Artikkelit
Kliinisen fysiologian alueelliset palvelut, laadun valvonta ja konsultointi
31.08.1992, Juha Karvonen (toim): Alueeliset laboratoriopalvelut, STH:n julkaisuja 31/1992: 24-26
(ei kuvausta)
Kliinisen fysiologian alueelliset palvelut, laadun varmistus ja konsultointi
Tulosjohtaja Esko Länsimies KYS Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen osasto
Potilaskohtaisten tutkimusten tuottaminen voi tapahtua keskitetysti kliinisen fysiologian laboratoriossa tai hajautetusti poliklinikoilla, vuodeosastoilla tai "bed-side". Potilaskohtaisesti funktiotutkimukset voidaan tuottaa porrastetun, väestövastuisen terveydenhoitojärjestelmän sisällä eri tasoilla: terveyskeskuksessa, alue/keskussairaalassa tai yliopistosairaalassa.
Keskitetty vai hajautettu KLF-tutkimusten tuottaminen?
Onko panostettava kunkin klinikan omiin "elinkohtaisiin tutkimuslaboratorioihin" vai kaikki tutkimukset tarjoaviin "yleislaboratorioihin"? Vaihtoehdot eivät sulje toisiaan pois. Valinta on dynaaminen kunkin sairaalan/sairaanhoitopiirin alueella. Historiallinen kehitys tai yhden klinikan/laboratorion "edut" eivät saa olla järkevien ratkaisujen esteenä. Sairauskirjo, tutkimusindikaatiot ja laitteiston kehittyminen vaikuttavat asiaan. Päällekkäisyyksiä ei ole varaa pitää.
Jos keuhkoklinikka tarvitsee paljon spirometrioita, mutta ei kuitenkaan kykene palvelemaan koko sairaalan keuhkofunktiotarpeita, ei ole järkevää hajauttaa toimintoja. Jos urodynaamisia tutkimuksia tarvitaan vain urologisen yksikön potilaille, saattaa olla järkevää tutkimusten hajauttaminen sinne. Tosin modernin urodynaamisen laboratorion laitteisto vaatii jo niin paljon soft-ware-tuntemusta, että ratkaisu ei ole helppo.
Laadun valvonta? Self-referral?
Potilaskohtaisen toimintakokeen laatu sisältää inhimillisen tekijän huomioon ottamista paljon enemmän kuin näytekohtaisissa tutkimuksissa. Tutkimukset ovat aina yksilöllisiä ja tavanomaisia toistoja ei ole mahdollista tehdä, sarjatuotanto ei ole mahdollinen. Laboratorioiden menetelmäkohtaisissa lisensioinneissa tai auktorisoinneissa pääpaino on tiedollisten ja taidollisten tekijöiden arvioinneissa, jos lisensiointeihin mennään.
Jos potilaan hoidosta vastaava lääkäri tuottaa itse laboratorio- tai kliinis-fysiologisen tutkimuksen ja käyttää saamaansa tulosta potilaan tutkimuksessa ja hoidon arvioinnissa (self-referral), on erittäin vaikeaa löytää keinot laadun valvomiseen. Kun käyttäjänä ja tuottajana on kaksi eri lääkäriä, toimii kliininen fysiologi lähetteen tietojen ja potilaan tilanteen arvioivana konsulttina eli laadun varmistajana. Vastaavasti tutkimustuloksen saava ja hyödyntävä lääkäri toimii välittömänä laadun valvojana. Samaan, molemmille hyödylliseen laadun valvomiseen, ei ole mahdollista päästä millään viranomaisten käytössä olevalla keinolla.
Toisaalta rajan vetäminen potilaan normaalin kliinisen statuksen tekemisen apuvälineen ja kliinis-fysiologisen laboratoriotutkimuksen välille on vaikeaa. Onko EKG-tutkimus tai dynaaminen spirometria kliinikon työkalu vai erikseen tilattava laboratoriotutkimus?
Jos kliinisen fysiologian laboratorioille annetaan auktorisointi-oikeus, eli oikeus antaa terveyskeskukselle tai yksityislääkäriasemalle kelpuutus tehdä (maksusta) spirometrioita tai EKG-rekisteröintejä, niin pitäisikö tämä kelpuutus antaa myös verenpaineen mittaamiselle tai sydämen auskultoinnille? Eikö silloin myös keskussairaalan sisätautiylilääkärillä tulisi olla oikeus "auktorisoida" terveyskeskuksen lääkäri tai yksityislääkäri sisätautipotilaan anamneesin ottoon!?
Kilpailunrajoitusta vai potilasturvallisuutta?
Ensi vuoden alusta astuvat voimaan ETA-sopimuksen määräykset. Kilpailun pitäisi olla myös palvelualoilla rajoituksetonta. Entäpä, jos keskussairaalan kliininen fysiologi ei uudistakaan kilpailevan yksityislaboratorion kliinisen kuormituskokeen lisenssiä vedoten esimerkiksi siihen, että kokeessa oleva hoitaja ei ole riittävän koulutuksen omaava ja yksityislaboratorio valittaa kilpailuasiamiehelle? Onko erikoislääkäriyhdistysten laatimilla suosituksilla (KELA ML:39, 1984) sellainen arvovalta ja sitovuus, että ne kestävät oikeussalissa? Vai onko sillä, että mitään vaaratilanteita ei potilaille ole ilmaantunut, riittävä näyttö oikeudelle antaa lupa jatkaa tutkimusten tekoa?
Oma visioni on, että kliinisten laboratorioiden laadunvalvonta tulee tapahtumaan käräjäoikeuksissa. Kuntosalien kuntotestien ja kliinisten rasituskokeiden vaarallisuus tai vaarattomuus rinnastetaan ja asiakkaiden valinnat toimivat onnistumisen mittareina. Yksikin vahingonkorvausoikeudenkäynti on niin kallis, että yrittäjä on ulkona.
Laadukkuus tulee pitkällä tähtäyksellä olemaan ainoa myyntivaltti. siksi tutkimukseen, koulutukseen ja laadunvarmistusjärjestelmiin panostaminen on edelleen paikallaan. Viranomaisten toimesta tapahtuvan säätelyn ja ohjailun aika on peruuttamattomasti ohi. Terveys ja ennen kaikkea menetetyn terveyden palauttaminen on kansalaisille niin tärkeä asia, että laadusta ollaan valmiita maksamaan. Monissa asioissa kansallinen on valmis ja jopa halukaskin nenästä vedettäväksi, mutta ei omaa terveyttään koskevissa asioissa.
Tulosjohtaja Esko Länsimies KYS Kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen osasto
Potilaskohtaisten tutkimusten tuottaminen voi tapahtua keskitetysti kliinisen fysiologian laboratoriossa tai hajautetusti poliklinikoilla, vuodeosastoilla tai "bed-side". Potilaskohtaisesti funktiotutkimukset voidaan tuottaa porrastetun, väestövastuisen terveydenhoitojärjestelmän sisällä eri tasoilla: terveyskeskuksessa, alue/keskussairaalassa tai yliopistosairaalassa.
Keskitetty vai hajautettu KLF-tutkimusten tuottaminen?
Onko panostettava kunkin klinikan omiin "elinkohtaisiin tutkimuslaboratorioihin" vai kaikki tutkimukset tarjoaviin "yleislaboratorioihin"? Vaihtoehdot eivät sulje toisiaan pois. Valinta on dynaaminen kunkin sairaalan/sairaanhoitopiirin alueella. Historiallinen kehitys tai yhden klinikan/laboratorion "edut" eivät saa olla järkevien ratkaisujen esteenä. Sairauskirjo, tutkimusindikaatiot ja laitteiston kehittyminen vaikuttavat asiaan. Päällekkäisyyksiä ei ole varaa pitää.
Jos keuhkoklinikka tarvitsee paljon spirometrioita, mutta ei kuitenkaan kykene palvelemaan koko sairaalan keuhkofunktiotarpeita, ei ole järkevää hajauttaa toimintoja. Jos urodynaamisia tutkimuksia tarvitaan vain urologisen yksikön potilaille, saattaa olla järkevää tutkimusten hajauttaminen sinne. Tosin modernin urodynaamisen laboratorion laitteisto vaatii jo niin paljon soft-ware-tuntemusta, että ratkaisu ei ole helppo.
Laadun valvonta? Self-referral?
Potilaskohtaisen toimintakokeen laatu sisältää inhimillisen tekijän huomioon ottamista paljon enemmän kuin näytekohtaisissa tutkimuksissa. Tutkimukset ovat aina yksilöllisiä ja tavanomaisia toistoja ei ole mahdollista tehdä, sarjatuotanto ei ole mahdollinen. Laboratorioiden menetelmäkohtaisissa lisensioinneissa tai auktorisoinneissa pääpaino on tiedollisten ja taidollisten tekijöiden arvioinneissa, jos lisensiointeihin mennään.
Jos potilaan hoidosta vastaava lääkäri tuottaa itse laboratorio- tai kliinis-fysiologisen tutkimuksen ja käyttää saamaansa tulosta potilaan tutkimuksessa ja hoidon arvioinnissa (self-referral), on erittäin vaikeaa löytää keinot laadun valvomiseen. Kun käyttäjänä ja tuottajana on kaksi eri lääkäriä, toimii kliininen fysiologi lähetteen tietojen ja potilaan tilanteen arvioivana konsulttina eli laadun varmistajana. Vastaavasti tutkimustuloksen saava ja hyödyntävä lääkäri toimii välittömänä laadun valvojana. Samaan, molemmille hyödylliseen laadun valvomiseen, ei ole mahdollista päästä millään viranomaisten käytössä olevalla keinolla.
Toisaalta rajan vetäminen potilaan normaalin kliinisen statuksen tekemisen apuvälineen ja kliinis-fysiologisen laboratoriotutkimuksen välille on vaikeaa. Onko EKG-tutkimus tai dynaaminen spirometria kliinikon työkalu vai erikseen tilattava laboratoriotutkimus?
Jos kliinisen fysiologian laboratorioille annetaan auktorisointi-oikeus, eli oikeus antaa terveyskeskukselle tai yksityislääkäriasemalle kelpuutus tehdä (maksusta) spirometrioita tai EKG-rekisteröintejä, niin pitäisikö tämä kelpuutus antaa myös verenpaineen mittaamiselle tai sydämen auskultoinnille? Eikö silloin myös keskussairaalan sisätautiylilääkärillä tulisi olla oikeus "auktorisoida" terveyskeskuksen lääkäri tai yksityislääkäri sisätautipotilaan anamneesin ottoon!?
Kilpailunrajoitusta vai potilasturvallisuutta?
Ensi vuoden alusta astuvat voimaan ETA-sopimuksen määräykset. Kilpailun pitäisi olla myös palvelualoilla rajoituksetonta. Entäpä, jos keskussairaalan kliininen fysiologi ei uudistakaan kilpailevan yksityislaboratorion kliinisen kuormituskokeen lisenssiä vedoten esimerkiksi siihen, että kokeessa oleva hoitaja ei ole riittävän koulutuksen omaava ja yksityislaboratorio valittaa kilpailuasiamiehelle? Onko erikoislääkäriyhdistysten laatimilla suosituksilla (KELA ML:39, 1984) sellainen arvovalta ja sitovuus, että ne kestävät oikeussalissa? Vai onko sillä, että mitään vaaratilanteita ei potilaille ole ilmaantunut, riittävä näyttö oikeudelle antaa lupa jatkaa tutkimusten tekoa?
Oma visioni on, että kliinisten laboratorioiden laadunvalvonta tulee tapahtumaan käräjäoikeuksissa. Kuntosalien kuntotestien ja kliinisten rasituskokeiden vaarallisuus tai vaarattomuus rinnastetaan ja asiakkaiden valinnat toimivat onnistumisen mittareina. Yksikin vahingonkorvausoikeudenkäynti on niin kallis, että yrittäjä on ulkona.
Laadukkuus tulee pitkällä tähtäyksellä olemaan ainoa myyntivaltti. siksi tutkimukseen, koulutukseen ja laadunvarmistusjärjestelmiin panostaminen on edelleen paikallaan. Viranomaisten toimesta tapahtuvan säätelyn ja ohjailun aika on peruuttamattomasti ohi. Terveys ja ennen kaikkea menetetyn terveyden palauttaminen on kansalaisille niin tärkeä asia, että laadusta ollaan valmiita maksamaan. Monissa asioissa kansallinen on valmis ja jopa halukaskin nenästä vedettäväksi, mutta ei omaa terveyttään koskevissa asioissa.