Artikkelit
Päätös elämän päättymisestä
09.02.1994, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Päätös elämän päättymisestä
Jokainen meistä haluaa hallita omaa elämäänsä aina sen loppuun asti. Me lääketieteen parissa toimivat olemme joutuneet uuden tilanteen eteen: kuinka suhtautua potilaaseen, joka ilmoittaa, että kärsimystä pitkittävistä hoidoista tulee pidättäytyä tai mitä tehdään, jos potilas toivoo "eutanasiatablettia", kuten professori Urpo Harva äskettäin esitti. Hollannissa parlamentti hyväksyi äskettäin eutanasiaa säätelevän lain.
Määritelläänpä aluksi käsitteet:
Lääkärin avustama itsemurha: Itseään hallitseva ja sielunsa ja järkensä voimissa oleva potilas pyytää ja saa lääkäriltään välineet itsemurhaan. Esimerkiksi lääkäri kirjoittaa potilaan pyynnöstä reseptin suuresta määrästä unilääkkeitä, potilas ottaa nuo lääkkeet yhdellä kertaa ja kuolee.
Aktiivinen eutanasia: Potilas tietää, että käytettävissä oleva paraskaan lääketieteellinen hoito ei voi helpottaa suuria tuskia, hoito vain pitkittää sairautta, josta ei voida parantaa. Potilas toivoo elämänsä kivutonta lopettamista esimerkiksi lääkeruiskeella. Jos lääkäri noudattaa tässä tilanteessa potilaan pyyntöä, puhutaan aktiivisesta eutanasiasta.
Passiivinen eutanasia: Potilas tietää tilanteensa lääketieteellisen toivottomuuden ja on täysin riippuvainen esimerkiksi hengityskoneesta ja pyytää siinä tilanteessa elämää ja kärsimystä pidentävän hoidon lopettamista tai kieltäytyy uuden hoidon aloittamisesta. Jos lääkäri suostuu hoidon keskeytykseen tai ei aloita uutta hoitoa, puhutaan passiivisesta eutanasiasta. Nyt väitellään siitä, onko kuoleman salliminen (passiivinen eutanasia) eettisesti ja moraalisesti eri asia kuin kuoleman tuottaminen (aktiivinen eutanasia).
Potilas kieltäytyy nesteytyksestä ja ravintoaineista: Eräs muoto passiivista eutanasiaa on se, kun potilaan toivomuksesta luovutaan nesteen ja ravinnon antamisesta, mutta huolehditaan kipulääkityksestä ja muusta hoivasta. Onko nestetiputuksen lopettaminen (aktiivinen teko) tai tiputuksen aloittamisesta luopuminen (tekemättömyys) moraalisesti samanlaisia, on ongelma, johon ei ole selvää vastausta. Yleensä teosta pidättyminen on helpommin hyväksyttävissä, kuin aktiivinen tekeminen, niin terveydenhoitohenkilökunnalle, potilaalle itselleen ja hänen omaisilleen. Tämä tapa on yleistymässä tuoreen selvityksen mukaan (Arch Intern Med, 27.12.1993).
Onko nesteytyksestä ja ravinnosta luopuminen tuskallista, lisääkö se kuolemaa edeltävän jakson kärsimystä? Tätä asiaa ei ole kovin hyvin selvitetty. Saattohoidon yhteydessä saadut kokemukset osoittavat, että ainakin syövän loppuvaiheessa nesteytyksen ja ravinnon lopettamista seuraava jakso ennen kuolemaa on rauhallinen ja miellyttävä.
Kokeellisesti on osoitettu, että aivot alkavat erittää morfiinin kaltaisia aineita, jotka mahdollistavat lempeän kuoleman. Jääpalojen imeskely tai pienet vesisiemaukset estävät suun kuivumisen. Kuoleman saapuminen kestää yleensä muutamia päiviä. Sinä aikana omaiset ehtivät saapua paikalle, mutta ei pitkitä tilannetta kestämättömäksi kenenkään kannalta. Lisäksi prosessi on helppo keskeyttää, jos potilas tulee katumapäälle.
Neste- ja ravintohoidosta pidättäytyminen ei ole laitonta missään maassa, sen sijaan lähes kaikkia muita kuolemaa jouduttavia keinoja säädellään tiukasti tai ne ovat kiellettyjä. Täten nestehoidosta pidättyminen on nopea myös hallinnolliselta kannalta.
Lääkärin mahdollisuuksia kuvastaa sanonta, että "joskus pystymme parantamaan, usein voimme helpottaa, aina voimme lohduttaa". Meidän on tiedostettava kuoleman merkitys elämän mahdollistajana ja loogisena osana elämänkaarta. Elämä on hyvä vasta, kun kuolemakin on hyvä. Syntymiseemme emme voi vaikuttaa, joten edes kuolemaamme meillä on oltava oikeus vaikuttaa. Lääkärin ja koko hoitoyhteisön on tämä hyväksyttävä ja tunnustettava potilas tasaveroiseksi toimijaksi hoitoyhteisössä
Jokainen meistä haluaa hallita omaa elämäänsä aina sen loppuun asti. Me lääketieteen parissa toimivat olemme joutuneet uuden tilanteen eteen: kuinka suhtautua potilaaseen, joka ilmoittaa, että kärsimystä pitkittävistä hoidoista tulee pidättäytyä tai mitä tehdään, jos potilas toivoo "eutanasiatablettia", kuten professori Urpo Harva äskettäin esitti. Hollannissa parlamentti hyväksyi äskettäin eutanasiaa säätelevän lain.
Määritelläänpä aluksi käsitteet:
Lääkärin avustama itsemurha: Itseään hallitseva ja sielunsa ja järkensä voimissa oleva potilas pyytää ja saa lääkäriltään välineet itsemurhaan. Esimerkiksi lääkäri kirjoittaa potilaan pyynnöstä reseptin suuresta määrästä unilääkkeitä, potilas ottaa nuo lääkkeet yhdellä kertaa ja kuolee.
Aktiivinen eutanasia: Potilas tietää, että käytettävissä oleva paraskaan lääketieteellinen hoito ei voi helpottaa suuria tuskia, hoito vain pitkittää sairautta, josta ei voida parantaa. Potilas toivoo elämänsä kivutonta lopettamista esimerkiksi lääkeruiskeella. Jos lääkäri noudattaa tässä tilanteessa potilaan pyyntöä, puhutaan aktiivisesta eutanasiasta.
Passiivinen eutanasia: Potilas tietää tilanteensa lääketieteellisen toivottomuuden ja on täysin riippuvainen esimerkiksi hengityskoneesta ja pyytää siinä tilanteessa elämää ja kärsimystä pidentävän hoidon lopettamista tai kieltäytyy uuden hoidon aloittamisesta. Jos lääkäri suostuu hoidon keskeytykseen tai ei aloita uutta hoitoa, puhutaan passiivisesta eutanasiasta. Nyt väitellään siitä, onko kuoleman salliminen (passiivinen eutanasia) eettisesti ja moraalisesti eri asia kuin kuoleman tuottaminen (aktiivinen eutanasia).
Potilas kieltäytyy nesteytyksestä ja ravintoaineista: Eräs muoto passiivista eutanasiaa on se, kun potilaan toivomuksesta luovutaan nesteen ja ravinnon antamisesta, mutta huolehditaan kipulääkityksestä ja muusta hoivasta. Onko nestetiputuksen lopettaminen (aktiivinen teko) tai tiputuksen aloittamisesta luopuminen (tekemättömyys) moraalisesti samanlaisia, on ongelma, johon ei ole selvää vastausta. Yleensä teosta pidättyminen on helpommin hyväksyttävissä, kuin aktiivinen tekeminen, niin terveydenhoitohenkilökunnalle, potilaalle itselleen ja hänen omaisilleen. Tämä tapa on yleistymässä tuoreen selvityksen mukaan (Arch Intern Med, 27.12.1993).
Onko nesteytyksestä ja ravinnosta luopuminen tuskallista, lisääkö se kuolemaa edeltävän jakson kärsimystä? Tätä asiaa ei ole kovin hyvin selvitetty. Saattohoidon yhteydessä saadut kokemukset osoittavat, että ainakin syövän loppuvaiheessa nesteytyksen ja ravinnon lopettamista seuraava jakso ennen kuolemaa on rauhallinen ja miellyttävä.
Kokeellisesti on osoitettu, että aivot alkavat erittää morfiinin kaltaisia aineita, jotka mahdollistavat lempeän kuoleman. Jääpalojen imeskely tai pienet vesisiemaukset estävät suun kuivumisen. Kuoleman saapuminen kestää yleensä muutamia päiviä. Sinä aikana omaiset ehtivät saapua paikalle, mutta ei pitkitä tilannetta kestämättömäksi kenenkään kannalta. Lisäksi prosessi on helppo keskeyttää, jos potilas tulee katumapäälle.
Neste- ja ravintohoidosta pidättäytyminen ei ole laitonta missään maassa, sen sijaan lähes kaikkia muita kuolemaa jouduttavia keinoja säädellään tiukasti tai ne ovat kiellettyjä. Täten nestehoidosta pidättyminen on nopea myös hallinnolliselta kannalta.
Lääkärin mahdollisuuksia kuvastaa sanonta, että "joskus pystymme parantamaan, usein voimme helpottaa, aina voimme lohduttaa". Meidän on tiedostettava kuoleman merkitys elämän mahdollistajana ja loogisena osana elämänkaarta. Elämä on hyvä vasta, kun kuolemakin on hyvä. Syntymiseemme emme voi vaikuttaa, joten edes kuolemaamme meillä on oltava oikeus vaikuttaa. Lääkärin ja koko hoitoyhteisön on tämä hyväksyttävä ja tunnustettava potilas tasaveroiseksi toimijaksi hoitoyhteisössä