Artikkelit

Lapsi sodan välikappaleena

Viime vuosina on maailmassa käyty paljon sotia, joissa lapsia on käytetty mitä moninaisimpiin sotatehtäviin suuren isänmaallisen aatteen velvoittamina. Iranilaiset varustivat lapset kaulasta riippuvalla paratiisin avaimella ja lähettivät heidät etulinjaan taistelemaan Irakia vastaan. Kuollessaan suuressa isänmaallisessa sodassa he uskoivat avaimen avulla pääsevänsä paratiisiin, näin imaami Khomeini heille lupasi. Punaisten Khmerien hirmuteot toteuttaneet "sotilaat" olivat 10-15-vuotiaita lapsia.

Israelin ja Palestinan lapset ovat vuosikymmeniä eläneet alueilla, joissa sotatila ja siihen liittyvä väkivalta ovat olleet osa lapsen jokapäiväistä elämää. Näiden alueiden lapset kärsivät monenlaisista peloista. Oma turvattomuus on suurin epävarmuutta ja pelkoja aiheuttava tekijä. Näillä lapsilla on todettu monenlaisia muitakin psyykkisiä häiriöitä, esim. univaikeuksia, painajaisia, väkivaltaista käyttäytymistä ja vetäytymistä ihmissuhteista. Lapset kantavat myös suurta huolta perheensä ja omasta tulevaisuudesta.

Tämänkaltainen tilanne kasvattaa sukupolven, joka näkee ja oppii väkivallan tärkeimpänä ongelmien ratkaisutapana. Myös Pohjois-Irlannin sotaakäyvien alueiden lasten tutkimus tuo esiin samanlaisia ongelmia. Tällaisilla alueilla kasvaneet lapset eivät ole kokeneet rauhantilaa eikä sen suomia kasvun mahdollisuuksia. Entisen Jugoslavian sotatanhuvilla lapset elävät nälän ja kuolemanpelon keskellä. Heistä on tulossa seuraava kauhun ja epänormaalin elinympäristön kasvattama sukupolvi Eurooppaan.

Suomessa siirrettiin sodan aikana kymmeniätuhansia lapsia Ruotsiin suojaan sodalta. He kertoivat 40 vuotta tapahtuman jälkeen kyselytutkimuksessa muistikuvia sodasta. Heille ilmaantui pelkoreaktioita vielä pitkään turvaan siirtämisen jälkeenkin. Suomeen sota-ajaksi jääneitä lapsia haastateltaessa on käynyt ilmi, että he näkevät vieläkin unissaan pommikoneita, jotka pudottavat pommejaan heidän maatessaan pellon ojassa "suojassa" ja kokevat yhä uudelleen samat kauhut. He saattavat muistaa pelonsekaiset koulumatkat, joihin liittyi desanttivaara ja epätoivoiset muistikuvat siitä mitä desantit olivat joillekin heidän ystävilleen tehneet.

Ne sota-ajan lapset, jotka lähetettiin Ruotsiin pois sodan jaloista, ovat selvinneet elämässään ainakin yhtä hyvin kuin ne lapset, jotka olivat sodan aikana Suomessa. Väkivallan keskellä elämistä pidetään lapsen kehitykselle jopa vahingollisempana kuin eroa vanhemmista, etenkin jos lapsella on käytössään hänestä huolehtivia muita läheisiä aikuisia eron aikana.

Suomessa toisen maailmansodan aikana sotilaspoikana toimineet ovat järjestäytyneet. He muistelevat lapsuutensa erikoista aikaa. Nämä nyt vankkaan miehen ikään ehtineet toimivat sota-aikoina nuorukaisina, miltei lapsina, sota- ja kotirintamilla vastuullisissa tehtävissä. Maanpuolustus on hieno ja tärkeä asia, mutta sen osittainenkin sälyttäminen lasten harteille ei ole oikein. Mikäli aikuisten maailma toimii siten, että sota on väistämätön, on turvattava etteivät lapset ainakaan joudu osallistumaan sotaan. Sotakokemukset sinänsä ja niiden aiheuttamat jälkiseuraamukset saattavat haitata yksilön psykososiaalista elämää hänen loppuikänsä.

Myös vastuun taakka voi aiheuttaa peruuttamattomia haittoja lasten elämään. Meiltä puuttuu selvitys siitä, mitä on tapahtunut suomalaisille sotilaspojille. Nyt hengissä olevat ja arvostuksen ansainneet ovat vain osa kaikista - moniko sotilaspojista uupui ennen aikojaan?

EILA RÄSÄNEN professori, Kuopio
ESKO LANSIMIES dosentti, Kuopio