Artikkelit
Vanhuudelle löydettävä aivan uusia merkityksiä
09.04.2001, Helsingin Sanomat
Naturen juttu (Jared Diamond, 29.3.2001) puheen ja kirjoittamisen sekä vanhuuden merkityksestä.
Ihminen ja eräät muut lajit siirtävät tietonsa seuraavalle sukupolvelle geeniensä lisäksi myös puhuttuna. Siksi vuosimiljoonainen ihmisen evoluutio suosi lisääntymiskyvyn päättymisen jälkeen elämistä, vanhuutta. Tämän elämänvaiheen merkitys näkyy esimerkiksi valailla, joilla ryhmän johtajanaaraat elävät jopa vuosikymmeniä menopaussin jälkeen.
Kalifornialainen fysiologi Jared Diamond (Nature 29.3.2001) toteaa, että kivikautisissa kulttuureissa (viimeiset alkuperäiset Uudessa-Guineassa ja Australiassa) vanhojen asema poikkeaa nykyisen läntisen kulttuurin yhteisöissä elävien vanhusten asemasta.
Vanhat elävät integroituina omaan kasvu- ja elinpiiriinsä. Nuoret sukulaiset hoitavat avun tarpeessa olevat vanhuksensa, jopa pureskelevat ruuan heidän puolestaan. Vanhat ovat kirjoitustaitoa edeltävien yhteisöjen tietovarasto. Erityisesti kriisiajoista säilyneet vanhukset kantavat tietoa siitä, miten kriiseistä selviydyttiin (ilmastohäiriöt, kato, nälkä).
Suurin osa ihmisten yhteisöistä (99,9 prosenttia) on elänyt ilman luku- ja kirjoitustaitoa. Kirjoitus- ja lukutaidon keksimisen jälkeen tieto säilyy ja siirtyy kirjoitettuna.
Siksi moderni yhteiskunta ei tästä näkökulmasta arvioiden tarvitse vanhoja ihmisiä, he ovat tulleet evoluution näkökulmasta tarpeettomiksi. He itse ja heidän hoitajansa tietävät tämän.
Onko prionisairauksien ja dementioiden ilmaantuminen evoluution vääjäämätön keino poistaa tarpeeton ihmislajista? Riittääkö muutama vuosituhatta Kirjoittavan ihmisen elämää kääntämään Puhuvan ihmisen muutaman miljoonan vuoden evoluution suunnan niin, että vanhat poistuvat tarpeettomina joukostamme?
Vanhuudelle ja vanhoille on löydettävä tämän tietopankkimerkityksen sijaan jokin muu merkitys. Kunkin arvo itsessään on mahdollinen vain silloin, kun on työikäisten sukupolvia, jotka jaksavat ja pystyvät huolehtimaan sekä lastensa että vanhustensa hoidosta. Nykyisen ja ennakoitavissa olevan väestörakenteen aikana ei tätä mahdollisuutta ole.
Kalifornialainen fysiologi Jared Diamond (Nature 29.3.2001) toteaa, että kivikautisissa kulttuureissa (viimeiset alkuperäiset Uudessa-Guineassa ja Australiassa) vanhojen asema poikkeaa nykyisen läntisen kulttuurin yhteisöissä elävien vanhusten asemasta.
Vanhat elävät integroituina omaan kasvu- ja elinpiiriinsä. Nuoret sukulaiset hoitavat avun tarpeessa olevat vanhuksensa, jopa pureskelevat ruuan heidän puolestaan. Vanhat ovat kirjoitustaitoa edeltävien yhteisöjen tietovarasto. Erityisesti kriisiajoista säilyneet vanhukset kantavat tietoa siitä, miten kriiseistä selviydyttiin (ilmastohäiriöt, kato, nälkä).
Suurin osa ihmisten yhteisöistä (99,9 prosenttia) on elänyt ilman luku- ja kirjoitustaitoa. Kirjoitus- ja lukutaidon keksimisen jälkeen tieto säilyy ja siirtyy kirjoitettuna.
Siksi moderni yhteiskunta ei tästä näkökulmasta arvioiden tarvitse vanhoja ihmisiä, he ovat tulleet evoluution näkökulmasta tarpeettomiksi. He itse ja heidän hoitajansa tietävät tämän.
Onko prionisairauksien ja dementioiden ilmaantuminen evoluution vääjäämätön keino poistaa tarpeeton ihmislajista? Riittääkö muutama vuosituhatta Kirjoittavan ihmisen elämää kääntämään Puhuvan ihmisen muutaman miljoonan vuoden evoluution suunnan niin, että vanhat poistuvat tarpeettomina joukostamme?
Vanhuudelle ja vanhoille on löydettävä tämän tietopankkimerkityksen sijaan jokin muu merkitys. Kunkin arvo itsessään on mahdollinen vain silloin, kun on työikäisten sukupolvia, jotka jaksavat ja pystyvät huolehtimaan sekä lastensa että vanhustensa hoidosta. Nykyisen ja ennakoitavissa olevan väestörakenteen aikana ei tätä mahdollisuutta ole.