Artikkelit
Mietteitä Suomen Ortodoksisen kirkkokunnan väestötilastosta 1983
03.01.1984, Aamun Koitto 78: 281
Pohdinta ortodoksisen seurakunnan jäsenmäärän tiimoilta
Mietteitä Suomen Ortodoksisen kirkkokunnan väestötilastosta 1983
Vuosittain Aamun Koitossa julkaistava väestötilasto on mielenkiintoinen, jos sitä tarkastelee huolellisesti. Seuraavassa esitän eräitä ajatuksia, jotka sitä tilastoa tarkastellessa tulevat mieleeni. Osittain näkemysten pohjana ovat ne päätelmät, joihin päädyin 1970-luvun alussa Turun seurakunnassa tehdyistä tilastoista ja ennusteista.
1. Tilaston sarakkeiden otsikointi on asenteellinen, vierekkäin on käytetty kirkkokuntaan "Liitetyt" ja kirkkokunnasta "Eronneet". Tulee käyttää samaa verbimuotoa, siis erotetut/liitetyt tai eronneet/ liittyneet.
2. Luonnollinen väestönkasvu tarkoittaa kuolleiden ja syntyneiden välistä eroa. Jos syntyneitä on enemmän kuin kuolleita, puhutaan väestönkasvusta ja päinvastoin. Suomessa kokonaisuudessaan väestön luonnollinen kasvu on yksi maailman pienimmistä, vain 4.1/1000 asukasta. Siis tuhannen kansalaisen joukko tuottaa vain noin neljä lasta enemmän kuin tuosta joukosta kuolevien luku on. Euroopassa on vain Neuvosto-Eestissä ja muissa Balkanin maissa tuotakin pienempi luonnollinen väestönkasvu. Suomen ortodoksisen kirkkokunnan luonnollinen väestönkehitys on 3.8/1000 jäsentä miinuksen puolella. Vain kahdessa seurakunnassa 25:stä on syntyneitä enempi kuin kuolleita, ei edes suurin seurakunta ole plussan puolella!
3. Yhden seurakunnan keskimääräinen jäsenmäärä (Helsinki poislukien) on noin 1 800. Jos seurakunnan menojen ja kirkkokunnan menojen osuus sitä kohden on yhteensä noin puoli miljoonaa markkaa, tulee seurakuntalaista kohden maksettavaa noin 300 markkaa, eli tavallisen nelihenkisen perheen verotettavien vuositulojen tulee olla noin 90 000 markkaa. Näin ei taida olla, eli joku ulkopuolinen maksaa menojamme, elämme almuista.
4. Kirkollishallitus on varmasti tajunnut kehityksen suunnan ja laatinut pitkän aikavälin suunnitelmia. Meidän kaikkien olisi hyvä kuulla niistä. Kuinka paljon kehityksen suunnasta on selitettävissä sisäisten syiden avulla? Kuinka paljon vähemmistöryhmien sosiologisten lainalaisuuksien avulla?
5. Mikä on pienin seurakunnan jäsenmäärä, jolla ei ole enää mitenkään perusteltavissa omien palkattujen työntekijöiden käyttö? Tällä hetkellä useampi kuin joka neljäs seurakunta on tuhannen jäsenen tietämissä. Jos esittämääni 500 000 markan arviota seurakunnan vuotuisista peruskuluista pidetään kohdalleen osuvana, merkitsee se nelihenkisen perheen osuudeksi 2 000 markkaa vuodessa. Kirkollisverotuksessa tuo tarkoittaa 160 000 markan vuotuisia verotettavia tuloja perhettä kohden! Tällä hetkellä 28 %:ssa kirkkokunnan seurakunnista eletään siis yli omien varojen, eli eletään muiden varoilla.
6.Onko Kirkollishallitus laatinut väestöpyramidin kirkkokunnastamme? Onko siis laadittu ennusteet kirkkokuntamme jäsenmäärästä vuonna 2000, 2020 jne olettaen, että nykyiset jäsenet pysyvät kirkon yhteydessä ja elävät, synnyttävät ja kuolevat samaan tahtiin kuin muu Suomen kansa. Minun arvaukseni on, että vuosituhannen vaihteessa suuri osa pyramidin vanhimmasta päästä on poissa ja kirkon jäsenmäärä on noin 30 000. Mitä silloin tehdään? Millä eväillä silloin pyydetään valtiovallan apua kauniiden kulissien ylläpitämiseksi?
7. En kritiikilläni ja kysymyksilläni aseta pienimmässäkään määrin kyseenalaiseksi kirkon perussanomaa. En ota myöskään kantaa siihen, ovatko ennusteeni hyviä vai pahoja, ne vain ovat sellaisia. Totta kai pienikin seurakuntalaisten joukko voi elää täyteläistä uskonelämää. Kirkon kuihtuminen ei vähäisimmässäkään määrässä pienennä kirkon toimintojen perustana olevia arvoja. Mutta nämä asiat on tiedostettava ja niistä on keskusteltava. On ainakin selvitettävä pikaisesti, onko ryhdyttävä pitkän aikavälin suunnitteluun vai ei.
Esko Länsimies
Kuopio
Vuosittain Aamun Koitossa julkaistava väestötilasto on mielenkiintoinen, jos sitä tarkastelee huolellisesti. Seuraavassa esitän eräitä ajatuksia, jotka sitä tilastoa tarkastellessa tulevat mieleeni. Osittain näkemysten pohjana ovat ne päätelmät, joihin päädyin 1970-luvun alussa Turun seurakunnassa tehdyistä tilastoista ja ennusteista.
1. Tilaston sarakkeiden otsikointi on asenteellinen, vierekkäin on käytetty kirkkokuntaan "Liitetyt" ja kirkkokunnasta "Eronneet". Tulee käyttää samaa verbimuotoa, siis erotetut/liitetyt tai eronneet/ liittyneet.
2. Luonnollinen väestönkasvu tarkoittaa kuolleiden ja syntyneiden välistä eroa. Jos syntyneitä on enemmän kuin kuolleita, puhutaan väestönkasvusta ja päinvastoin. Suomessa kokonaisuudessaan väestön luonnollinen kasvu on yksi maailman pienimmistä, vain 4.1/1000 asukasta. Siis tuhannen kansalaisen joukko tuottaa vain noin neljä lasta enemmän kuin tuosta joukosta kuolevien luku on. Euroopassa on vain Neuvosto-Eestissä ja muissa Balkanin maissa tuotakin pienempi luonnollinen väestönkasvu. Suomen ortodoksisen kirkkokunnan luonnollinen väestönkehitys on 3.8/1000 jäsentä miinuksen puolella. Vain kahdessa seurakunnassa 25:stä on syntyneitä enempi kuin kuolleita, ei edes suurin seurakunta ole plussan puolella!
3. Yhden seurakunnan keskimääräinen jäsenmäärä (Helsinki poislukien) on noin 1 800. Jos seurakunnan menojen ja kirkkokunnan menojen osuus sitä kohden on yhteensä noin puoli miljoonaa markkaa, tulee seurakuntalaista kohden maksettavaa noin 300 markkaa, eli tavallisen nelihenkisen perheen verotettavien vuositulojen tulee olla noin 90 000 markkaa. Näin ei taida olla, eli joku ulkopuolinen maksaa menojamme, elämme almuista.
4. Kirkollishallitus on varmasti tajunnut kehityksen suunnan ja laatinut pitkän aikavälin suunnitelmia. Meidän kaikkien olisi hyvä kuulla niistä. Kuinka paljon kehityksen suunnasta on selitettävissä sisäisten syiden avulla? Kuinka paljon vähemmistöryhmien sosiologisten lainalaisuuksien avulla?
5. Mikä on pienin seurakunnan jäsenmäärä, jolla ei ole enää mitenkään perusteltavissa omien palkattujen työntekijöiden käyttö? Tällä hetkellä useampi kuin joka neljäs seurakunta on tuhannen jäsenen tietämissä. Jos esittämääni 500 000 markan arviota seurakunnan vuotuisista peruskuluista pidetään kohdalleen osuvana, merkitsee se nelihenkisen perheen osuudeksi 2 000 markkaa vuodessa. Kirkollisverotuksessa tuo tarkoittaa 160 000 markan vuotuisia verotettavia tuloja perhettä kohden! Tällä hetkellä 28 %:ssa kirkkokunnan seurakunnista eletään siis yli omien varojen, eli eletään muiden varoilla.
6.Onko Kirkollishallitus laatinut väestöpyramidin kirkkokunnastamme? Onko siis laadittu ennusteet kirkkokuntamme jäsenmäärästä vuonna 2000, 2020 jne olettaen, että nykyiset jäsenet pysyvät kirkon yhteydessä ja elävät, synnyttävät ja kuolevat samaan tahtiin kuin muu Suomen kansa. Minun arvaukseni on, että vuosituhannen vaihteessa suuri osa pyramidin vanhimmasta päästä on poissa ja kirkon jäsenmäärä on noin 30 000. Mitä silloin tehdään? Millä eväillä silloin pyydetään valtiovallan apua kauniiden kulissien ylläpitämiseksi?
7. En kritiikilläni ja kysymyksilläni aseta pienimmässäkään määrin kyseenalaiseksi kirkon perussanomaa. En ota myöskään kantaa siihen, ovatko ennusteeni hyviä vai pahoja, ne vain ovat sellaisia. Totta kai pienikin seurakuntalaisten joukko voi elää täyteläistä uskonelämää. Kirkon kuihtuminen ei vähäisimmässäkään määrässä pienennä kirkon toimintojen perustana olevia arvoja. Mutta nämä asiat on tiedostettava ja niistä on keskusteltava. On ainakin selvitettävä pikaisesti, onko ryhdyttävä pitkän aikavälin suunnitteluun vai ei.
Esko Länsimies
Kuopio