ennen kokematon. Nyt on erinomainen (mutta valitettava) tilaisuus tehdä merkittävää tutkimusta yhteiskunnallisten ja yksilöllisten tekijöiden vaikutuksesta terveyteemme.
Kuopiossakin on tutkittu tuhansia miehiä 1980-luvulla (mm. Sepelvaltimotaudin vaaratekijä-tutkimus). Seurannoissa on mielenkiintoista nähdä, miten yhteiskunnan murros vaikuttaa sairastavuuteen. Onko ravintoamme rasvat sittenkään merkittävä vaaratekijä, vai kumoaako työttömäksi joutuminen kaiken sen edun, mitä terveyskasvatuksella on saatu aikaan?
Jokainen yhteiskunnallinen toimenpide, joka päätetään valtuustojen istuntosaleissa on toimenpiden yksilön ja yhteiskunnan terveyden puolesta tai sitä vastaan.
Politiikka on soveltavaa lääketiedettä, vaikka Aristoteles sanoikin 'Kuten silmän parantajan on jollakin tavoin tunnettava koko ruumis, samoin politiikan tieteen harjoittajan on tiedettävä jollain tavalla sieluun liittyvät asiat, varsinkin kuin politiikan tiede on jotain kunnianarvoisempaa ja parempaa kuin lääketiede". Mutta erehtyy se viisaskin, joskus!
Monisssa tutkimuksissa on todettu, että työttömän vaara sairastua sepelvaltimotautiin on lisääntynyt, vaaratekijät ovat kohonneet (tupakoinnin määrä, verenpaine jne).
Lisääkö työttömäksi joutuminen vaarakäyttäytymistä vai onko työttömäksi joutuva elänyt vaarallisemmin jo työssä ollessaan? Hyvin laaja englantilainen tutkimus (Brit Med J 29.2.1992) antaa vastauksia näihin kysymyksiin. Yli 7 000 keskiikäistä miestä tutkittiin noin 10 vuotta sitten ja uudelleen siitä viiden vuoden kuluttua. Noin 4 400 miestä oli koko viiden vuoden seurannan ajan työssä ja noin 1 600 oli ollut työttömänä tai siirtynyt eläkkeelle sairauden tai muun syyn vuoksi.
Miesten keski-ikä tutkimuksen alkaessa oli 50 vuotta. Työttömiksi joutuvat olivat alkututkimuksessa enempi tupakoivia, kuin työllisinä pysyvät. Seurannan aikana työttömiksi joutuvat vähensivät tupakointiaan, erityisesti sairauden vuoksi eläkkeelle siirtyneet.
Runsaasti alkoholia käyttäviä oli työttömiksi joutuvien parissa kolmanneksen verran enemmän, kuin työssä pysyvillä. Erityisesti sairauden vuoksi työttömiksi tai eläkkeelle siirtyvien joukossa oli paljon alkoholin suurkuluttajia.
Viiden seurantavuoden aikana joutuvista kulutustaan vähensi selvästi useampi, jopa puolet sairauden vuoksi työttömiksi joutuneista vähensi alkoholin kulutustaan.
Tutkittavien paino oli keskimäärin normaali tutkimuksen alussa. Seurannan aikana työttömiksi joutuneilla oli alipainoisuutta enempi kuin työssä pysyvillä. Työttömiksi joutuvilla tapahtui seurannan aikana voimakasta laihtumista tai lihomista useammalle kuin työssä pysyvillä.
Kolmannes miehistä oli vain vähän tai ei ollenkaan liikuntaa harrastavia. Työttömiksi joutuvista tähän ei-aktiivien joukkoon kuului selvästi suurempi osa kuin työssä pysyvistä.
Tutkimuksesta on vedettävissä se johtopäätös, että työttömiksi joutuneilla siis vain paino muuttui vaaralliseen suuntaa. Tätäkään muutosta ei näkynyt ryhmien keskiarvoja vertaamalla. Työelämästä syrjäytyvillä oli jo heidän työssä ollessaan sairautta, alkoholin suurkulutusta, runsasta tupakointia ja fyysistä inaktiivisuutta.
Meilläkin on syrjäytyneitä
Ovatko tutkimuksen tulokset sovellettavissa Suomeen 1990-luvulla?
Keskeisiltä vaaratekijöiltään nuo miehet eivät poikenneet suuresti suomalaisesta viisikymppisestä miehestä.
Meilläkin on löydetty keski-ikäisten miesten joukosta ryhmä syrjäytyneitä, joilla vaaratekijät rypästyvät.
Kuitenkin Suomessa nyt vallitseva tilanne on uusi. Työttömiksi joutuu kokonaan uusia ryhmiä (toimihenkilöt) ja työttömien lukumäärä on ennen kokematon. Nyt on erinomainen (mutta valitettava) tilaisuus tehdä merkittävää tutkimusta yhteiskunnallisten ja yksilöllisten tekijöiden vaikutuksesta terveyteemme.
Kuopiossakin on tutkittu tuhansia miehiä 1980-luvulla (mm. Sepelvaltimotaudin vaaratekijä-tutkimus). Seurannoissa on mielenkiintoista nähdä, miten yhteiskunnan murros vaikuttaa sairastavuuteen. Onko ravintoamme rasvat sittenkään merkittävä vaaratekijä, vai kumoaako työttömäksi joutuminen kaiken sen edun, mitä terveyskasvatuksella on saatu aikaan?
Jokainen yhteiskunnallinen toimenpide, joka päätetään valtuustojen istuntosaleissa on toimenpiden yksilön ja yhteiskunnan terveyden puolesta tai sitä vastaan.
Politiikka on soveltavaa lääketiedettä, vaikka Aristoteles sanoikin 'Kuten silmän parantajan on jollakin tavoin tunnettava koko ruumis, samoin politiikan tieteen harjoittajan on tiedettävä jollain tavalla sieluun liittyvät asiat, varsinkin kuin politiikan tiede on jotain kunnianarvoisempaa ja parempaa kuin lääketiede". Mutta erehtyy se viisaskin, joskus!