Artikkelit
Tarvitaanko lääkärikoulutusta Kuopiossa?
25.01.1995, Kukkonen 2/1995: 7
(ei kuvausta)
Tarvitaanko lääkärikoulutusta Kuopiossa?
Korkeakouluneuvosto on valinnut parhaat yliopistolliset opetusyksiköt. Kuopion yliopistosta mitään yksikköä ei valittu tähän valiokaartiin. Mieltäni kylmäsi erityisesti se, että lääketieteellisen opetuksen valioyksiköksi nimettiin Turun yliopiston lääkärikoulutus. Tämän vuosikymmenen lopulla joko Turun tai Kuopion lääkärikoulutus ajetaan alas. Kamppailu on käynnistynyt.
Miksi Kuopion lääketieteellinen perusopetus ei nykyisten arviointiperusteiden mukaisesti ole valioluokassa? Kun Kuopion korkeakoulun lääkärikoulutusta käynnistettiin, oli tilanne toinen. Olen ollut vastuullisena opettajana pieneltä osin (2 ov/160 ov) kohta 20 vuoden ajan. Seuraava kriittinen pohdinta on siten myös itsekriittinen. Kun asiat olivat vielä hyvin, ehdotin, että Kuopioon tulee perustaa lääketieteen didaktiikan laitos lääkäreiden koulutuksen tutkimusta ja kehittämistä varten (Länsimies: Tarvitaanko lääketieteellistä didaktikkoa, SLääkl 19: 1682, 1982).
Viisi vuotta sitten esitin yliopistomme tiedotuslehdessä (Länsimies: Yliopistojen tuottavuus ja varojen ohjaus, Dialogia 12/1989), että "...Tuloksellisuutta on arvioitava paitsi tieteellisten meriittien mukaan, myös koulutustuotoksen (opintoajat, menestyminen työelämässä), virkojen täyttöprosessin keston ja muiden kuvaajien avulla." On hyvä, että Korkeakouluneuvosto on ottanut yhdeksi arviointikriteeriksi sen, miten tutkinnon suorittaneet saavat töitä (Helsingin Sanomat, 14.1.1995).
Turun yliopisto ja sen ylioppilaskunta ovat esittäneet TY:n lääketieteellisen tiedekunnan palkitsemista varmasti aidoin ja pitävin perustein. Mutta sisäisessä kilvassa on taustalla ollut epäilemättä myös lääkärikoulutuksen lakkautusuhkan torjuminen. Myös Kuopion yliopiston, sen ylioppilaskunnan, Kuopion kaupungin ja koko maakunnan on viimeistään nyt tajuttava, että lääkärikoulutuksen säilyminen Kuopiossa on koko maakunnan ja Itä-Suomen kehittymisen (=henkiinjäämisen) kannalta välttämätöntä.
Miten tästä eteenpäin?
Ensimmäinen asia on kutsua kasaan ne, jotka ovat viimeisen 10 vuoden aikana olleet lääkärikoulutusta ohjaamassa ja toteuttamassa (rehtorit, vararehtorit, lääketieteellisen tiedekunnan dekaanit, koulutustyöryhmien vetäjät, professorit jne). Heidän on selvitettävä itselleen rehellisesti, onko kuopiolainen lääkärikoulutus huonompaa, kuin esimerkiksi Turussa ja jos on, niin miksi Kuopio putosi kelkasta? Yliopiston hallintoviraston on selvitettävä, yhtä rehellisesti ja aidosti, olisiko kuluneen kymmenen vuoden aikana sittenkin voitu jättää joku hallintovirkahenkilö palkkaamatta ja panostettu sen sijaan lääkärikoulutuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen (siis didaktiikkaan).
Toiseksi on tehtävä laaja arvio Kuopiosta valmistuneiden lääkäreiden keskuudessa siitä, mikä osa heidän saamastaan koulutuksesta oli hyvää ja hyödyllistä (tiedolliset, taidolliset ja asenteelliset osiot), miltä osin annettu opetus oli riittämätöntä tai haitallista (tieto, taito, asenteet) ja mikä työn osa-alue jäi tyystin ilman valmennusta (tiedot, taidot, asenteet)? Nuo tiedot on suhteutettava vastaajan opintojen vaiheeseen ja menestykseen työelämässä. Vastaavasti tulokset on suhteutettava annetun opetuksen volyymiin ja resurssointiin.
Lääkäreiden perukoulutuksen uudistuminen on asetettava Kuopion yliopiston strategian laadinnassa sille kuuluvaan keskeiseen osaan. Se on välttämätön, mutta ei riittävä tae tiedelaaksomme menestykselle 2000-luvulle tultaessa. Nykyisessä hösselissä on osa tärkeistä asioista unohtumassa. jos jääkiekossa kaikki pelaajat ovat hyökkäysalueella, vastustaja tekee varmasti maalin. ja vain maalit ratkaisevat, ei kovaääninen käsien heiluttelu pelaaja-aitiossa tai selittely tuomareille.
Korkeakouluneuvosto on valinnut parhaat yliopistolliset opetusyksiköt. Kuopion yliopistosta mitään yksikköä ei valittu tähän valiokaartiin. Mieltäni kylmäsi erityisesti se, että lääketieteellisen opetuksen valioyksiköksi nimettiin Turun yliopiston lääkärikoulutus. Tämän vuosikymmenen lopulla joko Turun tai Kuopion lääkärikoulutus ajetaan alas. Kamppailu on käynnistynyt.
Miksi Kuopion lääketieteellinen perusopetus ei nykyisten arviointiperusteiden mukaisesti ole valioluokassa? Kun Kuopion korkeakoulun lääkärikoulutusta käynnistettiin, oli tilanne toinen. Olen ollut vastuullisena opettajana pieneltä osin (2 ov/160 ov) kohta 20 vuoden ajan. Seuraava kriittinen pohdinta on siten myös itsekriittinen. Kun asiat olivat vielä hyvin, ehdotin, että Kuopioon tulee perustaa lääketieteen didaktiikan laitos lääkäreiden koulutuksen tutkimusta ja kehittämistä varten (Länsimies: Tarvitaanko lääketieteellistä didaktikkoa, SLääkl 19: 1682, 1982).
Viisi vuotta sitten esitin yliopistomme tiedotuslehdessä (Länsimies: Yliopistojen tuottavuus ja varojen ohjaus, Dialogia 12/1989), että "...Tuloksellisuutta on arvioitava paitsi tieteellisten meriittien mukaan, myös koulutustuotoksen (opintoajat, menestyminen työelämässä), virkojen täyttöprosessin keston ja muiden kuvaajien avulla." On hyvä, että Korkeakouluneuvosto on ottanut yhdeksi arviointikriteeriksi sen, miten tutkinnon suorittaneet saavat töitä (Helsingin Sanomat, 14.1.1995).
Turun yliopisto ja sen ylioppilaskunta ovat esittäneet TY:n lääketieteellisen tiedekunnan palkitsemista varmasti aidoin ja pitävin perustein. Mutta sisäisessä kilvassa on taustalla ollut epäilemättä myös lääkärikoulutuksen lakkautusuhkan torjuminen. Myös Kuopion yliopiston, sen ylioppilaskunnan, Kuopion kaupungin ja koko maakunnan on viimeistään nyt tajuttava, että lääkärikoulutuksen säilyminen Kuopiossa on koko maakunnan ja Itä-Suomen kehittymisen (=henkiinjäämisen) kannalta välttämätöntä.
Miten tästä eteenpäin?
Ensimmäinen asia on kutsua kasaan ne, jotka ovat viimeisen 10 vuoden aikana olleet lääkärikoulutusta ohjaamassa ja toteuttamassa (rehtorit, vararehtorit, lääketieteellisen tiedekunnan dekaanit, koulutustyöryhmien vetäjät, professorit jne). Heidän on selvitettävä itselleen rehellisesti, onko kuopiolainen lääkärikoulutus huonompaa, kuin esimerkiksi Turussa ja jos on, niin miksi Kuopio putosi kelkasta? Yliopiston hallintoviraston on selvitettävä, yhtä rehellisesti ja aidosti, olisiko kuluneen kymmenen vuoden aikana sittenkin voitu jättää joku hallintovirkahenkilö palkkaamatta ja panostettu sen sijaan lääkärikoulutuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen (siis didaktiikkaan).
Toiseksi on tehtävä laaja arvio Kuopiosta valmistuneiden lääkäreiden keskuudessa siitä, mikä osa heidän saamastaan koulutuksesta oli hyvää ja hyödyllistä (tiedolliset, taidolliset ja asenteelliset osiot), miltä osin annettu opetus oli riittämätöntä tai haitallista (tieto, taito, asenteet) ja mikä työn osa-alue jäi tyystin ilman valmennusta (tiedot, taidot, asenteet)? Nuo tiedot on suhteutettava vastaajan opintojen vaiheeseen ja menestykseen työelämässä. Vastaavasti tulokset on suhteutettava annetun opetuksen volyymiin ja resurssointiin.
Lääkäreiden perukoulutuksen uudistuminen on asetettava Kuopion yliopiston strategian laadinnassa sille kuuluvaan keskeiseen osaan. Se on välttämätön, mutta ei riittävä tae tiedelaaksomme menestykselle 2000-luvulle tultaessa. Nykyisessä hösselissä on osa tärkeistä asioista unohtumassa. jos jääkiekossa kaikki pelaajat ovat hyökkäysalueella, vastustaja tekee varmasti maalin. ja vain maalit ratkaisevat, ei kovaääninen käsien heiluttelu pelaaja-aitiossa tai selittely tuomareille.