Artikkelit

Onko taloudellinen eriarvoisuus luonnonlaki?

Monet tutkijat muuttuvat iän myötä filosofeiksi, pohdiskelijoiksi. He pyrkivät löytämään yleisiä lainalaisuuksia kaikessa inhimillisessä toiminnassa. Tällaisia ponnisteluja voidaan ilkeillen pitää ehtyneen tiedemiehen yrityksenä roikkua ajassa mukana.

Suomalainen lääkärinobelisti Ragnar Granit kuitenkin määritteli tällaisen toiminnan kristallisoiduksi älykkyydeksi. Viime kesänä 75 vuotta täyttänyt Martti J. Karvonen on siirtymässä kristallisen älykkyyden vaiheeseen. Tästä osoituksena on hänen kirjoituksensa Sosiaalilääketieteellisen Aikakauslehden vuoden 1993 viimeisessä numerossa. Professori Karvonen on maailmalla ehkä tunnetuin urheilulääkärimme, vaikka on saanut tunnustusta muillakin tieteenaloilla. Hän käsitteli tärkeässä puheenvuorossaan tulo- ja vaurauseroja ja näiden erojen pienentämisen vaikutuksia.
Tuloerojen tarkastelussa Karvonen käytti italialaisen taloustieteilijän ja sosiologin Vilfredo Pareton 100 vuotta sitten kehittämää kaksoislogaritmista analysointitapaa. Karvonen käytti tuota samaa menetelmää jo 1950-luvulla ennustaessaan rata- ja kenttälajien maailmanennätysten kehittymistä. Tapahtuipa ihmisten välinen kilvoittelu urheilukentällä tai työmarkkinoilla, voidaan menestymisen (sijaluvun) ja suorituksen (nopeus, palkka) väliset yhteydet laskea kaksoislogaritmisesta kaavasta.

Jos jaamme jonkun maan asukkaat viiteen ryhmään heidän käytettävissään olevien varojen perusteella (rikkaista köyhiin) ja lasketaan, kuinka suuren osan kukin viidennes saa yhteisestä varallisuudesta, asettuvat neljä ylintä varallisuusluokkaa luokka/varallisuus asteikolla suoralle kuvaajalle, jonka kulmakerroin on noin -1.5, Köyhin viidennes poikkeaa tältä suoralta epäedullisesti, eli heillä on käytössään vähemmän varallisuutta, kuin heillä "kuuluisi" olla. Tämä analyysitapa näyttää toimivan kaikissa niissä tapauksissa, joissa luotettavia tilastoja on käytettävissä.

Samaa tapaa käyttäen on arvioitu, kuinka suuri muutos olisi esimerkiksi Yhdysvalloissa "oikeudenmukaistaa" kansalaisten käytettävissä olevat varat. Osoittautui, että tarvittavat oikaisut koskisivat vain 5-8 % Yhdysvaltojen asukkaista. Suurimmillaan tulojen menetykset rikkaimmissa viidenneksissä olisivat kolme prosenttia.

Kun tarkastellaan ryhmien välisten tuloerojen muutoksia kansantulon muutoksien aikana ja suhteutetaan ne keskimääräisen eliniän muutoksiin, osoittautuu, että yhteisen varallisuuden kasvu ei paranna terveysindikaattoreita ellei tulonjako säily tai tule tasaisemmaksi.

Nykyisen yleismaailmallisen taloudellisen ahdingon tunnetuin ennakoija R T Batra kirjoitti jo 10 vuotta sitten, että mikäli talouden nousukauden aikana ilmenevää tuloerojen kasvua ei kyetä estämään, nousukautta vääjäämättä seuraava taloudellinen lamavaihe syvenee. Juuri näin on käynyt. Huolimatta joistakin suotuisista elpymisen merkeistä Englannissa ja Yhdysvalloissa, ei maapallon talouden kokonaisuudessa ole näkyvissä merkkejä todellisesta suunnan muutoksesta. Edessämme on vain huonompia aikoja. Siksi on pidettävä huoli siitä, että emme päästä taloudellisia ja henkisiä varallisuuseroja repeämään, ei Suomen, ei Euroopan eikä maailman tasolla.