Artikkelit
Onko kaikki äidit tutkittava ultraäänellä?
03.01.1994, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Onko kaikki äidit tutkittava ultraäänellä?
Terveydenhuollon yhteiskunnalle aiheuttamia kustannuksia on vähennettävä. Joudumme tarkastamaan kaikki toimintamme ja osoittamaan, että yhteiskunnan panostuksesta on vastaava hyöty, mieluiten lisäarvoa. Mikään kansalaisen ja potilaan hyväksi pystytetty rutiini ei ole niin pyhä, ettei sitä voida ja sitä tuleekin tarkastella kriittisesti!
Meille Suomessa äitiys- ja lastenhuolto on ollut erityisen kehittämisen kohteena. Kenties juuri siksi lapsi- ja äitiyskuolleisuus on meillä maailman alhaisimpia. Onko normaalisti etenevän, terveen äidin raskaus ajan seurantaa ja hoitoa mahdollista vielä parantaa nyt niin muodikkaiden ultraäänitutkimusten avulla?
Vastausta tähän etsittiin hyvin laajassa ja täsmällisesti toteutetussa tutkimuksessa Yhdysvalloissa. Tulokset raportoitiin maailman parhaassa lääketieteellisessä aikakausilehdessä (New England Journal of Medicine) 16.9.1993.
Tutkimukseen osallistui yli 100 äitiyspoliklinikkaa ja neuvolaa. Noin 55000 raskaana olevasta valittiin 15500 tervettä äitiä, joista satunnaistetusti puolelle tehtiin ultraäänitutkimus raskauden viidennen ja kahdeksannen kuukauden aikana.
Toiselle puolikkaalle tehtiin ultraäänitutkimus vain tarvittaessa, eli kun raskautta hoitava lääkäri näki sen tarpeelliseksi. Verrokeille tehtiin keskimäärin 0.6 tutkimusta eli kuitenkin useammalle kuin joka toiselle tehtiin yksi ultraäänitutkimus raskauden aikana.
Seulonta- ja verrokkiryhmien äidit eivät eronneet toisistaan minkään tutkimuksen ominaisuuden suhteen (ikä, aikaisempien raskauksien määrä, koulutus, tupakointi jne). Sikiön tai vastasyntyneen kuolema tai vakava sairaus ilmeni alle 2 %:lla molemmissa ryhmissä. Myöskään vähäisten sairauksien määrissä tai syntymäpainoissa, synnytysten ennenaikaisuudessa tai muissakaan suhteissa ryhmät eivät eronneet toisistaan.
Raskauksien keskeytys oli molemmissa ryhmissä hyvin vähäistä, noin yhden promillen luokka, kun vastaava luku meillä Suomessa on moninkertainen. Tämä ero selittänee sen, että Suomessa tehdyn selvityksen mukaan oli mahdollista kaikille raskaana oleville rutiinimaisesti tehdyn ultraäänitutkimuksen avulla vähentää syntymään liittyvä lapsikuolleisuus puoleen (9 promillesta 4,6 promilleen).
Tutkijat päätyvätkin ehdottamaan, että Yhdysvalloissa ei toteuteta kaikkien äitien ultraääniseulontaa, vaan kohdennetaan tutkimukset niihin, joilla on siihen lääketieteellinen syy. Näin arvioitiin säästettävän vuosittain 500 miljoonaa dollaria.
Jos arviota sovelletaan meille, voitaisiin terveydenhuollon menoja säästää koko Suomessa noin 10 miljoonan markan luokkaa ja Kuopiossa noin 500000 markkaa vuodessa.
Terveydenhuollon yhteiskunnalle aiheuttamia kustannuksia on vähennettävä. Joudumme tarkastamaan kaikki toimintamme ja osoittamaan, että yhteiskunnan panostuksesta on vastaava hyöty, mieluiten lisäarvoa. Mikään kansalaisen ja potilaan hyväksi pystytetty rutiini ei ole niin pyhä, ettei sitä voida ja sitä tuleekin tarkastella kriittisesti!
Meille Suomessa äitiys- ja lastenhuolto on ollut erityisen kehittämisen kohteena. Kenties juuri siksi lapsi- ja äitiyskuolleisuus on meillä maailman alhaisimpia. Onko normaalisti etenevän, terveen äidin raskaus ajan seurantaa ja hoitoa mahdollista vielä parantaa nyt niin muodikkaiden ultraäänitutkimusten avulla?
Vastausta tähän etsittiin hyvin laajassa ja täsmällisesti toteutetussa tutkimuksessa Yhdysvalloissa. Tulokset raportoitiin maailman parhaassa lääketieteellisessä aikakausilehdessä (New England Journal of Medicine) 16.9.1993.
Tutkimukseen osallistui yli 100 äitiyspoliklinikkaa ja neuvolaa. Noin 55000 raskaana olevasta valittiin 15500 tervettä äitiä, joista satunnaistetusti puolelle tehtiin ultraäänitutkimus raskauden viidennen ja kahdeksannen kuukauden aikana.
Toiselle puolikkaalle tehtiin ultraäänitutkimus vain tarvittaessa, eli kun raskautta hoitava lääkäri näki sen tarpeelliseksi. Verrokeille tehtiin keskimäärin 0.6 tutkimusta eli kuitenkin useammalle kuin joka toiselle tehtiin yksi ultraäänitutkimus raskauden aikana.
Seulonta- ja verrokkiryhmien äidit eivät eronneet toisistaan minkään tutkimuksen ominaisuuden suhteen (ikä, aikaisempien raskauksien määrä, koulutus, tupakointi jne). Sikiön tai vastasyntyneen kuolema tai vakava sairaus ilmeni alle 2 %:lla molemmissa ryhmissä. Myöskään vähäisten sairauksien määrissä tai syntymäpainoissa, synnytysten ennenaikaisuudessa tai muissakaan suhteissa ryhmät eivät eronneet toisistaan.
Raskauksien keskeytys oli molemmissa ryhmissä hyvin vähäistä, noin yhden promillen luokka, kun vastaava luku meillä Suomessa on moninkertainen. Tämä ero selittänee sen, että Suomessa tehdyn selvityksen mukaan oli mahdollista kaikille raskaana oleville rutiinimaisesti tehdyn ultraäänitutkimuksen avulla vähentää syntymään liittyvä lapsikuolleisuus puoleen (9 promillesta 4,6 promilleen).
Tutkijat päätyvätkin ehdottamaan, että Yhdysvalloissa ei toteuteta kaikkien äitien ultraääniseulontaa, vaan kohdennetaan tutkimukset niihin, joilla on siihen lääketieteellinen syy. Näin arvioitiin säästettävän vuosittain 500 miljoonaa dollaria.
Jos arviota sovelletaan meille, voitaisiin terveydenhuollon menoja säästää koko Suomessa noin 10 miljoonan markan luokkaa ja Kuopiossa noin 500000 markkaa vuodessa.