Artikkelit
Sepelvaltimotaudin hoitovaihtoehdot
15.09.1994, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
Sepelvaltimotaudin hoitovaihtoehdot
Sepelvaltimotauti on edelleen terveydenhuollon suuri ongelma: Se on yleisin kuolinsyy ja yksi yleisimmistä työkyvyn menettämisen syistä. Ennaltaehkäisyn ja muiden potilaasta itsestään riippuvien seikkojen avulla oireisen sairauden ilmaantuminen on siirtynyt myöhemmäksi. Sairaus sinällään, eli verisuonten vähittäinen ahtautuminen, taitaa olla yksi iän mukanaan tuomista elimistön vääjäämättömistä rappeumailmiöistä. Äkillinen sydänkuolema viisaassa vanhuudessa on ainakin oma vilpitön toiveeni, jos vaihtoehtoina on aivojen rapistumisen tai syövän runtelun kohteeksi joutuminen.
Sepelvaltimotaudin hoidon tärkeitä edistysaskeleita on ollut lääkehoidon alalla nitro, beetasalpaajat ja kalsiumsalpaajat. Sydänkohtauksien hoidossa liuotushoidot ovat olleet kumouksellisia.
Sepelvaltimoiden ahtaumien ohitusleikkaus toi pari vuosikymmentä sitten uuden hoitovaihtoehdon. Kuopiossa on kymmenessä vuodessa päästy kansainväliselle tasolle. Kuopiossa tehdään tänä vuonna noin 1500 ohitusleikkausta kahdessa sairaalassa!
Muualta on olemassa jo yli 10 vuoden seurantoja lääke- ja leikkaushoidon tuloksista. Lyhyesti voidaan todeta, että vaikeissa, monta sepelvaltimoa ahtauttavassa taudissa ohitusleikkaus on selvästi lääkehoitoa parempi vaihtoehto eikä ikärajoitusta taida olla.
Laajennuskin nyt mahdollista
Kliiniset radiologit ja kardiologit ovat kehittäneet sepelvaltimoiden laajennushoidon, jonka mahdollisuudet ovat nyt itäsuomalaistenkin käytössä.
Toukokuun Circulation-lehdessä oli ensimmäinen laaja vertailu lääke-, ohitus- ja laajennushoidon tuloksellisuudesta. Yhdysvaltalainen Duken yliopistollisen sairaalan yli 9 000 potilaan aineisto 1980-luvulta jakautui melko tasan 3000 potilaan ryhmiksi, joita on seurattu yli viiden vuoden ajan.
Tässä selvityksessä otettiin huomioon vain kuolemantapaukset eli laskettiin ruumiit. Vertailuja eri tavalla hoidettujen potilaiden elämänlaadusta tai työkykyisyydestä ei tehty. Niiden arviointien aika on myöhemmin.
Kliinisessä työssä käytetty sepelvaltimotaudin vaikeusasteen mittari on ahtautuneitten suonten lukumäärä. Yhden sepelvaltimon ahtautuminen voidaan tässä selostetun tutkimuksen perusteella ja kuolleisuuden avulla arvioituna hoitaa yhtä menestyksellisesti millä tahansa kolmesta hoitomuodosta (lääkehoito, laajennushoito, ohitusleikkaus).
Viiden vuoden seurannan jälkeen 93-95 % potilaista on elossa. Kun kaksi suonta on ahtautunut, lääkehoito on hieman muita huonompi vaihtoehto. Viiden vuoden kuluttua 86 % lääkkeillä hoidetuista on elossa, leikkaus- ja laajennushoidetuista 91 %. Mikäli potilaalla on kolmen suonen ahtauma, leikkauksella hoidetuista 89 % oli vielä viiden vuoden kuluttua elossa, laajennushoidon jälkeen 81 % ja lääkkeillä hoidetuista 72%.
Vaikeat tapaukset parempi leikata
Ohitusleikkaus oli tämän tutkimuksen perusteella merkittävästi lääke- ja laajennushoitoa parempi kaikkein vaikeimmissa sepelvaltimoiden ahtaumissa. Laajennushoito oli lääkehoitoa hivenen parempi kaikissa sepelvaltimoiden ahtauman asteissa, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.
Hoitotavan valinnassa joudutaan ottamaan huomioon hyvin monia muitakin seikkoja, kuin sairauden vaikeusaste. Lisäksi hoidon tuloksellisuuden arviossa on otettava huomioon myös elämän laatu, pelkästään jäljellä olevan elämän keston mittaaminen ei riitä.
Sepelvaltimotaudin lääkehoito maksaa 10-20 markkaa päivässä. Leikkaus- ja laajennushoito maksavat muutamia kymmeniä tuhansia markkoja. Lisäksi lääkehoitoa joudutaan useimmiten jatkamaan onnistuneesta ahtauman ohituksesta huolimatta. Rintakipujen väheneminen tai loppuminen usean vuoden ajaksi ja elämän laadun korjaantuminen ovat tärkeitä asioita, joita on vaikea arvioida rahassa.
Kivutonta elämää ei ole
Mutta kivutonta elämää ei ole kuin saduissa. Tulevaisuudessa hoidon maksajien määrä vähenee.
Olemme lähestymässä sitä tilannetta, missä on kerjäläinen ostoskadulla. Paljon olisi hauskaa, hurjaa ja hyödyllistä, mutta kun ei kykene ostamaan! Toisaalta, emmehän me muutenkaan kykene saamaan tai ottamaan kaikkea siitä hyvästä, mitä maailmassa on tarjolla.
Jokaisella on oltava oikeus johonkin hyvään, mutta kaikilla ei voi olla oikeutta kaikkeen hyvään. Yhteisestä pussista rahoitettavien terveyspalveluiden saamiselle joudutaan asettamaan katto, kun veromarkkoja ei löydy riittävästi.
Tällä hetkellä ei ole olemassa mitään priorisointilistoja, joiden perusteella hoitoja annettaisiin tai jätettäisiin antamatta. Potilaan ja hänen lääkärinsä välinen keskustelu ja päätös on riittänyt. Tarpeellinen hoito on toistaiseksi kyetty rahoittamaan veronmaksajien kukkarosta.
Nyt kolmannes yhteiskunnan palveluista ostetaan "luottokortilla". Kaukana ei ole hoitojenkaan säännöstely. Siinä tilanteessa mitataan tämän yhteiskunnan jäsenten kesken vallitseva solidaarisuus.
Sepelvaltimotauti on edelleen terveydenhuollon suuri ongelma: Se on yleisin kuolinsyy ja yksi yleisimmistä työkyvyn menettämisen syistä. Ennaltaehkäisyn ja muiden potilaasta itsestään riippuvien seikkojen avulla oireisen sairauden ilmaantuminen on siirtynyt myöhemmäksi. Sairaus sinällään, eli verisuonten vähittäinen ahtautuminen, taitaa olla yksi iän mukanaan tuomista elimistön vääjäämättömistä rappeumailmiöistä. Äkillinen sydänkuolema viisaassa vanhuudessa on ainakin oma vilpitön toiveeni, jos vaihtoehtoina on aivojen rapistumisen tai syövän runtelun kohteeksi joutuminen.
Sepelvaltimotaudin hoidon tärkeitä edistysaskeleita on ollut lääkehoidon alalla nitro, beetasalpaajat ja kalsiumsalpaajat. Sydänkohtauksien hoidossa liuotushoidot ovat olleet kumouksellisia.
Sepelvaltimoiden ahtaumien ohitusleikkaus toi pari vuosikymmentä sitten uuden hoitovaihtoehdon. Kuopiossa on kymmenessä vuodessa päästy kansainväliselle tasolle. Kuopiossa tehdään tänä vuonna noin 1500 ohitusleikkausta kahdessa sairaalassa!
Muualta on olemassa jo yli 10 vuoden seurantoja lääke- ja leikkaushoidon tuloksista. Lyhyesti voidaan todeta, että vaikeissa, monta sepelvaltimoa ahtauttavassa taudissa ohitusleikkaus on selvästi lääkehoitoa parempi vaihtoehto eikä ikärajoitusta taida olla.
Laajennuskin nyt mahdollista
Kliiniset radiologit ja kardiologit ovat kehittäneet sepelvaltimoiden laajennushoidon, jonka mahdollisuudet ovat nyt itäsuomalaistenkin käytössä.
Toukokuun Circulation-lehdessä oli ensimmäinen laaja vertailu lääke-, ohitus- ja laajennushoidon tuloksellisuudesta. Yhdysvaltalainen Duken yliopistollisen sairaalan yli 9 000 potilaan aineisto 1980-luvulta jakautui melko tasan 3000 potilaan ryhmiksi, joita on seurattu yli viiden vuoden ajan.
Tässä selvityksessä otettiin huomioon vain kuolemantapaukset eli laskettiin ruumiit. Vertailuja eri tavalla hoidettujen potilaiden elämänlaadusta tai työkykyisyydestä ei tehty. Niiden arviointien aika on myöhemmin.
Kliinisessä työssä käytetty sepelvaltimotaudin vaikeusasteen mittari on ahtautuneitten suonten lukumäärä. Yhden sepelvaltimon ahtautuminen voidaan tässä selostetun tutkimuksen perusteella ja kuolleisuuden avulla arvioituna hoitaa yhtä menestyksellisesti millä tahansa kolmesta hoitomuodosta (lääkehoito, laajennushoito, ohitusleikkaus).
Viiden vuoden seurannan jälkeen 93-95 % potilaista on elossa. Kun kaksi suonta on ahtautunut, lääkehoito on hieman muita huonompi vaihtoehto. Viiden vuoden kuluttua 86 % lääkkeillä hoidetuista on elossa, leikkaus- ja laajennushoidetuista 91 %. Mikäli potilaalla on kolmen suonen ahtauma, leikkauksella hoidetuista 89 % oli vielä viiden vuoden kuluttua elossa, laajennushoidon jälkeen 81 % ja lääkkeillä hoidetuista 72%.
Vaikeat tapaukset parempi leikata
Ohitusleikkaus oli tämän tutkimuksen perusteella merkittävästi lääke- ja laajennushoitoa parempi kaikkein vaikeimmissa sepelvaltimoiden ahtaumissa. Laajennushoito oli lääkehoitoa hivenen parempi kaikissa sepelvaltimoiden ahtauman asteissa, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.
Hoitotavan valinnassa joudutaan ottamaan huomioon hyvin monia muitakin seikkoja, kuin sairauden vaikeusaste. Lisäksi hoidon tuloksellisuuden arviossa on otettava huomioon myös elämän laatu, pelkästään jäljellä olevan elämän keston mittaaminen ei riitä.
Sepelvaltimotaudin lääkehoito maksaa 10-20 markkaa päivässä. Leikkaus- ja laajennushoito maksavat muutamia kymmeniä tuhansia markkoja. Lisäksi lääkehoitoa joudutaan useimmiten jatkamaan onnistuneesta ahtauman ohituksesta huolimatta. Rintakipujen väheneminen tai loppuminen usean vuoden ajaksi ja elämän laadun korjaantuminen ovat tärkeitä asioita, joita on vaikea arvioida rahassa.
Kivutonta elämää ei ole
Mutta kivutonta elämää ei ole kuin saduissa. Tulevaisuudessa hoidon maksajien määrä vähenee.
Olemme lähestymässä sitä tilannetta, missä on kerjäläinen ostoskadulla. Paljon olisi hauskaa, hurjaa ja hyödyllistä, mutta kun ei kykene ostamaan! Toisaalta, emmehän me muutenkaan kykene saamaan tai ottamaan kaikkea siitä hyvästä, mitä maailmassa on tarjolla.
Jokaisella on oltava oikeus johonkin hyvään, mutta kaikilla ei voi olla oikeutta kaikkeen hyvään. Yhteisestä pussista rahoitettavien terveyspalveluiden saamiselle joudutaan asettamaan katto, kun veromarkkoja ei löydy riittävästi.
Tällä hetkellä ei ole olemassa mitään priorisointilistoja, joiden perusteella hoitoja annettaisiin tai jätettäisiin antamatta. Potilaan ja hänen lääkärinsä välinen keskustelu ja päätös on riittänyt. Tarpeellinen hoito on toistaiseksi kyetty rahoittamaan veronmaksajien kukkarosta.
Nyt kolmannes yhteiskunnan palveluista ostetaan "luottokortilla". Kaukana ei ole hoitojenkaan säännöstely. Siinä tilanteessa mitataan tämän yhteiskunnan jäsenten kesken vallitseva solidaarisuus.