Artikkelit
Kuntoliikunnan vaikutus lievästi kohonneeseen verenpaineeseen keski-ikäisillä miehillä
02.01.1984, Liikuntatieteellisen seuran julkaisu 97: 36-37 (& K. Kukkonen, R. Rauramaa, E. Voutilainen
Liikuntatieteellinen tutkimus Suomessa 1982
Kuntoliikunnan vaikutus lievästi kohonneeseen verenpaineeseen keski-ikäisillä miehillä
Lähde:
Physical training of middle-aged men with borderline hypertension. Annals of clinical research 34 (1982) suppl.139-145
Tausta ja tarkoitus
Lievästi kohonnut verenpaine on varsin yleistä keski-ikäisillä. Verenpaineen lääkehoito saattaa aiheuttaa sivuvaikutuksia, joten muita, ei-lääkkeellisiä hoitokeinoja on syytä ensin kokeilla. Liikunnalla näyttää olevan alentava vaikutus erityisesti rasituksenaikaiseen verenpaineeseen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli seurata lievästi kohonneesta verenpaineesta kärsivien keski-ikäisten miesten neljän kuukauden pituista kuntoliikuntaharjoittelua.
Materiaali ja menetelmät
Tutkimukseen hyväksyttiin 59 30-50-vuotiasta miestä, joilla oli todettu kohonneita verenpainearvoja työterveyshuollossa. Heidän verenpainettaan seurattiin 9 kk:n ajan, jonka jälkeen 34 henkilöä luokiteltiin normaaliverenpaineisiksi, koska heillä ei seurannan aikana ollut enää kohonneita verenpainearvoja. Loput 25 henkeä luokiteltiin ns. rajatilaverenpaineisiksi, joilla oli ajoittain ollut kohonneita verenpainearvoja. Koko tutkimusjoukko jaettiin arpomalla liikuntaryhmään (13 verenpaineista ja 17 normaalipaineista) ja kontrolliryhmään (12 verenpaineista ja 17 normaalipaineista). Kuntoliikuntaharjoittelu kesti 4 kk, jolloin aluksi 2 kk:n ajan oli valvottua polkupyöräergometriharjoittelua 3 kertaa viikossa 50 min kerrallaan. Toiset 2 kk koehenkilöt harjoittelivat yksilöllisesti määrätyn ohjelman mukaisesti (hiihto, kävely-hölkkä). Verenpainetta, maksimaalista hapenkulutusta sekä veren rasva-aineita mitattiin ennen liikuntajakson alkua, sen kestettyä 2 kk sekä lopussa.
Päätulokset
Arvioitu maksimaalinen hapenkulutus (polkupyöräergometri) suureni merkitsevästi 2 kk:n polkupyöräharjoittelun jälkeen (verenpaineisilla 41 ± 2 ml/kg x min 45 ± 2:n ja normaalipaineisilla vastaavasti 42 ± 1 47 + 2:n) (keskiarvo ± SE) ja pysyi tällä samalla tasolla seuraavien 2 kk:n ajan. Miehet eivät tutkimuksen alkaessa olleet liikapainoisia eikä liikuntaharjoittelun aikana painossa tapahtunut muutoksia. 4 kk:n seurantajakson aikana diastolinen verenpaine levossa pieneni merkitsevästi verenpaineisilla ja normaalipaineisilla sekä liikunta että myös kontrolliryhmässä. Harjoittelujakson jälkeen verenpaineisilla systolinen ja diastolinen verenpaine levossa olivat edelleen normaalipaineisilla suurempia. 50 minuutin polkupyöräergometriharjoittelun aikan mitattu diastolinen paine laski merkitsevästi verenpaineisilla 2 kk:n harjoittelun jälkeen, jolloin rasituksenaikaisessa diastolisessa paineessa ei ollut eroa verenpaineisen ja normaalipaineisen liikuntaryhmän välillä.
Veren lipoproteiineista HDL-kolesteroli ei noussut liikuntaryhmillä harjoittelun jälkeen. Myöskään muissa lipoproteiiniryhmissä (kolesteroli ja triglyseridit LDL- ja VLDL-alaluokissa) ei tapahtunut merkitseviä muutoksia liikunta- ja kontrolliryhmän välillä verenpaineisilla tai normaalipaineisilla.
Liikuntaharjoittelujakson aikana yhteensä viisi henkilöä lopetti tutkimusohjelman (1 verenpaineinen ja 3 normaalipaineista liikuntaryhmässä sekä 1 normaalipaineinen kontrolliryhrrässä).
Johtopäätökset ja pohdinta
Lepoverenpaineen lasku sekä alkuseurannan että liikuntaharjoittelun aikana kaikilla tutkimukseen osallistuneilla kuvastaa osittain verenpaineen suurta biologista vaihtelua sekä korostaa toistuvien verenpainemittausten tekemistä ennen mahdollisen lääkehoidon aloittamista. Tässä tutkimuksessa rasittavuudeltaan kohtuullinen säännöllinen kuntoliikunta ei aiheuttanut muutoksia lepoverenpaineessa, mutta ergometriharjoituksen aikainen diastolinen verenpaine laski verenpaineisilla. Täten liikunnalla voisi olla merkitystä nimenomaan työnaikaisten verenpainekuormitushuippujen alentamisessa henkilöillä, joilla on lievästi kohonnut verenpaine.
Vaikka fyysinen suorituskyky parani liikuntaharjoittelun jälkeen, veren rasva-aineissa ei tapahtunut odotettua HDL-kolesterolin nousua. HDL-kolesteroli oli ns. suuritiheyksinen kolesteroli, jonka suurella määrällä on väestötutkimuksissa osoitettu olevan yhteys pienentyneeseen sepelvaltimotautisairastumisvaaraan ja jonka on osoitettu suurenevan merkitsevästi jo rasittavuudeltaan kohtuullisen kävelyhölkkä-kuntoilun jälkeen (Huttunen ym., Circulation 1979:60:1229). Mahdollisesti tässä verenpainetutkimuksessa käytetty ergometriharjoittelu oli intensiteetiltään liiankin suuri ja harjoittelun toistotiheys liian vähäinen suotuisia veren lipoproteiinimuutoksia ajatellen. Toisaalta on myös tutkimustuloksia, joissa vasta noin 50 km hölkkää viikossa aiheuttaa HDL-kolesterolin suurenemisen. Lisäksi lievä verenpainetauti voi olla yhteydessä rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin, ja tällaisten henkilöiden rasva-aineenvaihdunnan vaste liikunnalle voi poiketa terveistä henkilöistä.
Merkitys käytännön liikuntatoiminnan kannalta
Yksilöllisesti annosteltu rasittavuudeltaan kohtuullinen säännöllinen kuntoliikunta soveltuu myös keski-ikäisille lievästä verenpainetaudista kärsiville eikä aiheuta liiallista tai vaarallista verenpaineen kohoamista liikunnan aikana.
Muut julkaisut tutkimuksesta
Kukkonen, K., Physical fitness and cardiovascular risk factors in the middle-aged. Kuopion korkeakoulun julkaisuja, Lääketiede, Sarja Alkuperäisjulkaisut 5/1982. Kuopio 1982.
Rauramaa, R., Salonen, J.T., Kukkonen, K., Voutilainen, E., Länsimies, E., Effects of physical training on blood pressure and serum lipoproteins in middle-aged men with borderline hypertension. Kirjassa: Atherosclerosis VI: Proceedings of the Sixth International Symposium. F.C. Schettler, A.M. Gotto, C. Middlehof
Lähde:
Physical training of middle-aged men with borderline hypertension. Annals of clinical research 34 (1982) suppl.139-145
Tausta ja tarkoitus
Lievästi kohonnut verenpaine on varsin yleistä keski-ikäisillä. Verenpaineen lääkehoito saattaa aiheuttaa sivuvaikutuksia, joten muita, ei-lääkkeellisiä hoitokeinoja on syytä ensin kokeilla. Liikunnalla näyttää olevan alentava vaikutus erityisesti rasituksenaikaiseen verenpaineeseen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli seurata lievästi kohonneesta verenpaineesta kärsivien keski-ikäisten miesten neljän kuukauden pituista kuntoliikuntaharjoittelua.
Materiaali ja menetelmät
Tutkimukseen hyväksyttiin 59 30-50-vuotiasta miestä, joilla oli todettu kohonneita verenpainearvoja työterveyshuollossa. Heidän verenpainettaan seurattiin 9 kk:n ajan, jonka jälkeen 34 henkilöä luokiteltiin normaaliverenpaineisiksi, koska heillä ei seurannan aikana ollut enää kohonneita verenpainearvoja. Loput 25 henkeä luokiteltiin ns. rajatilaverenpaineisiksi, joilla oli ajoittain ollut kohonneita verenpainearvoja. Koko tutkimusjoukko jaettiin arpomalla liikuntaryhmään (13 verenpaineista ja 17 normaalipaineista) ja kontrolliryhmään (12 verenpaineista ja 17 normaalipaineista). Kuntoliikuntaharjoittelu kesti 4 kk, jolloin aluksi 2 kk:n ajan oli valvottua polkupyöräergometriharjoittelua 3 kertaa viikossa 50 min kerrallaan. Toiset 2 kk koehenkilöt harjoittelivat yksilöllisesti määrätyn ohjelman mukaisesti (hiihto, kävely-hölkkä). Verenpainetta, maksimaalista hapenkulutusta sekä veren rasva-aineita mitattiin ennen liikuntajakson alkua, sen kestettyä 2 kk sekä lopussa.
Päätulokset
Arvioitu maksimaalinen hapenkulutus (polkupyöräergometri) suureni merkitsevästi 2 kk:n polkupyöräharjoittelun jälkeen (verenpaineisilla 41 ± 2 ml/kg x min 45 ± 2:n ja normaalipaineisilla vastaavasti 42 ± 1 47 + 2:n) (keskiarvo ± SE) ja pysyi tällä samalla tasolla seuraavien 2 kk:n ajan. Miehet eivät tutkimuksen alkaessa olleet liikapainoisia eikä liikuntaharjoittelun aikana painossa tapahtunut muutoksia. 4 kk:n seurantajakson aikana diastolinen verenpaine levossa pieneni merkitsevästi verenpaineisilla ja normaalipaineisilla sekä liikunta että myös kontrolliryhmässä. Harjoittelujakson jälkeen verenpaineisilla systolinen ja diastolinen verenpaine levossa olivat edelleen normaalipaineisilla suurempia. 50 minuutin polkupyöräergometriharjoittelun aikan mitattu diastolinen paine laski merkitsevästi verenpaineisilla 2 kk:n harjoittelun jälkeen, jolloin rasituksenaikaisessa diastolisessa paineessa ei ollut eroa verenpaineisen ja normaalipaineisen liikuntaryhmän välillä.
Veren lipoproteiineista HDL-kolesteroli ei noussut liikuntaryhmillä harjoittelun jälkeen. Myöskään muissa lipoproteiiniryhmissä (kolesteroli ja triglyseridit LDL- ja VLDL-alaluokissa) ei tapahtunut merkitseviä muutoksia liikunta- ja kontrolliryhmän välillä verenpaineisilla tai normaalipaineisilla.
Liikuntaharjoittelujakson aikana yhteensä viisi henkilöä lopetti tutkimusohjelman (1 verenpaineinen ja 3 normaalipaineista liikuntaryhmässä sekä 1 normaalipaineinen kontrolliryhrrässä).
Johtopäätökset ja pohdinta
Lepoverenpaineen lasku sekä alkuseurannan että liikuntaharjoittelun aikana kaikilla tutkimukseen osallistuneilla kuvastaa osittain verenpaineen suurta biologista vaihtelua sekä korostaa toistuvien verenpainemittausten tekemistä ennen mahdollisen lääkehoidon aloittamista. Tässä tutkimuksessa rasittavuudeltaan kohtuullinen säännöllinen kuntoliikunta ei aiheuttanut muutoksia lepoverenpaineessa, mutta ergometriharjoituksen aikainen diastolinen verenpaine laski verenpaineisilla. Täten liikunnalla voisi olla merkitystä nimenomaan työnaikaisten verenpainekuormitushuippujen alentamisessa henkilöillä, joilla on lievästi kohonnut verenpaine.
Vaikka fyysinen suorituskyky parani liikuntaharjoittelun jälkeen, veren rasva-aineissa ei tapahtunut odotettua HDL-kolesterolin nousua. HDL-kolesteroli oli ns. suuritiheyksinen kolesteroli, jonka suurella määrällä on väestötutkimuksissa osoitettu olevan yhteys pienentyneeseen sepelvaltimotautisairastumisvaaraan ja jonka on osoitettu suurenevan merkitsevästi jo rasittavuudeltaan kohtuullisen kävelyhölkkä-kuntoilun jälkeen (Huttunen ym., Circulation 1979:60:1229). Mahdollisesti tässä verenpainetutkimuksessa käytetty ergometriharjoittelu oli intensiteetiltään liiankin suuri ja harjoittelun toistotiheys liian vähäinen suotuisia veren lipoproteiinimuutoksia ajatellen. Toisaalta on myös tutkimustuloksia, joissa vasta noin 50 km hölkkää viikossa aiheuttaa HDL-kolesterolin suurenemisen. Lisäksi lievä verenpainetauti voi olla yhteydessä rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin, ja tällaisten henkilöiden rasva-aineenvaihdunnan vaste liikunnalle voi poiketa terveistä henkilöistä.
Merkitys käytännön liikuntatoiminnan kannalta
Yksilöllisesti annosteltu rasittavuudeltaan kohtuullinen säännöllinen kuntoliikunta soveltuu myös keski-ikäisille lievästä verenpainetaudista kärsiville eikä aiheuta liiallista tai vaarallista verenpaineen kohoamista liikunnan aikana.
Muut julkaisut tutkimuksesta
Kukkonen, K., Physical fitness and cardiovascular risk factors in the middle-aged. Kuopion korkeakoulun julkaisuja, Lääketiede, Sarja Alkuperäisjulkaisut 5/1982. Kuopio 1982.
Rauramaa, R., Salonen, J.T., Kukkonen, K., Voutilainen, E., Länsimies, E., Effects of physical training on blood pressure and serum lipoproteins in middle-aged men with borderline hypertension. Kirjassa: Atherosclerosis VI: Proceedings of the Sixth International Symposium. F.C. Schettler, A.M. Gotto, C. Middlehof