Artikkelit
Taivaallinen ja tavallinen kuolemanvaara
26.01.1994, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Taivaallinen ja tavallinen kuolemanvaara
Tänä vuonna syntyvällä lapsella on elämänsä aikana pieni, mutta todellinen mahdollisuus joutua avaruudesta maahan lentävän, halkaisijaltaan yli kahden kilometrin kokoisen, komeetan tai asteroidin aiheuttaman luonnonkatastrofin uhriksi.
Suuren kappaleen aiheuttaman ekologisen katastrofin aiheuttaman kuoleman vaara on pienempi kuin todennäköisyys kuolla autokolarissa mutta suurempi kuin vaara kuolla lento-onnettomuudessa tai käärmeen puremasta tai juomaveden ympäristömyrkyistä.
Avaruuden ilmiöiden havainnointi on tarkentunut satelliittien ja avaruusasemien myötä valtavasti. Nyt tiedämme, että maapalloon on osunut suuriakin kappaleita kohtalaisen lyhyen ajan kuluessa.
Kalevalassa on dokumentoituna Eestiin osunut tömäys. Vieläkin on elossa ihmisiä, jotka kokivat Tunguskaan osuneen noin 300 metriä halkaisijaltaan olleen taivaankappaleen aiheuttamat laajat tuhot.
Avaruuden vanhetessa vähenee epämääräisen avaruusröhnän määrä, koska asteroidit ja komeetat osuvat tähtiin ja planeettoihin. Siitä huolimatta todennäköisyys maahan osuvasta suuresta "tappajakomeetasta" on olemassa ja kuolemanvaara laskettavissa.
Nykyisen ihmiselämän edellytys on tekno-kulttuurimme. Tämä järjestelmä on paljon haavoittuvaisempi kuin ihminen biologisena lajina.
Pienikin taivaankappale aiheuttaa Maahan osuessaan ekologisia muutoksia, joiden seurauksena ihmislajin elämä nykymuotoisena päättyy. Siksi esimerkiksi NASA:ssa on arvioitu, kuinka suuri tämä vaara on, onko mahdollista tarkentaa tämän vaaran ilmaantumista ja mitä maksaisi tämän vaaran torjuminen.
Tunguskan kaltaisten tapahtumien ilmaantumisväli on 250 vuotta ja tällaisessa onnettomuudessa kuolevien ihmisten määrä on keskimäärin 5000, eli 20 ihmistä vuotta kohden.
Noin kilometrin kokoisen esineen törmäys Maahan tapahtuu 25 000 vuoden välein ja kuolemia on puoli miljoonaa, eli samat 20 kuolemaa vuotta kohden. Todella suurten tällien väli on kuusi miljoonaa vuotta, mutta kuolleiden määrä on yli miljardin luokkaa, eli keskimäärin satoja vuodessa.
Näiden laskelmien avulla on päädytty siihen, että lentäminen on turvallisempaa kuin asuminen missä tahansa maapallolla alttiina avaruudesta tuleville tälleille.
Tulvan ja tornadon aiheuttama kuolemanvaara on paljon vähäisempi kuin vaara kuolla asteroidin törmäyksen aiheuttamaan katastrofiin. Lentokoneen maahansyöksy ja pyörremyrsky on meille paljon käsitettävämpi, koska näitä tapahtumia on niin usein, vaikka komeetan aiheuttama vaara on matemaattisesti suuruusluokaltaan samanalainen.
Nykyisen tekniikan avulla on mahdollista ennalta todeta maapalloa uhkaavat taivaankappaleet.
Yhdysvalloissa on arvioitu, että lähiavaruuden tukimus- ja seurantajärjestelmä maksaisi noin 100 miljoonaa markkaa vuodessa. Summa on noin yksi prosentti Somalian rauhanturvaajien kustannuksista, eli kaksi penniä maapallon asukasta kohden vuodessa. Tunnistusjärjestelmän avulla olisi mahdollista havaita maata uhkaavat asteroidit jo vuosikymmeniä etukäteen, mutta komeettojen vaarallisuus olisi mahdollista ennakoida vain kuukausia ennen törmäystä.
Uhkaavien asteroidien ohjaaminen pois radaltaan olisi mahdollista, mutta kallista. Havainnointi- ja tunnistusjärjestelmän rakentaminen on varmasti kannattavaa.
Asteroidien tuhoamiseen kykenevä kallis järjestelmä lienee pysytettävissä, kun tarve tulee ajankohtaiseksi.
Miksi käsittelen TERVE!-palstalla tällaista ajallisesti ja paikallisesti epämääräistä tapahtumaa?
Maan ja maapallon mittakaavassa yhteisin voimin hankkimamme hyvä on jaettava järkevästi ja vain hyödyllisiin tarkoituksiin. Useiden vaihtoehtoisten käyttötapojen välillä tehtävän valinnan on perustuttava selkeisiin laskelmiin, ei tunteisiin eikä valheelliseen tai yksipuoliseen tietoon.
Jos me täällä Suomessa panostamme satojen miljoonien markkojen tietokoneet viikonlopun sään ennustamiseen, niin miksi emme panostaisi koko maapallon mittakaavassa satoja miljoonia markkoja myös lähiavaruuden tarkkailuun ja avaruuden "kelivaroitukseen?"
Aseteollisuus omistaa kansainväliset sähköiset tiedotuskanavat. Siksi meihin kohdistetaan hurjaakin hurjempi informaatiopommitus, jotta uskoisimme suurimpien meitä uhkaavien vaarojen olevan naapurimme aiheuttamia.
Illasta toiseen meille uskotellaan, että lähimmäisemme ja naapurimme ovat suurin uhkamme. Toisin ajattelevat, toimivat ja uskovat ihmiset, joita vastaavasti peloitellaan meidän aiheuttamallamme uhkalla!
Älkää hyvät lajitoverit uskoko kaikkea sitä, mitä teille tyrkytetään totuutena. Kysykää aina, miksi joku pyrkii muuttamaan ajatuksianne!
Me lääkärit peloittelemme syövällä ja kuolemalla, poliisit peloittelevat mafialla, papit helvetin kauhulla ja sotilaat Venäjän uhkalla. Vaatikaa todellista ja todistettavaa tietoa, hakekaa tietoa kirjastoista ja epäilkää kaikkea.
Yksinkertaisiin kysymyksiin vastaaminen on kaikkein vaikeinta. Mika Waltari lopetti kirjansa Johannes Angelos toteamukseen, että Konstantinopolin valloituksen jälkeen Turkin sulttaani ei säästänyt filosofeja. Vallanpitäjät pelkäsivät ennen ja pelkäävät nyt kaikkein eniten niitä, jotka epäilevät.
Tänä vuonna syntyvällä lapsella on elämänsä aikana pieni, mutta todellinen mahdollisuus joutua avaruudesta maahan lentävän, halkaisijaltaan yli kahden kilometrin kokoisen, komeetan tai asteroidin aiheuttaman luonnonkatastrofin uhriksi.
Suuren kappaleen aiheuttaman ekologisen katastrofin aiheuttaman kuoleman vaara on pienempi kuin todennäköisyys kuolla autokolarissa mutta suurempi kuin vaara kuolla lento-onnettomuudessa tai käärmeen puremasta tai juomaveden ympäristömyrkyistä.
Avaruuden ilmiöiden havainnointi on tarkentunut satelliittien ja avaruusasemien myötä valtavasti. Nyt tiedämme, että maapalloon on osunut suuriakin kappaleita kohtalaisen lyhyen ajan kuluessa.
Kalevalassa on dokumentoituna Eestiin osunut tömäys. Vieläkin on elossa ihmisiä, jotka kokivat Tunguskaan osuneen noin 300 metriä halkaisijaltaan olleen taivaankappaleen aiheuttamat laajat tuhot.
Avaruuden vanhetessa vähenee epämääräisen avaruusröhnän määrä, koska asteroidit ja komeetat osuvat tähtiin ja planeettoihin. Siitä huolimatta todennäköisyys maahan osuvasta suuresta "tappajakomeetasta" on olemassa ja kuolemanvaara laskettavissa.
Nykyisen ihmiselämän edellytys on tekno-kulttuurimme. Tämä järjestelmä on paljon haavoittuvaisempi kuin ihminen biologisena lajina.
Pienikin taivaankappale aiheuttaa Maahan osuessaan ekologisia muutoksia, joiden seurauksena ihmislajin elämä nykymuotoisena päättyy. Siksi esimerkiksi NASA:ssa on arvioitu, kuinka suuri tämä vaara on, onko mahdollista tarkentaa tämän vaaran ilmaantumista ja mitä maksaisi tämän vaaran torjuminen.
Tunguskan kaltaisten tapahtumien ilmaantumisväli on 250 vuotta ja tällaisessa onnettomuudessa kuolevien ihmisten määrä on keskimäärin 5000, eli 20 ihmistä vuotta kohden.
Noin kilometrin kokoisen esineen törmäys Maahan tapahtuu 25 000 vuoden välein ja kuolemia on puoli miljoonaa, eli samat 20 kuolemaa vuotta kohden. Todella suurten tällien väli on kuusi miljoonaa vuotta, mutta kuolleiden määrä on yli miljardin luokkaa, eli keskimäärin satoja vuodessa.
Näiden laskelmien avulla on päädytty siihen, että lentäminen on turvallisempaa kuin asuminen missä tahansa maapallolla alttiina avaruudesta tuleville tälleille.
Tulvan ja tornadon aiheuttama kuolemanvaara on paljon vähäisempi kuin vaara kuolla asteroidin törmäyksen aiheuttamaan katastrofiin. Lentokoneen maahansyöksy ja pyörremyrsky on meille paljon käsitettävämpi, koska näitä tapahtumia on niin usein, vaikka komeetan aiheuttama vaara on matemaattisesti suuruusluokaltaan samanalainen.
Nykyisen tekniikan avulla on mahdollista ennalta todeta maapalloa uhkaavat taivaankappaleet.
Yhdysvalloissa on arvioitu, että lähiavaruuden tukimus- ja seurantajärjestelmä maksaisi noin 100 miljoonaa markkaa vuodessa. Summa on noin yksi prosentti Somalian rauhanturvaajien kustannuksista, eli kaksi penniä maapallon asukasta kohden vuodessa. Tunnistusjärjestelmän avulla olisi mahdollista havaita maata uhkaavat asteroidit jo vuosikymmeniä etukäteen, mutta komeettojen vaarallisuus olisi mahdollista ennakoida vain kuukausia ennen törmäystä.
Uhkaavien asteroidien ohjaaminen pois radaltaan olisi mahdollista, mutta kallista. Havainnointi- ja tunnistusjärjestelmän rakentaminen on varmasti kannattavaa.
Asteroidien tuhoamiseen kykenevä kallis järjestelmä lienee pysytettävissä, kun tarve tulee ajankohtaiseksi.
Miksi käsittelen TERVE!-palstalla tällaista ajallisesti ja paikallisesti epämääräistä tapahtumaa?
Maan ja maapallon mittakaavassa yhteisin voimin hankkimamme hyvä on jaettava järkevästi ja vain hyödyllisiin tarkoituksiin. Useiden vaihtoehtoisten käyttötapojen välillä tehtävän valinnan on perustuttava selkeisiin laskelmiin, ei tunteisiin eikä valheelliseen tai yksipuoliseen tietoon.
Jos me täällä Suomessa panostamme satojen miljoonien markkojen tietokoneet viikonlopun sään ennustamiseen, niin miksi emme panostaisi koko maapallon mittakaavassa satoja miljoonia markkoja myös lähiavaruuden tarkkailuun ja avaruuden "kelivaroitukseen?"
Aseteollisuus omistaa kansainväliset sähköiset tiedotuskanavat. Siksi meihin kohdistetaan hurjaakin hurjempi informaatiopommitus, jotta uskoisimme suurimpien meitä uhkaavien vaarojen olevan naapurimme aiheuttamia.
Illasta toiseen meille uskotellaan, että lähimmäisemme ja naapurimme ovat suurin uhkamme. Toisin ajattelevat, toimivat ja uskovat ihmiset, joita vastaavasti peloitellaan meidän aiheuttamallamme uhkalla!
Älkää hyvät lajitoverit uskoko kaikkea sitä, mitä teille tyrkytetään totuutena. Kysykää aina, miksi joku pyrkii muuttamaan ajatuksianne!
Me lääkärit peloittelemme syövällä ja kuolemalla, poliisit peloittelevat mafialla, papit helvetin kauhulla ja sotilaat Venäjän uhkalla. Vaatikaa todellista ja todistettavaa tietoa, hakekaa tietoa kirjastoista ja epäilkää kaikkea.
Yksinkertaisiin kysymyksiin vastaaminen on kaikkein vaikeinta. Mika Waltari lopetti kirjansa Johannes Angelos toteamukseen, että Konstantinopolin valloituksen jälkeen Turkin sulttaani ei säästänyt filosofeja. Vallanpitäjät pelkäsivät ennen ja pelkäävät nyt kaikkein eniten niitä, jotka epäilevät.