Artikkelit

Perheväkivalta koskee kaikkiin

Perheväkivalta on tunnustettu vasta parin vuosikymmenen ajan todelliseksi ongelmaksi. Aluksi yleinen mielipide piti naista itseään syypäänä, kunnes väkivallan todellinen julmuus ja laajuus havahdutti muualla Euroopassa.

Suomessa vasta nyt, viimeisenä sivistysvaltioiden joukossa, nainen saa todellisen lain suojan, kun raiskaus kielletään myös avioliitossa.

Tuore selvitys Tukholmasta (Läkartidningen 41:3371, 1992) osoittaa, että vaimonsa pieksäjät ovat alkoholin suurkuluttajia. Viina villitsee hakkaamaan. Mutta hyvin usein myös hakattu vaimo on juoppo. Puolet sairaalaan paikattavaksi tulleista naisista oli humalassa ja neljänneksellä tunnistettiin alkoholismi.

Hakkaajista noin 90 prosenttia oli humalassa järjestäessään vaimoaan sairaalakuntoon. Melkoinen osa pahoinpitelyn vuoksi paikkailtavaksi joutuvista naisista ei kykene irrottautumaan pahoinpitelijästään tai yhdestä eroon päästyään oitis hakeutuu uuden pahoinpitelijän kumppaniksi.
Myös lääkeaineiden väärä käyttö on yleistä pahoinpitelyn uhriksi joutuvilla naisilla.

Sairaalassa käyntiin johtavaa pahoinpitelyä edeltävinä ja sitä seuraavina vuosina uhri on muidenkin sairaanhoitopalveluiden suurkuluttaja. Tukholmalaisessa aineistossa yhteiskunnan kustannukset olivat kolminkertaiset verrattuna muun syyn vuoksi tapaturmapoliklinikalle joutuneisiin naisiin.
Psykiatrisista vaivoista yleisin oli masennus eli depressio. Depressio voi johtua toistuvista pahoinpitelyistä. Yhtä mahdollista on myös, että masentunut potilas alistuu monotettavaksi eikä kykene irrottautumaan pahoinpitelijästään.

Pahoinpitelyyn syyllistyneillä miehillä oli lähes jokaisella jokin psykiatrinen häiriö. Pahoinpitelijöiden joukossa on huomattavan paljon itsemurhaa yrittäneitä. Hakkaajilla on usein huono itseluottamus ja kykenemättömyys kypsään suhteeseen naisen kanssa.

Kun oma käsitys itsestä vahvana perheen johtajana paljastuu valheeksi - kun sanat loppuvat, otetaan nyrkit avuksi.

Pahoinpitelijöillä on runsaasti muitakin rikoksia taustallaan, rattijuopumuksia jne. Vain yhdellä kahdeksasta pahoinpitelijästä ei todettu psyykkisiä vikoja.
Kuitenkin mitään tyypillistä pahoinpitelijän luonnetyyppiä ei voida osoittaa. Häiriöt ovat yleensä vaikeasti hoidettavia. Pahoinpitelijöiden testosteronihormonin määrät ovat normaalia suuremmat, kuten muillakin väkivaltarikollisilla.

Pahoinpitelijäkin tarvitsee apua. Rankaisu ei yksi riitä.
Kun lapsi näkee kotona isän lyövän äitiä, poika jatkaa samaa käytäntöä lyöden omaa kumppaniaan. Tytär alistuu herkemmin väkivallan kohteeksi naiseksi vartuttuaan. Hänen on myös vaikeampi irrottautua pahoinpitelijästään kuin sellaisen naisen, jonka lapsuudenkodissa ei ole tapeltu.
Puolet hakatuista naisista ja 80 prosenttia pahoinpitelevistä miehistä oli nähnyt kotonaan isän lyövän äitiä.

Perheväkivalta koskee siihen, jota lyödään, siihen, joka lyö ja siihen joka näkee. Myös yhteiskunta kärsii, taloudellisestikin. Perheväkivaltaan tulee kiinnittää huomiota. Sitä ei pidä sallia.
Neuvoloissa ja kouluissa, varusmiespalvelussa, työpaikoilla, lääkärin ja sosiaalitoimen vastaanotoilla on opetettava väkivallan tunnistaminen ja välttäminen.
Yhteiskunnan on ylläpidettävä turvakoteja. Alkoholin hintaa on nostettava ja edistettävä alkoholittomia yhdessäolon vaihtoehtoja, erityisesti nuorison parissa.
Pahoinpitelyyn syyllistyneille miehille on nimettävä tukiryhmät, joissa keskustellen ja aitoja miesten malleja opetellen väkivaltaisen käyttäytymisen malli on mahdollista purkaa pois.