Artikkelit
Ongelmana ylipaino
24.08.1994, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Ongelmana ylipaino
Kuuman kesän uutiseksi nousi Yhdysvaltojen terveysviranomaisten julkaisema tutkimus ylipainoisten ihmisten määrän rajusta lisääntymisestä (JAMA, 20.7.1994). USA:ssa on väestön terveydentilaa seurattu laajoin mittauksin jo vuosikymmenten ajan. Ylipainoisten osuus (valkoisesta) väestöstä on ollut 25 prosenttia 1980-luvun alkuun asti. Uusin selvitys tehtiin 1990-luvulle tultaessa. Sen tutkimuksen tulokset ovat valmistuneet ja kauhistuttivat terveys viranomaiset perusteellisesti: ylipainoisten osuus on noussut nyt 33 prosenttiin.
Tulokset eivät perustu kyselyyn, vaan yli 8000 ihmisen tilastollisesti edustavan väestöotoksen mittauksiin. Ylipainoisuuden rajana on käytetty kohtalaisen tiukkaa rajaa, eli ruumiin painoindeksiä (BMI) 27.6. Indeksi lasketaan jakamalla paino (kg) pituuden neliöllä (metreissä). Oman ylipainorajansa likiarvon saa muuttamalla metrin ylittävän pituuden sentit kiloiksi ja lisäämällä 10 kg. 165-senttisen ylipainoraja on 75 kiloa ja 180-senttisen ylipainoraja on 90 kiloa.
Meillä Suomessa tehtiin hyvin laaja Mini-Suomi-tutkimus noin 15 vuotta sitten. Sen tutkimuksen keskimääräiset BMI-luvut ovat hämmästyttävän tarkasti yhtä suuret kuin samaan aikaan USA:ssa tehdyssä selvityksessä. Molemmissa BMI:n keskiarvo oli 26.3. Sen jälkeen Suomessa ei ole tehty yhtä perusteellista selvitystä, mutta näppi- ja katsetuntuman perusteella oletan ylipainoisuuden lisääntyneen meilläkin, erityisesti nuorilla.
Kymmenessä vuodessa USA:n väestön ylipainoisten osuus on lisääntynyt 8-9 prosenttiyksikköä. Hurjin runsastuminen on yli 50-vuotiailla: ylipainoisten osuus oli 10 vuotta sitten 30-35 %, nyt heitä on 40-50%.
Ylipainoisuuteen liittyvä sairastavuus maksaa Suomen veronmaksajille miljardeja markkoja vuodessa.
Laihduttamiseen liittyvä, osin epäterve, liiketoiminta aiheuttaa kansalaisille myös miljardien luokkaa olevan turhan kustannuksen. Kuolemanvaaran kannalta ylipaino ei liene erityisen pelottava, mutta elämänlaadun näkökulmasta ylipaino on ongelma. Monet krooniset taudit ilmaantuvat ylipainon ja iän lisääntymisen myötä, sokeritauti ja nivelrikko tulevat ensimmäisenä mieleen.
Ylipainon ehkäisy ja hoitaminen on hyvin hankalaa näennäisestä helppoudestaan huolimatta. Vähemmän syömistä ja enempi liikuntaa on yksinkertaista sanoa, mutta vaikea toteuttaa arjen keskellä. Tärkeää on muistaa ja muistuttaa, että tavoitteet on asetettava realistisiksi. Jo painon pitäminen ennallaan on hyvä. Painon pudottaminen 3-4 kilolla on jo sellainen saavutus, mikä parantaa sokeritasapainoa, alentaa verenpainetta ja ennen kaikkea tekee elämän mukavammaksi ja lisää itsekunnioitusta.
Kaikkien nälänhätäkuvien keskellä meidän pitää muistaa, että ihmiskunnasta melkoinen osa syö liian vähän, melkoinen osa syö liian paljon ja melkoinen osa syö vääränlaista ravintoa. Syömisen osalta oikea laatu ja määrä on harvinaista. Toivottavasti taloudellisesti ankara aika opettaa meidät syömään oikein. Sitäkin kautta niukkuus on onnellisempaa kuin yltäkylläisyys.
Kuuman kesän uutiseksi nousi Yhdysvaltojen terveysviranomaisten julkaisema tutkimus ylipainoisten ihmisten määrän rajusta lisääntymisestä (JAMA, 20.7.1994). USA:ssa on väestön terveydentilaa seurattu laajoin mittauksin jo vuosikymmenten ajan. Ylipainoisten osuus (valkoisesta) väestöstä on ollut 25 prosenttia 1980-luvun alkuun asti. Uusin selvitys tehtiin 1990-luvulle tultaessa. Sen tutkimuksen tulokset ovat valmistuneet ja kauhistuttivat terveys viranomaiset perusteellisesti: ylipainoisten osuus on noussut nyt 33 prosenttiin.
Tulokset eivät perustu kyselyyn, vaan yli 8000 ihmisen tilastollisesti edustavan väestöotoksen mittauksiin. Ylipainoisuuden rajana on käytetty kohtalaisen tiukkaa rajaa, eli ruumiin painoindeksiä (BMI) 27.6. Indeksi lasketaan jakamalla paino (kg) pituuden neliöllä (metreissä). Oman ylipainorajansa likiarvon saa muuttamalla metrin ylittävän pituuden sentit kiloiksi ja lisäämällä 10 kg. 165-senttisen ylipainoraja on 75 kiloa ja 180-senttisen ylipainoraja on 90 kiloa.
Meillä Suomessa tehtiin hyvin laaja Mini-Suomi-tutkimus noin 15 vuotta sitten. Sen tutkimuksen keskimääräiset BMI-luvut ovat hämmästyttävän tarkasti yhtä suuret kuin samaan aikaan USA:ssa tehdyssä selvityksessä. Molemmissa BMI:n keskiarvo oli 26.3. Sen jälkeen Suomessa ei ole tehty yhtä perusteellista selvitystä, mutta näppi- ja katsetuntuman perusteella oletan ylipainoisuuden lisääntyneen meilläkin, erityisesti nuorilla.
Kymmenessä vuodessa USA:n väestön ylipainoisten osuus on lisääntynyt 8-9 prosenttiyksikköä. Hurjin runsastuminen on yli 50-vuotiailla: ylipainoisten osuus oli 10 vuotta sitten 30-35 %, nyt heitä on 40-50%.
Ylipainoisuuteen liittyvä sairastavuus maksaa Suomen veronmaksajille miljardeja markkoja vuodessa.
Laihduttamiseen liittyvä, osin epäterve, liiketoiminta aiheuttaa kansalaisille myös miljardien luokkaa olevan turhan kustannuksen. Kuolemanvaaran kannalta ylipaino ei liene erityisen pelottava, mutta elämänlaadun näkökulmasta ylipaino on ongelma. Monet krooniset taudit ilmaantuvat ylipainon ja iän lisääntymisen myötä, sokeritauti ja nivelrikko tulevat ensimmäisenä mieleen.
Ylipainon ehkäisy ja hoitaminen on hyvin hankalaa näennäisestä helppoudestaan huolimatta. Vähemmän syömistä ja enempi liikuntaa on yksinkertaista sanoa, mutta vaikea toteuttaa arjen keskellä. Tärkeää on muistaa ja muistuttaa, että tavoitteet on asetettava realistisiksi. Jo painon pitäminen ennallaan on hyvä. Painon pudottaminen 3-4 kilolla on jo sellainen saavutus, mikä parantaa sokeritasapainoa, alentaa verenpainetta ja ennen kaikkea tekee elämän mukavammaksi ja lisää itsekunnioitusta.
Kaikkien nälänhätäkuvien keskellä meidän pitää muistaa, että ihmiskunnasta melkoinen osa syö liian vähän, melkoinen osa syö liian paljon ja melkoinen osa syö vääränlaista ravintoa. Syömisen osalta oikea laatu ja määrä on harvinaista. Toivottavasti taloudellisesti ankara aika opettaa meidät syömään oikein. Sitäkin kautta niukkuus on onnellisempaa kuin yltäkylläisyys.