Artikkelit
Auringonpilkut ja pitkäikäisyys
08.07.1993, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Auringonpilkut ja pitkäikäisyys
Ihmisen keskimääräinen ikä kuollessa on melko hyvä yleisen hyvinvoinnin ja terveydentilan mittari. Infektiosairauksien osalta lääketiede on saanut ainakin väliaikaisen voiton, tosin tuberkuloosin paluu ja immuunikato saattavat muuttaa tilannetta.
Nykyisin vanhenemiseen liittyvät taudit (sydänsairaudet, aivohalvaus, syöpä) ovat yleisimmät kuoleman aiheuttajat teollistuneissa maissa. Näiden tautien ilmaantuvuudessa tapahtuu vain vähän muutoksia, silti niihin kuolevien ihmisten keskimääräinen ikä on kasvanut.
Tämä suotuisa kehitys on haluttu liittää yleiseen hyvinvoinnin kasvuun, lääketieteen voitoksi jne. Yhdysvaltalainen tutkijaryhmä osoittaa kuitenkin tuoreessa tutkimuksessaan (Radiation Research, 1993: 312), että pitkäikäisyyden ja auringonpilkkujen määrän vaihtelujen välillä on ollut 300 vuoden ajan selvä yhteys.
Alhaisen aktiivisuuden jakson aikana syntyneet kuolevat muutamaa vuotta myöhemmin kuin auringon voimakkaan aktiivisuuden aikana syntyneet.
Tutkimusaineistoina käytettiin Yhdysvaltain edustajainhuoneen ja Englannin parlamentin jäseniä sekä Cambridgen yliopistossa valmistuneita. Heidän elämäkertatiedoistaan kirjattiin vain luonnollisen kuoleman kautta menehtyneet (ei sodissa kaatuneita jne).
Tilastoista kerättiin tiedot auringonpilkkujen esiintymisestä. Tutkijat testasivat kuhunkin syntymävuoteen liittyvän eliniän ja auringon aktiivisuuden välisen yhteyden perusteellisesti ja syvällisesti.
Auringonpiikuiksi kutsutuissa purkauksissa avaruuteen ryöpsähtää hyvin suuria määriä hiukkasia ja ionisoivaa säteilyä, jotka saattavat huonontaa kehittyvän sikiön soluja. Auringonpilkkujen jaksottaisuus näyttää synkronoituvan ällistyttävän tarkasti rappeumatautien aiheuttamaan kuolemaan.
1950-luvulta lähtien auringon aktiivisuus on ollut varsin voimakasta. Tutkijat ennakoivatkin, että tulevina vuosikymmeninä väestön "vanheneminen" saattaa pysähtyä tai jopa kääntyä lyhenemiseksi, ainakin tilapäisesti.
Uppsalan yliopiston syöpätutkijoiden raportti (Lancet, 27.3.1993) osoittaa, että Ruotsissa nuorten ikäryhmien sairastuminen syöpään on lisääntynyt, vaikka syöpäkuolleisuus on vähentynyt. 1950-luvulla syntyneet sairastuvat syöpään selvästi useammin kuin 1870-luvulla syntyneet. Naisilla alttius oli kaksinkertainen ja miehillä jopa kolminkertainen.
Tupakointitapojen muutos ei riittänyt selittämään havaittua lisääntymistä.
Elinympäristöömme näyttää siis tulleen syövän ilmaantumista suosivia tekijöitä. Ilman ja veden saastuminen, otsonikato sekä ravinnon yksipuolistuminen tulevat mieleeni, mutta yhdysvaltalaisten esittämä auringonpilkkuteoriakin sopii kuvaan.
Kasvuun perustuva länsimainen hyvinvointi-käsitys on tullut tiensä päähän. Linkolalaisen vaihtoehdon mukaiset ratkaisut elämäntavoissamme eivät välttämättä ole huononnuksia, edes terveydellisin mittarein arvioituna!
Ihmisen keskimääräinen ikä kuollessa on melko hyvä yleisen hyvinvoinnin ja terveydentilan mittari. Infektiosairauksien osalta lääketiede on saanut ainakin väliaikaisen voiton, tosin tuberkuloosin paluu ja immuunikato saattavat muuttaa tilannetta.
Nykyisin vanhenemiseen liittyvät taudit (sydänsairaudet, aivohalvaus, syöpä) ovat yleisimmät kuoleman aiheuttajat teollistuneissa maissa. Näiden tautien ilmaantuvuudessa tapahtuu vain vähän muutoksia, silti niihin kuolevien ihmisten keskimääräinen ikä on kasvanut.
Tämä suotuisa kehitys on haluttu liittää yleiseen hyvinvoinnin kasvuun, lääketieteen voitoksi jne. Yhdysvaltalainen tutkijaryhmä osoittaa kuitenkin tuoreessa tutkimuksessaan (Radiation Research, 1993: 312), että pitkäikäisyyden ja auringonpilkkujen määrän vaihtelujen välillä on ollut 300 vuoden ajan selvä yhteys.
Alhaisen aktiivisuuden jakson aikana syntyneet kuolevat muutamaa vuotta myöhemmin kuin auringon voimakkaan aktiivisuuden aikana syntyneet.
Tutkimusaineistoina käytettiin Yhdysvaltain edustajainhuoneen ja Englannin parlamentin jäseniä sekä Cambridgen yliopistossa valmistuneita. Heidän elämäkertatiedoistaan kirjattiin vain luonnollisen kuoleman kautta menehtyneet (ei sodissa kaatuneita jne).
Tilastoista kerättiin tiedot auringonpilkkujen esiintymisestä. Tutkijat testasivat kuhunkin syntymävuoteen liittyvän eliniän ja auringon aktiivisuuden välisen yhteyden perusteellisesti ja syvällisesti.
Auringonpiikuiksi kutsutuissa purkauksissa avaruuteen ryöpsähtää hyvin suuria määriä hiukkasia ja ionisoivaa säteilyä, jotka saattavat huonontaa kehittyvän sikiön soluja. Auringonpilkkujen jaksottaisuus näyttää synkronoituvan ällistyttävän tarkasti rappeumatautien aiheuttamaan kuolemaan.
1950-luvulta lähtien auringon aktiivisuus on ollut varsin voimakasta. Tutkijat ennakoivatkin, että tulevina vuosikymmeninä väestön "vanheneminen" saattaa pysähtyä tai jopa kääntyä lyhenemiseksi, ainakin tilapäisesti.
Uppsalan yliopiston syöpätutkijoiden raportti (Lancet, 27.3.1993) osoittaa, että Ruotsissa nuorten ikäryhmien sairastuminen syöpään on lisääntynyt, vaikka syöpäkuolleisuus on vähentynyt. 1950-luvulla syntyneet sairastuvat syöpään selvästi useammin kuin 1870-luvulla syntyneet. Naisilla alttius oli kaksinkertainen ja miehillä jopa kolminkertainen.
Tupakointitapojen muutos ei riittänyt selittämään havaittua lisääntymistä.
Elinympäristöömme näyttää siis tulleen syövän ilmaantumista suosivia tekijöitä. Ilman ja veden saastuminen, otsonikato sekä ravinnon yksipuolistuminen tulevat mieleeni, mutta yhdysvaltalaisten esittämä auringonpilkkuteoriakin sopii kuvaan.
Kasvuun perustuva länsimainen hyvinvointi-käsitys on tullut tiensä päähän. Linkolalaisen vaihtoehdon mukaiset ratkaisut elämäntavoissamme eivät välttämättä ole huononnuksia, edes terveydellisin mittarein arvioituna!