Artikkelit
HIV:n kotitestit
20.06.1995, Savon Sanomat
TERVE! -palsta
HIV:n kotitestit
Raskauden alkamisen varmistaminen kotona testipakkauksen avulla on ollut jo vuosikausia yleisessä käytössä. Monet sydänpotilaat seuraavat verenpainettaan automaattisin mittarein. Diabeetikot määrittävät sormenpäästä ottamastaan veritipasta glukoosipitoisuuden ja ohjaavat insuliinipumppujen tehoa sen mukaan. Kehitys on ollut nopeaa ja lääketieteellisen teknologian vauhti sen kun kiihtyy.
Immuunikatoa aiheuttava virusinfektio (HIV) muuttuu noin kymmenen oireettoman vuoden jälkeen AIDS:iksi. AIDS-vaihe johtaa yleensä parissa vuodessa potilaan kuolemaan, HIV-infektio on oireettomuudestaan huolimatta koko ajan tarttuva. Vaikka potilaita ei tällä hetkellä voidakaan parantaa, niin tietoisuus taudista voi johtaa elintapamuutoksiin, joiden avulla taudin muuttuminen AIDS-vaiheeseen hidastuu. Ja mikä tärkeintä, potilas voi muuttaa käyttäytymistään turvaseksin jne avulla sellaiseksi, että hän ei tartuta lähimmäisiään.
Kun HIV-infektion määrittäminen yhdestä veritipasta onnistui, valmistettiin kotona tehtävät tutkimukset mahdollistava testijärjestelmä. Sen avulla kuka tahansa olisi voinut nimettömästi ja huomiota herättämättä saada varmistumisen sairaudestaan. Kotitestejä yritettiin saada myyntiin jo 1980-luvun lopussa Yhdysvalloissa. Silloin viranomaiset, lääkärit ja jopa homojärjestöt vastustivat eikä testijärjestelmille annettu myyntilupaa. Nyt lupa myönnettäneen, sillä Yhdysvaltojen vaikutusvaltainen CDC (Center for Disease Control and Prevention) on asettunut tukemaan hanketta.
HIV:n kotitestissä pakkauksessa olevan terän avulla pistetään reikä sormenpäähän ja puristetaan veritippa mukana olevaan paperiliuskaan. Liuska postitetaan laboratorioon nimettömänä. Tunnisteena toimii yksilöllinen numerosarja. Uusimmat menetelmät eivät vaadi edes pistosta, pelkän sylkipisaran lähettäminen paperiliuskalla laboratorioon riittää.
Muutaman päivän kuluttua näytteen lähettäjä soittaa laboratorioon, jossa tietokoneääni kehottaa näppäilemään koodinumeron. Mikäli näytteestä ei löytynyt HIV-infektion merkkejä, soittaja saa nauhoitetun tiedotteen, jossa lyhyesti ilmoitetaan, että vasta-aineita ei ole. Samalla annetaan muuta valistusta turvaseksistä jne.
Mikäli HIV-vasta-aineita on lähetetystä näytteestä löytynyt, puhelu yhdistyy ihmiselle, joka antaa henkilökohtaisesti ikävän tiedon ja keskustelee ja opastaa verinäytteen lähettäneen kanssa - edelleen täysin nimettömästi.
Nimettömän kotitestin hinnaksi vastauspalveluineen tulee noin 40 dollaria, eli alle 200 Suomen markkaa. Yhdysvalloissa HIV:n kotitestin markkinat tulevat olemaan valtavat, sillä siellä AIDS on kivunnut nuorten aikuisten kuolinsyiden kärkisijoille.
Huolena on se, että itse maksetut ja tehdyt testit poistavat halukkuutta rahoittaa verovarojen kautta köyhien HIV-testaamista. Mutta "newtilaisten" republikaanien toteuttamat liittovaltion menoleikkaukset vavisuttavat jo muutoinkin Yhdysvaltojen yhteiskunnallisia rakenteita.
Tärkein kritiikki kohdistuu siihen, että HIV-infektion varmistuminen aiheuttaa voimakkaan psyykkisen reaktion, jonka kanssa ihminen on kovin yksin, jos tietoja ensimmäinen neuvonta tulee puhelimen välityksellä. Kuitenkin käytännössä jo nyt, ennen kotitestien käyttöönottoa, kolmannes saa tiedon HIV-tartunnastaan kirjeen tai puhelimen kautta. Tiedon saaminen on yleensä niin kova isku, että minkäänlainen viesti ei mene perille vähään aikaan, joten ihminen tarvitsee joka tapauksessa toistettuja keskusteluja. Tarkkaan valvottu, puhelimen kautta tapahtuva tiedottaminen, voi olla jopa parempi, kuin satunnainen henkilökohtainen ilmoitus.
Nuorten mahdollisuus itsensä testaamiseen ilman vanhempien lupaa tai tietoa on toinen huolen aihe. Nykyisin kauppojen hyllyiltä saatavat raskaustestitkin ovat nuorten käytössä ilman vanhempien lupaa tai tietoa, joten minkäänlaisia ikärajoituksia ei myöskään HIV-testien kauppaan ole syytä asettaa.
Lääkäreitä ja laajemmin koko terveydenhoitojärjestelmää on arvosteltu sen paternalistisuudesta eli potilaan asettamisesta samaan asemaan kuin lapsi on ankaraan isäänsä verrattuna. Potilaan tulee olla oman itsensä subjekti.
HIV:n kotitesteille tulee Suomessakin myöntää myyntilupa, kunhan palvelu täyttää laadullisesti riittävän tason. Asukasmäärämme tosin saattaa olla liian pieni palvelun suomalaistamiseen. Puhelimella on helppo soittaa Yhdysvaltoihin, joten jarrujen asettaminen tälle toiminnalle ei liene mahdollista.
Raskauden alkamisen varmistaminen kotona testipakkauksen avulla on ollut jo vuosikausia yleisessä käytössä. Monet sydänpotilaat seuraavat verenpainettaan automaattisin mittarein. Diabeetikot määrittävät sormenpäästä ottamastaan veritipasta glukoosipitoisuuden ja ohjaavat insuliinipumppujen tehoa sen mukaan. Kehitys on ollut nopeaa ja lääketieteellisen teknologian vauhti sen kun kiihtyy.
Immuunikatoa aiheuttava virusinfektio (HIV) muuttuu noin kymmenen oireettoman vuoden jälkeen AIDS:iksi. AIDS-vaihe johtaa yleensä parissa vuodessa potilaan kuolemaan, HIV-infektio on oireettomuudestaan huolimatta koko ajan tarttuva. Vaikka potilaita ei tällä hetkellä voidakaan parantaa, niin tietoisuus taudista voi johtaa elintapamuutoksiin, joiden avulla taudin muuttuminen AIDS-vaiheeseen hidastuu. Ja mikä tärkeintä, potilas voi muuttaa käyttäytymistään turvaseksin jne avulla sellaiseksi, että hän ei tartuta lähimmäisiään.
Kun HIV-infektion määrittäminen yhdestä veritipasta onnistui, valmistettiin kotona tehtävät tutkimukset mahdollistava testijärjestelmä. Sen avulla kuka tahansa olisi voinut nimettömästi ja huomiota herättämättä saada varmistumisen sairaudestaan. Kotitestejä yritettiin saada myyntiin jo 1980-luvun lopussa Yhdysvalloissa. Silloin viranomaiset, lääkärit ja jopa homojärjestöt vastustivat eikä testijärjestelmille annettu myyntilupaa. Nyt lupa myönnettäneen, sillä Yhdysvaltojen vaikutusvaltainen CDC (Center for Disease Control and Prevention) on asettunut tukemaan hanketta.
HIV:n kotitestissä pakkauksessa olevan terän avulla pistetään reikä sormenpäähän ja puristetaan veritippa mukana olevaan paperiliuskaan. Liuska postitetaan laboratorioon nimettömänä. Tunnisteena toimii yksilöllinen numerosarja. Uusimmat menetelmät eivät vaadi edes pistosta, pelkän sylkipisaran lähettäminen paperiliuskalla laboratorioon riittää.
Muutaman päivän kuluttua näytteen lähettäjä soittaa laboratorioon, jossa tietokoneääni kehottaa näppäilemään koodinumeron. Mikäli näytteestä ei löytynyt HIV-infektion merkkejä, soittaja saa nauhoitetun tiedotteen, jossa lyhyesti ilmoitetaan, että vasta-aineita ei ole. Samalla annetaan muuta valistusta turvaseksistä jne.
Mikäli HIV-vasta-aineita on lähetetystä näytteestä löytynyt, puhelu yhdistyy ihmiselle, joka antaa henkilökohtaisesti ikävän tiedon ja keskustelee ja opastaa verinäytteen lähettäneen kanssa - edelleen täysin nimettömästi.
Nimettömän kotitestin hinnaksi vastauspalveluineen tulee noin 40 dollaria, eli alle 200 Suomen markkaa. Yhdysvalloissa HIV:n kotitestin markkinat tulevat olemaan valtavat, sillä siellä AIDS on kivunnut nuorten aikuisten kuolinsyiden kärkisijoille.
Huolena on se, että itse maksetut ja tehdyt testit poistavat halukkuutta rahoittaa verovarojen kautta köyhien HIV-testaamista. Mutta "newtilaisten" republikaanien toteuttamat liittovaltion menoleikkaukset vavisuttavat jo muutoinkin Yhdysvaltojen yhteiskunnallisia rakenteita.
Tärkein kritiikki kohdistuu siihen, että HIV-infektion varmistuminen aiheuttaa voimakkaan psyykkisen reaktion, jonka kanssa ihminen on kovin yksin, jos tietoja ensimmäinen neuvonta tulee puhelimen välityksellä. Kuitenkin käytännössä jo nyt, ennen kotitestien käyttöönottoa, kolmannes saa tiedon HIV-tartunnastaan kirjeen tai puhelimen kautta. Tiedon saaminen on yleensä niin kova isku, että minkäänlainen viesti ei mene perille vähään aikaan, joten ihminen tarvitsee joka tapauksessa toistettuja keskusteluja. Tarkkaan valvottu, puhelimen kautta tapahtuva tiedottaminen, voi olla jopa parempi, kuin satunnainen henkilökohtainen ilmoitus.
Nuorten mahdollisuus itsensä testaamiseen ilman vanhempien lupaa tai tietoa on toinen huolen aihe. Nykyisin kauppojen hyllyiltä saatavat raskaustestitkin ovat nuorten käytössä ilman vanhempien lupaa tai tietoa, joten minkäänlaisia ikärajoituksia ei myöskään HIV-testien kauppaan ole syytä asettaa.
Lääkäreitä ja laajemmin koko terveydenhoitojärjestelmää on arvosteltu sen paternalistisuudesta eli potilaan asettamisesta samaan asemaan kuin lapsi on ankaraan isäänsä verrattuna. Potilaan tulee olla oman itsensä subjekti.
HIV:n kotitesteille tulee Suomessakin myöntää myyntilupa, kunhan palvelu täyttää laadullisesti riittävän tason. Asukasmäärämme tosin saattaa olla liian pieni palvelun suomalaistamiseen. Puhelimella on helppo soittaa Yhdysvaltoihin, joten jarrujen asettaminen tälle toiminnalle ei liene mahdollista.